Mulla on ollu useita vuosia lievää masennusta aina ajoittain. Sitä vain miettii, mistä se johtuu.Mitään selvää syytä ei siihen ainakaan tällä hetkellä ole, kaikki asiat on hyvin ja pystyn elämään ihan normaalia elämää, mutta koen itseni silti masentuneeksi.En koe iloa juuri mistään ja ajatukset on niin negatiivisiä.En ymmärrä itseäni enää oleenkaan!! Nyt tätä harmaata oloa on jatkunut muutaman kuukauden. Ennen tätä jaksoa voin ihan hyvin. Kun miettii vuosia taaksepäin, olotila on ollut normaali ja sit depressio iskenyt jostain syystä ja sit taas tilanne on normalisoitunut. Sitä vain on niin kiukussa itelleen,et miksi tuhlaa elämäänsä pahaan oloon, kun siihen ei ole edes syytä!! Sitä tulee vain turhaan tiuskittua lähimmille ihmisille ja marmatettua ihan turhasta, sen tietää itekin. Tämä on turhauttavaa ja kuluttavaa, ja sitten pelkää, et masennus vain pahenee. Apuakin olen vuosien aikana hakenut, mutta ei sekään ole näköjään auttanut. Miten saisi tasaisen olon?!
Lievää
masennusta
5422
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
pitäisi olla tasaista?
Keksin sen tässä yhtenä päivänä?
Kyllä mielialat saa muuttua ja pitääkin.
Ei se kellään ole tasaista.
On iloa, on surua, alakuloa, ärtymystä ja kaikki on sallittua.
Suruun ja alakuloon on niin helppo jäädä kiinni, iloa on harvemmin.
En ole itsekään oikein hyvä esimerkki, mutta minä olen iloinen omasta tempperamentistani.
onhan se niinkin, ettei kenelläkään ole tasaista. ja tietenkin oon miettinyt sitäkin, että oon sellainen persoona, mielialat vaihtelee herkästi ja tempperamenttinen ja suorastaan yliherkkä asioille. Eipä lekurit juurikaan suositellu läääkkeitä. Kuitenkin tätä masis-kautta on jatkunut liian pitkään, joten jotain olisi tehtävä enkä koe, että lääkitystä tarvitsen. Elämäntapamuutokset on nyt menossa, enemmän liikuntaan ja parempi ruokavalio, josko sillä sitten lievempi masennus helppais..
vähätellä sinun alakuloasi, enkä ole itsekään toipunut omastani, mutta tuo ajatus: Voisinko hyväksyä mieliala muutokset, ajattelematta, että minussa on jotain vikaa? Kirkasti minun oloani. Ei se ehkä sovi kaikille.
Ehkä minä olen toipumisessani (toivottavasti jo vihdoin) siinä kohdassa, että herään jostain horteesta.
Eräs minua puristanut panta, katkesi tänään.
Ehkä nyt alan oikeasti parantua. Jos en, niin ei sillekään mitään sitten voi.
Toivon sinulle kaikkea hyvää, yritä löytää konsti, jolla elämäsi lähtisi uuteen nousuun.Se tulee varmasti, jos jaksat vain odottaa!
Sen verran itseäni tunnen, että masennusta tämä on, koska olotila on jatkunut liian pitkään.En olisi hätkähtänyt muutaman viikon alakulosta, mutta kuukausia kestänyt paha olo ja tyytymättömyys kertovat mulle sen, että jotain on tehtävä. Enkä mä tällä tarkoita elämän muutoksia "ulkoisesti", vaan tyytyväisyyttä omaan elämään ja parempaa itsetuntoa. Koska mitään selvää syytä masennukseen ei ole, täytyy aloittaa jostain, ja elämäntapamuutos on ainakin parempaan suuntaan, siitä ei ainakan haittaa ole:)
Toivon sinulle myös voimia masennuksen voittamiseen lopullisesti!
Tuo itsetunto asia on niin tuttu.
Kun on rikki sisältä ja on kuin "ei kukaan", on soppa valmis.
Minulla oli hyvä itsetunto, joka mureni, kuin egyptin pyramidit tuulessa.
Pala palalta, hiljaa, huomaamatta ja yhtäkkiä olin hajalla.
Olin niin kadoksissa, etten edes itse tunnistanut sitä, yritin viimeisillä voimillani vielä huolehtia muista, enkä suostunut, ottamaan vastaan edes myötätuntoa.
En vieläkään tajua, vaikka minulle on selvin sanoin sanottu, mikä on mennyt pieleen ja miksi minulle kävi näin.
Luulin, että oma vahvuuteni pitää minut pystyssä.
Luulen, että minun on turha sinua neuvoa, olet jo aloittanut muutokset, jotka sinua auttavat varmasti.
Pidä kiinni unelmistasi, vaikkei kukaan muu niitä ymmärtäisi, ole itsellesi lempeä.
Zemppiä ja paljon voimaa.