Hei!
Minulla on suuren suuri ongelma. Kyse on isästäni jonka epäilen olevan psykopaatti. Olen yrittänyt etsiä tietoa netistä, mutta haluaisin toisen mielipiteitä tästä tapauksesta. Vanhempani erosivat kymmenen vuotta sitten, jonka jälkeen isäni meni naimisiin hyvin pian uuden naisystävänsä kanssa. En tullut koskaan oikeastaan toimeen äitipuoleni kanssa. Oli aina kovat riidat ja se päättyikin siihen kun minua kiellettiin menemästä isälleni. Siis kuulemma äitipuoleni pyynnöstä. He erosivat kaksi vuotta sitten, nyt isäni on jo uudestaan naimissa. Nykyisen vaimon kanssa en myöskään tule toimeen, viimeiset puoli vuotta olemme olleet riidoissa. Luulen että tämä johtuu paljolti isästäni, hän yrittää sabotoida kaikkien ihmisten väliset suhteet ympärillään. Esim. keksimällä perättömiä valheita, juonimalla...
Pelkään että pian hällä taas naksahtaa, niinkuin kaksikymmentä vuotta sitten jolloin hän uhkasi tappaa koko perheeni ja sen jälkeen itsensä eräänä kännisenä yönä. Olin tuolloin alle kouluikäinen. Hän ei muista kyseistä tapausta, tai sitten ei halua muistaa.
Isäni on ihminen joka kaipaa huomiota melkein joka hetki, varsinkin humalassa. Tämä humalakäyttäytyminen on todella luotaantyöntävää katsottavaa, ja outoa. Hän mm. strippaa kapakan pöydillä, "homostelee" mieskavereidensä kanssa... Olen huomannut että hän valitsee yleensä elämänkumppanikseen naisen joka tuntuu heikolta, ja joka haluaa suojelua. Vastikkeeksi hän saa tälläisilta ihmisiltä osakseen ihailua sekä palvontaa. Hän ylistää suuren suurta nykyistä rakkauttaa, vaikka viikko ennen häitä soitti ex-vaimolleen ja kertoi rakastavansa häntä. Näistä asioista voisi kertoa enemmänkin...
Tuntuu että isäni olisi kykenemätön tuntemaan mitään muuta kuin mielihyvää. Ei siis oikeita rakkauden tunteita edes lapsiaan kohtaan. Tuntuu ettei hän pysty katsomaan maailmaa toisen ihmisen kannalta, ohittaa vaan tylysti keskusteltaessa toiset, ja jatkaa että "minä..".
Nyt on tilanne tämä, isäni on nyt puolen vuoden sisällä käyttäynyt oudosti jopa selvinpäin ollessaan. Keksii päästään valheita, juoruja, jotka voisivat vahingoittaa minun ja muiden ihmisten välisiä suhteita. Hän haukkuu minua siitä että olen kylmä ja tunteeton. Hän saa minut itseni tuntemaan että olen tullut hulluksi. Jos itken, se ei tunnu hetkauttavan häntä ollenkaan. Keskustelusta ei tule mitään koska hän puhuu omasta rehellisyydestään sekä syyllistää minua, tai vaikkapa sisaruksiani isäni omista virheistä.
Tässä perheessä on ainakin todistettavasti yksi ihminen jolla on diagnosoitu mielenterveydellisiä ongelmia, mm. maanis-depressiivisyyttä sekä fyysinen sairaus. Olen ihan rikki, taas vaihteeksi isäni kiusasi tätä sairasta perheenjäsentä, tuntuu ettei isäni halua edes yrittää ymmärtää miltä tuntuu olla sairas. Olen kuin lapsenvahti kahden aikuisen välissä, vuorotelleen he tulevat kertomaan siitä kuinka toinen toista on nyt satuttanut. En tahdo enää jaksaa. Tää on liian rankkaa. Olisi niin helppoa jos vaan voisin antaa isäni elää omaa elämäänsä. Ei hänen elämänsä minua niin kiinnostakkaan, vaan se asia että pikkuveljeni asuu isälläni. Pelkään että joka viikonloppuinen ryyppääminen ja rellestäminen jotenkin vaikuttaisi veljeeni, en halua että hän ottaa mallia isästä. Toden totta, epäilen että tämä alkoholin ottaminen on heillä liian suurta, viikollakin joku aina juo. Ja se vklopun ottaminen ei lopu siihen lauaintai-iltaan, vaan jatkuu sunnuntai-iltaan asti.
