Mitä tapahtuu siitä hetkestä lähtien kun unilääke
on annettu?? Tarkalleen?
Mitä tapahtuu sikiölle kaavinnan jälkeen, minne
se joutuu? Kuinka suuri on 8viikon ikäinen sikiö?
Kuinka kehittynyt? Esim onko sillä jo kädet ja
jalat?
Kiitos vastauksista jo etukäteen!
on annettu?? Tarkalleen?
Mitä tapahtuu sikiölle kaavinnan jälkeen, minne
se joutuu? Kuinka suuri on 8viikon ikäinen sikiö?
Kuinka kehittynyt? Esim onko sillä jo kädet ja
jalat?
Kiitos vastauksista jo etukäteen!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ei niin alkuvaiheessa olevalla sikiöllä ole käsiä
eikä jalkoja. Abortti on jokaisen
henkilökohtainen päätös, jos olet sen tehnyt
sinulla on ollut varmasti hyvät syyt siihen, jos
sitä suunnittelet ja olet lisäksi vielä nuori
itsekkin, elä ensin oma nuoruutesi, hanki kunnon
ammatti ja ala vasta sen jälkeen perustamaan
perhettä, kyllä niitä lapsia ehtii tehdä
myöhemminkin, mutta heille pitää olla tarjota
kunnon turvallinen koti ja etenkin paljon
rakkautta.
Eilen löysin Ellit sivuilta kuvailun 7
viikkoisesta sikiöstä joka on n.10mm pituinen.
Mutta jo 10 viikkoinen sikiö on jo 4cm, aivan
ihmisen näköinen käsineen ja jalkoineen.
Olen abortin tehnyt ja nyt lähinnä kidutan
itseäni miettimällä liikaa. Luulin että minulla
oli tarpeeksi hyvät syyt keskeyttää raskaus,
mutta nyt mielessäni on se että onko ns.'hyviä
syitä' siihen edes olemassa? Ymmärrän kyllä
toisaalta jos 14 vuotias teini päättää olla
pitämättä lapsen mutta kyllä näin parikymppisen
pitäisi jo osata kantaa vastuu.. Ihan hyvin on
nuoruutta eletty jne. koulut on kyllä vielä
kesken mutta ei kaikkien tarvitsekaan olla
akateemisesti koulutettuja. Koulun olisi voinut
käydä myöhemminkin ja varmasti olisin katunut
että edes MIETIN aborttia sitten kun olisin
saanut lapseni ensimmäistä kertaa syliini..
Mielestäni monikaan parikymppinen, etenkin jos ei
ole hoitanut pieniä vauvoja, ei tiedä kuinka
raskasta lapsen hoito loppujen lopuksi on, en
tiedä sinusta kuinka paljon olet ollut lasten
kanssa tekemisissä, mutta kun lapsen tekee tähän
maailmaan, kuka tahansa, se on kuin tekisi 20
vuotisen sopimuksen, avunanto yms. Jos lastaan
rakastaa tietenkin hänestä haluaa pitää
mahdollisimman hyvän huolen. Mutta jos lapsi ei
ole toivottu tai on ns. vahinko, kannattaa
tosiaankin harkita synnyttääkö lapsen, sillä
jossakin vaiheessa lapsi voi ns. muuttua taakaksi
jota sitten katuu ettei tehnyt aborttia kun olisi
voinut. Ei tämä tarkoita että suosisin abortteja,
mutta jos on omasta mielestä tosiaankin epävarma
ratkaisusta ja kuten sinäkin olet vielä niin
nuori, lapsia tosiaankin ehtii tehdä
myöhemminkin, kun elämä on varmemmalla pohjalla.
Ei sinua kukaan tuomitse, ei mielestäni ainakaan
ole oikeutta, sinä itse nyt rankaiset itseäsi
asiasta jonka varmasti ratkaisit parhaalla
mahdollisella tavalla. Lopeta asian miettiminen,
käy opintosi loppuun niin kyllä se elämä siitä
kirkastuu. Me kaikki ihmiset joudutaan joskus
tekemään päätöksiä joista emme ole varmoja onko
ne oikeita vai vääriä, mutta kuten olen
aikaisemmin jo sanonut sinullekkin, se oli sinun
henkilökohtainen päätös jota meillä muilla ei ole
ainakaan oikeutta tuomita, koska emme tiedä eikä
meidän tarvitse tietää syitä sinun päätöksiin.
Elämässä tulee vielä monta muutakin ongelmaa jota
joutuu miettimään, tämä oli yksi niistä, siis
huolet pois !
Kiitos taas! Viestisi helpotti todella..
Joku onkin joskus sanonut ettei ns.vääriä
valintoja edes ole olemassa, että valinta jonka
tekee on aina oikea. Yritän ajatella että päätös
oli oikea niin kyllä tämä tästä..
