Ongelmani on se, että tapasin erään miehen aikaa sitten, johon rakastuin vähän liiankin nopeasti. Yllättäen mies ei tuntenut samaa minua kohtaan, sanoikin että haluaa jotain muuta. Nyt en ole pitkiin aikoihin ajatellut ketään muuta ja elämästä ei oikein tule mitään. Arjen rutiinit saan vedettyä ja on välillä ihan kivojakin päiviä, mutta suurimmaksi osaksi tuntuu, että elämä menee ihan hukkaan.
Emme tapailleet montaa kertaa ja ehkä tämä osaltaan vaikuttaa siihen, että tunteet jäivät niin voimakkaiksi. Ja toisaalta koko homma loppui muutenkin vähän kyseenalaisella tavalla, josta jäi varmaan paha maku molemmille. Oloa ei yhtään helpota se, että olen kokenut elämässäni niin paljon pettymyksiä että tuntui että tuo oli viimeinen niitti. Se ei todellakaan ollut mitenkään elämäni suurin "tragedia", mutta jostain syystä mies herätti niin suurta luottamusta, että uskalsin pitkästä aikaa tuntea jotain. Ja sitten tuntui, että matto vedettiin taas jalkojen alta..
Muiden ihmisten tapailu ei auta. Ei oikein mikään tunnu auttavan, ei edes aika. Nykyään olen jo aika masentunut kun tuntuu, että elämä vain valuu hukkaan. Mitä ihmettä tässä tekisi, miten kummassa unohtaa?
Emme tapailleet montaa kertaa ja ehkä tämä osaltaan vaikuttaa siihen, että tunteet jäivät niin voimakkaiksi. Ja toisaalta koko homma loppui muutenkin vähän kyseenalaisella tavalla, josta jäi varmaan paha maku molemmille. Oloa ei yhtään helpota se, että olen kokenut elämässäni niin paljon pettymyksiä että tuntui että tuo oli viimeinen niitti. Se ei todellakaan ollut mitenkään elämäni suurin "tragedia", mutta jostain syystä mies herätti niin suurta luottamusta, että uskalsin pitkästä aikaa tuntea jotain. Ja sitten tuntui, että matto vedettiin taas jalkojen alta..
Muiden ihmisten tapailu ei auta. Ei oikein mikään tunnu auttavan, ei edes aika. Nykyään olen jo aika masentunut kun tuntuu, että elämä vain valuu hukkaan. Mitä ihmettä tässä tekisi, miten kummassa unohtaa?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Käyn itsekin saman hlvtn läpi, vaikka siitä on jo 5 vuotta kun meidän juttu loppui.
Mahdotonta unohtaa ja olen myös huomannut sen ettei uusi suhde voisi koskaan korvata sitä, elikkä olen mieluummin yksin.
Aika on paras laastari... Tai sit kerrot hänele mitä ajattelet...
Hän ei alun perinkään ottanut sinua vakavsti.
Siksi älä anna sen vaikuttaa itsetuntoosi.
Maailma on pelimiehiä täynnä, siirry seuraavaan pelimieheen, niin vanha unohtuu.
asia on juuri kuten sanoit. Ja järkikin sen sanoo ja sitä enemmän häiritsee se, etten unohda. Luulen, että kaikista eniten minua piinaa se, että tuntuu että tällaisia kaikenmaailman k-päitä ja tunteilla pelaavia on yhä enemmän. Voipi olla, että masennuskauteni syy on enemmänkin se, että luotto ihmisiin on mennyt. Ei niinkään se, että aidosti kaipaisin tätä yhtä miestä.
Minullakin on luotto mennyt. Eräs tärkeä kaverisuhde karitui noin kuukausi sitten ja vieläkin tekee fyysisesti ja henkisesti kipeää vaikka järki sanoo, että on aika jatkaa matkaa.
tässä meneillään, kestäny sen verran kauan että eiköhän sitä ikisinkuks ajauduta. Sukupuolet vaan vaihtaa toisinpäin niin saa mun tilanteen.
ja tiedät, että valitsi minut. Joten unohda, mies teki kaikkensa, että suostuin jatkamaan. Ja me jatkamme ja hyvin on mennytkin. Etsi siis joku vapaa seuraavan kerran.
todellakaan ole kenenkään miehen salarakas ollut. Varatut kierrän kaukaa. Onpa mukavaa kun purkaa sydäntään täällä niin jo saa vainoharhaisten ihmisten kommentteja päälle...