neljännen kerran kun tänään löysin itseni pöntön ääreltä kakomasta, tuli mulle varsin sevlväks ettei tämä ole enää normaalia. olin näet aivan varma et voin lopettaa tämän itseni ähkyyn hotkimisen ja sen jälkeisen syyllisyyden ja lihomisenpelon aikaansaamisen oksentamalla ruoasta eroon hankkiutumisen ihan milloin tahansa. tämä katala sairaus nielaisi mut eikä pakota tietä tunnu löytyvän!hukun!
välillä on viikko jolloin pysyn kovana, ja pidän syömäni ruoan sisällä(tosin silloin syönkin vain vihanneksia ja käyn 15km lenkillä). paino putoaa myös silloin. Mutta pienikin asia,joka menee vikaan syöksee mut taas jääkaapin ja vessan välille.
ite sitä enne mietti et kuka on todella niin tyhmä et tekee itelleen jotain tällasta,mut nyt kun löytää itsensä syömästä ja oksentamasta pakonomaisesti,näkee kaiken uudessa valossa.
haluan päästä tästä oravanpyörästä.en vain tiedä miten saada apua,kun en tunnu pystyvän avaamaan suutani ja myöntämään kenellekään,että kaikki ei ole okei. en halua että perheeni joutuu kärsimään minun tyhmän ja itsekkään sairauteni takia.
haluaisinkin tietää ihmisilt,jotka on parantunu täst katalast sairaudest,et miten teitte sen? miten kerroitte muille täst? haitteko apua?
välillä on viikko jolloin pysyn kovana, ja pidän syömäni ruoan sisällä(tosin silloin syönkin vain vihanneksia ja käyn 15km lenkillä). paino putoaa myös silloin. Mutta pienikin asia,joka menee vikaan syöksee mut taas jääkaapin ja vessan välille.
ite sitä enne mietti et kuka on todella niin tyhmä et tekee itelleen jotain tällasta,mut nyt kun löytää itsensä syömästä ja oksentamasta pakonomaisesti,näkee kaiken uudessa valossa.
haluan päästä tästä oravanpyörästä.en vain tiedä miten saada apua,kun en tunnu pystyvän avaamaan suutani ja myöntämään kenellekään,että kaikki ei ole okei. en halua että perheeni joutuu kärsimään minun tyhmän ja itsekkään sairauteni takia.
haluaisinkin tietää ihmisilt,jotka on parantunu täst katalast sairaudest,et miten teitte sen? miten kerroitte muille täst? haitteko apua?
Vastaukset 4
Vanhimmat
ei ole helppoa. tänään on minun kahdeks päivä oksentamatta, saan olla ylpeä.
Vaikeinta tässä koko hommassa tosiaan ollut se ettei luonto anna periksi kertoa kellekkään.
Pari vuotta meni vain oksentaen..ehkä jopa pidempään. Lopulta kerroin ensin ex:lle ja hetkeä myöhemmin pakotin itseni linkittämään ystävälleni blogini osoitteen. Hän luki blogini, ymmärsi ja todella haluaa auttaa.
Kukaan muu ei tiedä, mutta se yksikin ystävä auttaa omalla tavalla. Vaikkei me tästä niinkään puhuta kasvotusten..mutta välillä hän kysyy miten menee ja tietenkin kannustaa kun olen saanut esim. näinkin monta päivää kokoon "selvänä".
Hoitoon on vaikea hakeutua ja itse aijon selvitä ilman ammattiapua. Taistelu tämä tosiaan on. Toivottavasti selviät. Nyt huomaan kuinka paljon parempi on ilman oksentamista ja ahmimista. Ei turvotusta, ja laihdun oikeasti vaikka syön normaalisti enkä edes liiku niin paljoa kuin aijemmin. Menkat puuttuu mutta kaikki aikanaan.
Toivottavasti sinäkin voitat oman taistelun. Päivä kerralaan. Onnea matkaan.
Parannuin bulimiasta ilman hoitoa ja en ole vieläkään myöntänyt sairauttani kenellekään.
Uskon, että ulkopuolinen ei voi ymmärtää asiaa. Tämä on niin irrationaalinen sairaus.
Päätin vain yksi kerta, monien vuosien jälkeen, ettei enää koskaan.