Voinkohan minä ottaa yhteyttä lastensuojeluun? Vai uskovatko he minua ? Isäni on hyvä puhumaan, varsinkin naisille. Isän mielenterveydellehän minä en voi mitään, mutta voinkai jotenki yrittää säästää veljeäni ja siskoani tältä epävakaalta ja narsistiselta ihmiseltä??
Mun voimat on ihan loppu... neuvot on tarpeen. Luulen että kohta on vietävä oma takamus psyk. pakeille.. pääni käy jo ylikierroksilla. Uuvuttaa...eikä jaksais enää itkeä.
ps. Vastaan kyllä kysymyksiin jos joku haluaa lisää tietää...
Minulla on suuren suuri ongelma. Kyse on isästäni jonka epäilen olevan psykopaatti. Olen yrittänyt etsiä tietoa netistä, mutta haluaisin toisen mielipiteitä tästä tapauksesta. Vanhempani erosivat kymmenen vuotta sitten, jonka jälkeen isäni meni naimisiin hyvin pian uuden naisystävänsä kanssa. En tullut koskaan oikeastaan toimeen äitipuoleni kanssa. Oli aina kovat riidat ja se päättyikin siihen kun minua kiellettiin menemästä isälleni. Siis kuulemma äitipuoleni pyynnöstä. He erosivat kaksi vuotta sitten, nyt isäni on jo uudestaan naimissa. Nykyisen vaimon kanssa en myöskään tule toimeen, viimeiset puoli vuotta olemme olleet riidoissa. Luulen että tämä johtuu paljolti isästäni, hän yrittää sabotoida kaikkien ihmisten väliset suhteet ympärillään. Esim. keksimällä perättömiä valheita, juonimalla...
Pelkään että pian hällä taas naksahtaa, niinkuin kaksikymmentä vuotta sitten jolloin hän uhkasi tappaa koko perheeni ja sen jälkeen itsensä eräänä kännisenä yönä. Olin tuolloin alle kouluikäinen. Hän ei muista kyseistä tapausta, tai sitten ei halua muistaa.
Isäni on ihminen joka kaipaa huomiota melkein joka hetki, varsinkin humalassa. Tämä humalakäyttäytyminen on todella luotaantyöntävää katsottavaa, ja outoa. Hän mm. strippaa kapakan pöydillä, "homostelee" mieskavereidensä kanssa... Olen huomannut että hän valitsee yleensä elämänkumppanikseen naisen joka tuntuu heikolta, ja joka haluaa suojelua. Vastikkeeksi hän saa tälläisilta ihmisiltä osakseen ihailua sekä palvontaa. Hän ylistää suuren suurta nykyistä rakkauttaa, vaikka viikko ennen häitä soitti ex-vaimolleen ja kertoi rakastavansa häntä. Näistä asioista voisi kertoa enemmänkin...
Tuntuu että isäni olisi kykenemätön tuntemaan mitään muuta kuin mielihyvää. Ei siis oikeita rakkauden tunteita edes lapsiaan kohtaan. Tuntuu ettei hän pysty katsomaan maailmaa toisen ihmisen kannalta, ohittaa vaan tylysti keskusteltaessa toiset, ja jatkaa että "minä..".
Nyt on tilanne tämä, isäni on nyt puolen vuoden sisällä käyttäynyt oudosti jopa selvinpäin ollessaan. Keksii päästään valheita, juoruja, jotka voisivat vahingoittaa minun ja muiden ihmisten välisiä suhteita. Hän haukkuu minua siitä että olen kylmä ja tunteeton. Hän saa minut itseni tuntemaan että olen tullut hulluksi. Jos itken, se ei tunnu hetkauttavan häntä ollenkaan. Keskustelusta ei tule mitään koska hän puhuu omasta rehellisyydestään sekä syyllistää minua, tai vaikkapa sisaruksiani isäni omista virheistä.
