meillä 3kk ikäinen sekarotuinen urospentu. yksin jäädessään alkaa kamala huuto ja seinille hyppiminen. hyvä ettei ovesta tule läpi. ja tuhoaa aika paljon paikkoja. olisiko jotain nopeasti auttavia vinkkejä? asun kerrostalossa, enkä haluaisi häätöä pennun takia...
pikaista apua..?
...
6489
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Noin pientähän ei oikeastaan saisi jättää yksin, kuin korkeintaan harjoittelumielessä ihan pieneksi aikaa. Yksinoloon pitää totuttaa vähitellen. Siis ihan vain pariksi sekunniksi ensin ja vähitellen pidentää aikaa. Et sanonut, miten olet koiraa opettanut yksinoloon? Voisi ola hyvä tietää sekin, mutta noin yleisesti 3kk on liian nuori olemaan yksin ollenkaan.
Monen on pakko jättää pentu yksin lähes heti kun se on kotiutunut. Tai kuinka monella aikuisella on varaa olla kuukausia kotona siksi että on koiranpentu talossa.
Kyllä se pentu siihen yksinoloon tottuu ajan kanssa. Pääasia että asunto on sille turvallinen, mieluiten pennulla joku ns turvapaikka johon se voi mennä, jotain tuhottavaa lattialla, esim maitopurkkeja, puhelinluettelo tms.
Jätä se yksin kun se on väsynyt ja on menossa nukkumaan ja älä mene IKINÄ takaisin silloin kun se huutaa. Se ei saa oppia että huutamalla ja vinkumalla sinut saa takaisin.
Kokeile laittaa siihen huoneeseen missä pentu oleskelee apteeksista ja eläinlääkäristä saatava DAP-haihdutin joka rauhoittaa pennun oloa pidemmän päälle.
Joo. Samaa mieltä siitä että ei kaikilla ole varaa jäädä kotiin kuukasiksi. Itselläni 10viikkoinen kääpiöpinseri narttu ja pärjää kotona jo yksin. Kylläkin vain olohuoneessa. jos johonkin toiseen huoneeseen laittaa alkaa kauhea meteli mikä ei lopu sitten millään. Uskon siihen että pentukoira tarvitsee yhden paikan mihin tottuu ja minkä ottaa kodikseen. Meillä olkkarissa peti ja lelut. eikä mikään ongelma olla yksin. omasta mielestäni koiralta ei saa lähteä salaa. Ei sitä tarvitse mennä silittämään ja uikuttamaan että "nyt mä lähden, voi sua parkaa, jäät yksin". Itse huikkaan vaan olohuoneen ovelta että "mamma lähtee nyt". Koira katsahtaa ja jatkaa puuhiaan. Tuttavat kertoneet että heillä koira huutanut päivät pitkät yksin ollessaan. Lopettaneet kuitenkin kun ikää tullut.
aikanaan se että aloin jättää koiralle jotain tekemistä minkä kimppuun se sai heti hyökätä kun lähdin.
Ja aivan ehdoton sääntö on se että puoleen tuntiin ennen kuin lähdet,etä saa huomioida koiraa lainkaan.Meillä tämä ratkaisi koko ongelman,koskaan en edes katso koiraan kun olen lähdössä,en puhu ja vasta ovelta sanon että hei hei.
Jätnä myös koiralle esim.aamiaisen jäädytettynä leluun,lelupalloon namia,jotain naposteltavaa(sian korva)jonka parissa menee aikaa.Lisäksi jätän radion päälle,niin ei ole hiljaista ja ei tarvitse kuunnella kaikkia taloon ääniä.
Syksystä asti on menty tällä tavalla ja ainoastaan huomioinnin jälkeen koira yrittää päästä ovesta läpi ja kiljuu kuin tapettava sika.
Eli siis kylmästi olet kastomatta koiraan ja puhumatta sille,sitten vain lähdet.Jotain tekemistä on hyvä jättää.
Toivottavasti oli hyötyä.
Minulla auttoi se, kun ennen töihin lähtöä käytiin koiranpennun kanssa aamulla puolen tunnin kevyt ulkoilu; johon kuului leikkimistä, asioihin tutustumista ja yleistä seurustelua pennun kanssa. Sit sisälle, ruoka mahaan ja viskaan aina tyhjän pahvipurkin jossa esim possunsaparo pala tjms. herkku poistuessani asunnosta. Samalla tavalla ihminenkin käyttäytyy, jos se ei saa touhuta ja saa tarpeeksi huomiota vanhemmilta: alkaa pahanteko. Ja yksinoloharjoitukset tulee aloittaa hyvissä ajoin, jätät toiseen huoneeseen, kun on hiljaa sitten vasta menet pennun luo ja palkkaat leikillä tai herkulla.
On vielä vauva joten kyllä se nyt huutaa jos ei ole vielä hirveen hyvin tutustunut koko paikkaan.