Oletko itse tehnyt abortin tai joku
lähipiiristäsi? Osasit nimittäin sanoa juuri
oikeat sanat, kiitos siitä! Hauskaa kesänjatkoa.
Sehän mukava kuulla että minusta oli edes vähäsen
apua asiassa josta olit muodostanut itsellesi
liian suuren taakan. En ole itse teettänyt
aborttia ainkaan vielä tähän päivään mennessä,
mutta tunnen joitakin naisia ja olen keskustellut
heidän kanssa, he ovat siis jotku, syylistäneet
itsensä samalla tavalla kuin sinä. Ei muuta kuin
hyvät jatkot sinulle myös ! Toivoo ystävä !
Luin keskusteluanne abortista. Olen samaa mieltä
että nimimerkki "huolet pois" osasi todellakin
poistaa turhaa syyllisyyttä. Varsinkin kun hän ei
itse edes ole läpikäynyt henkilökohtaisesti asiaa
- tuntui kuitenkin siltä että hän on todella
asiaa miettinyt.
Itse olen tehnyt abortit muutama vuosi sitten. Ja
hyvin "vanhana", siis lähes kolmekymppisenä. Eikä
syitä keskeytykseen todellakaan ollut: minulla on
vakaa ja pitkäaikainen parisuhde, opinnot
suoritettu jne. En ole vain koskaan halunnut
lasta, raskaus oli täysin vahinko enkä hetkeäkään
miettinyt että haluaisin pitää lapsen. Menin
aivan paniikkiin kun huomasin tilanteen ja
abortin jälkeen tunsin vain syvää helpotusta.
Myöhemmin tunsin oloni syylliseksi siitä etten
tuntenut itseäni syylliseksi! Monet ammatti-
ihmiset tulivat kyselemään tarvitsenko
keskusteluapua asian suhteen ja olin aivan
ihmeissäni ja torjuin kaiken avun. En todellakaan
tuntenut että olisin tarvinnut mitään keskustelua
enkä tarvinnutkaan koska asiassa ei ollut
itselleni mitään epäselvää.
Monien mielestä olen varmaankin hyvin itsekäs,
mutta omasta mielestäni tein vain ainoan hyvän
ratkaisun. En todellakaan usko että haluan
koskaan lapsia tai että olisin hyvä äiti. Ei
jokaisen vain tarvitse tehdä lapsia ja tämä on
oma ratkaisuni.
Sinä olet tosiaankin toiminut järkevästi jos
kerran jo tiesit entuudestaan ettet halua lapsia
niin eihän heitä ole pakko tehdä. Siinäkin olet
täysin oikeassa etteivät kaikki naiset tunne
olevansa ns. emohahmoja jotka haluavat paijata
lapsia. Ei siinä tosiaankaan ole mitään väärää ja
jos ei tunne syyllisyyttä, silloinhan tietää
toimineensa oikein, ei se välttämättä ole merkki
kylmästä tai itsekkäästä ihmisestä, päinvastoin
realistisesta ajatusmaailmasta ja toiminta
tavasta. Ainakin minun mielestä ja varmaan monen
muunkin, sinä olet kasvanut aikuiseksi ja teet
niin kuin omasta mielestä on järkevintä, siis ei
toivottuja lapsia maailmaan, ja kuten olen jo
monesti toistanut, se oli sinun henkilökohtianen
ratkaisu ja viisas sellainen. Kunpa jokainen
nainen, niin nuori kuin vanhempikin, ottaisi
tälläisessa tilanteessa järjen käteen, niin
tuskallista kuin se saattaa ollakkin, ja
toimisivat niin kuin itsestä tuntuu, eikä esim.
alkaisi miettiä mitä esim. ystävät sanovat jos
saavat tietää jne.jne. Onnea sinullekin
tulevaisuudessa. Toivoo ystävä !
En ole ollut masentunut taas pitkään aikaan.
Itseasiassa ei sen jälkeen kun luin viestisi
jonka viimeksi kirjoitit minulle.
Kiitos vielä!
Suo anteeksi että vasta nyt vastaan viestiisi,
mutta olimme matkoilla jonkin aikaa ja eihän
lomalla , ainakaan minä pidä tietsikkaa mukana.
No se siitä, on tosiaan kiva kuulla , että elämä
on alkanut sinulle viimeinkin hymyilemään,
niinhän sitä sanotaan että kyllä se päivä paistaa
vielä risukasaankin. Kuten olen sanonut, että
elämä tuo mukanaan monenlaista ongelmaa meille
kaikille, mutta mehän voitamme ne, ja ratkomme
ongelmat joko itse tai jonkun toisen
avustuksella, vai mitä, periksi ei saa antaa,
jossakin on aina joku joka kuuntelee ja haluaa
auttaa, muista se elon tiellä ! Terv. ystävä