Tässä perheessä on ainakin todistettavasti yksi ihminen jolla on diagnosoitu mielenterveydellisiä ongelmia, mm. maanis-depressiivisyyttä sekä fyysinen sairaus. Olen ihan rikki, taas vaihteeksi isäni kiusasi tätä sairasta perheenjäsentä, tuntuu ettei isäni halua edes yrittää ymmärtää miltä tuntuu olla sairas. Olen kuin lapsenvahti kahden aikuisen välissä, vuorotelleen he tulevat kertomaan siitä kuinka toinen toista on nyt satuttanut. En tahdo enää jaksaa. Tää on liian rankkaa. Olisi niin helppoa jos vaan voisin antaa isäni elää omaa elämäänsä. Ei hänen elämänsä minua niin kiinnostakkaan, vaan se asia että pikkuveljeni asuu isälläni. Pelkään että joka viikonloppuinen ryyppääminen ja rellestäminen jotenkin vaikuttaisi veljeeni, en halua että hän ottaa mallia isästä. Toden totta, epäilen että tämä alkoholin ottaminen on heillä liian suurta, viikollakin joku aina juo. Ja se vklopun ottaminen ei lopu siihen lauaintai-iltaan, vaan jatkuu sunnuntai-iltaan asti.
Voinkohan minä ottaa yhteyttä lastensuojeluun? Vai uskovatko he minua ? Isäni on hyvä puhumaan, varsinkin naisille. Isän mielenterveydellehän minä en voi mitään, mutta voinkai jotenki yrittää säästää veljeäni ja siskoani tältä epävakaalta ja narsistiselta ihmiseltä??
Mun voimat on ihan loppu... neuvot on tarpeen. Luulen että kohta on vietävä oma takamus psyk. pakeille.. pääni käy jo ylikierroksilla. Uuvuttaa...eikä jaksais enää itkeä.
ps. Vastaan kyllä kysymyksiin jos joku haluaa lisää tietää...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Aluksi haluan sanoa ohjeeksi sen verran, että jos/kun kerrot asiasta eteenpäin, älä vähättele, liioittele vaikkapa mieluummin, jotta saat pyörät pyörimään. Mielenterveys- ja perheongelmat ovat usein sellaisia, että kovasta hädästään huolimatta asioita tulee kaunisteltua, sitten kun viimein saa itsensä hakemaan apua. Viranomaisten tai hoitohenkilökunnan on kuitenkin mahdotonta hahmottaa tilanteen vakavuutta, jos sitä ei todella painota joka lauseessa.
Älä tunne syyllisyyttä siitä, ettet jaksa tilannetta. Mielenterveysongelmaisen - etenkin sellaisen, joka ei myönnä ongelmaansa - kanssa pärjääminen vaatii usein äärimmäisiä voimia eikä kukaan meistä voi heittäytyä täysiaikaiseksi toisen/toisten tukijaksi, kun omassakin elämässä on jaksettavaa.
En ota kantaa isäsi sairauteen sen enempää, monikin häiriö taitaa sopia kuvaan, mutta päivänselvästi hänen on haettava ammattiapua.
Omat vanhempani myös syyllistivät minua omista ongelmistaan (diagnosoimatonta masennusta ja alkoholismia heillä) ja tiedän, miten kipeästi se osuu, vaikka kuinka yrittäisi päästää sanat toisesta korvasta ulos. Toivotan Sinulle jaksamista, älä unohda itseäsi ja omaa hyvinvointiasi tämän kaiken keskellä.
Minusta on niin vaikeaa mennä puhumaan asiasta eteenpäin koska plekään että minua ei uskota tai sitten isäni pystyy puhumaan asiat niin päin että olen itse se "sekopää"...
tosian sinun tilanne on sellainen,että vaatisi
ulkopuolisen apua!elä jää siihen,etsivä löytää
apua.vaika se ei tunnu ettei helppoa.en minä mitä
yksinkertaista osaa sanoa,mutta suomessa kyllä
apua löytyy,jos vaan uskaltaa ottaa yhteyttä!
toivon että selviät,tästä tilanteesta!
..narsisti vai alkoholisti, ja minkä ikäinen itse olet..? Tutki noita www.narsistien uhrien tuki -keskustelu sivustoa...onko tuttua...on olemassa myös alkoholistien läheisille ja lapsille omat tukiryhmänsä...mutta "pelasta" itsesi, äläkkä hyväksy henkistä väkivaltaa..
kirjoita vaikka [email protected]
En oikein ole itse tutustunut niin alkoholismiin, mutta mut jos jokianen viikonloppu plus muut pyhien aatot menee siihen että aamusta iltaan otetaan kunnolla kännit niin alkoholismista varmasti on kyse myös. Olen itse VASTA 22 vuotta ja olen huomannut nyt vasta vanhemmalla iällä kuinka minua lapsena manipulointiin inhoamaan tiettyjä ihmisiä. Hän yrittää vieläkin rikkoa välejäni mm. muiden perheenjäsenten kanssa sekä lähisukuni.
Hei, voinet saada henkilökohtaista neuvontaa ja vertaistukea tuolta sinua lähellä olevasta jäsenjärjestöstä http://www.omaisten.org/jasenjarjestot.php , vaikka isälläsi ei ole vielä diagnosoitu mitään psyykkistä sairautta. Esim. tuon kakssuuntasen diagnosointiin voi mennä vuosikymmeniä. Sehän on perinnöllistä, et jos tuo kertomasi kakssuuntainen henkilö on isällesi sukua... Kakssuuntaista on erilaisia muotoja ja aina ei välttämättä ole masennusta vaan enemmänki vain maanisuutta...
Ja se on totta kuten joku kirjoitti, et avun hakijan täytyy olla tosi sinnikäs - valitettavasti.
Ennen kaikkea Muista suojella itseäsi! Yleensä se on välttämätöntä, jotta ei itse sairastu psyykkisesti tai fyysisesti. Meidän kaikkien voimat ovat rajalliset. Toivottavasti sinulla on joku jolle voit purkaa sydäntäsi. Voimia sinulle!
Koitappa saada hänet katsomaan kanssasi leffa leijonakuningas. Jos hän ei itke siinä kohdassa kun Simban isä kuolee niin hän on psykopaatti.
Tää on varma tapa, trust me.
Yksikään tuntemani isä ei pysty kattoon sitä kohtausta ilman että alkaa hihansuut heiluun vakavasti silmien tienoilla. Vaivihkaa, mutta kuitenkin.
Isäni lähinnä katselee tappoleffoja, eikä oikein osaa keskittyä esimerkiksi komediaan, draamaan tai romanttisiin elokuviin. Puhumattakaan piirretyistä.. Tosi hyvä vinkki, kiitos siitä. Taitaa vaan asiat olla nyt niin etten tule enää häntä näkemään. Asiat muuttuvat niin paljon pienessä hetkessä, jopa yhdessä yössä.
Kiitos kamalan paljon näistä viesteistä, itkukin tuossa tuli. Kaiken voiman näistäkin vastauksista kyllä imen itseeni :) Saa vastailla edelleenkin.. ja jos jollakulla on samanlainen tilanne tai muuten vaan omistaa hemmetin hyvän psykologisen ajattelutavan, niin toivoisin että voisimme olla yhteydessä.
Olen hengessä mukana sun koettelemuksissa. Itselläni
on äiti, joka on alkoholisti ja pikkuveljeni asuu vielä kotona. Omat fiilikset ovat välillä olleet samantyyppisiä kuin sinulla. Itse olen päässyt noista jutuista vähän jaloilleni. Muista et sä olet sun elämän ykkönen! Lähde siitä ensin liikkeelle. Auta ensin itseäsi, siten voit olla parhaiten veljesi tukena! Etäisyys auttoi mua! Voimia :o)