Lopetin myös kaikki laihdutuskuurijojoilut tms.
Olen nyt terveempi ja uskomatonta, myös hoikempi. Pyrin siihen, etten mieti ruokaa ja syömistä.
Syön herkkuja, mutta en oksenna. Ihanaa huomata, että niitä voi syödä lihomattakin. Ja että oksentaminen itse asissa vain turvotti ja lihotti.
Vatsani on pysyvästi kärsinyt, myös hampaani. Kuitenkin estin kaikkein pahimman. Jälkeen päin bulimia tuntuu kummalliselta. tuntuu, kuin joku muu kuin minä, olisi sitä sairastanut.
Oudolta myös tuntuu, että sen lopettaminen olikin helppoa.
Kuullosti kovin tutulta tuo ensimmäinen kirjoitus. minä myös olen myöntänyt itselleni, ettei tämä enää kovin tervettä voi olla. Ja mikä surkuhupaisinta, muistan aina kyseenalaistaneeni niiden ihmisten henkisen kantin, ketkä tätä ovat minua ennen poteneet..
Pahanlaatuinen oravanpyörä, sitä tämä on. Suurimman osan päivästäni olen vahva itseni ja viis veisaan kaupoissa notkuvista herkuista. Olen kuin maailmanvalloittaja ja kuvittelen peitonneeni häiriöni tosta noin vaan. Kunnes tulee se pienen pieni vastoinkäyminen tai totean, ettei illalla olekaan oikein mitään kovin kiireistä tekemistä. Päähän pinttyy ajatus kaupassa käymisesta, ahmimisesta jne jne, tiedätte miten se menee. Enkä voi enää vastustaa kiusausta. Ihan kuin olisin alistettu jollekin voimalle.
Helpottavaa oli lukea lyhytkin tarina siitä, että joku tämän peittosi omasta päätöksestään. En ole kertonut kenellekään, enkä aio. Minähän perkule yhden häiriön nujerran! Ongelma on siinä, etten tahdo nujertaa sitä 24/7. Bulimiasta on tullut mun kaveri. Se on tapa.
Nyt jälleen on vahva hetki. Ajattelen mielessäni, että vika kerta meni jo. Ensin taistellaan päivä, viikko, sitten enemmän. Tällä kertaa jätin jopa kaappiin kiusaukseksi keksirasian. Katsotaan kauanko menee kunnes en voi vastustaa kiusausta ja kahmaista niitä suuhuni.
Kiitos jälkimmäisestä häiriön päihittämistarinasta. Se antoi uskoa, että minäkin voin. Miksen voisi?
Tässä mietittävää,
olen saanut bulimiasta refluksitaudin. Jos tulen esim. raskaaksi, tiedossa on jatkuvaa oksentelua.
Vatsa on koko ajan herkkä ja pahaolo tulee monesta ruoasta. Olen joutunut käymään tähystyksissä ja vatsani on ollut tulehtunut.
Hampaat ovat edestä kuluneet ja niihin tulee menemään tuhansia euroja, jos haluan pitää ne suussa. Refluksitauti aiheuttaa myös sydämen tykytystä tms. Bulimian jälkivaivat piinaavat elämääni, enkä voi käsittää, miksi annoin itseni sairastaa sitä niin pitkään.
Vieläkin ahmin välillä, mutta ikinä en oksenna. En ikinä. Se päätös vain pitää tehdä, koska ahmimisesta ei pääse helpolla eroon. Se tapahtuu pikkuhiljaa, keskittymällä muihin tunteiden käsittelytapoihin.
Ahmiminen ei lihota niin paljoa kuin bulimia. Olen sitä mieltä. Ainakin minun tapauksessa, kun söin muutoin terveellisesti. Laihduin kun bulimia loppui!!!
Pidän kerran viikossa syöppöpäivän ja syön muutoinkin paljon herkkuja. En silti liho muodottomaksi!! Ilman bulimiaa olet onnellisempi, laihempi ja pirteämpi. Minua ainakin bulimia väsytti ja masensi.
Lopeta siis oksentaminen!!
Itselläni toimi se, että muutin kämppiksen kanssa yhteen. En ollut enää yksin kotona niin paljoa, joten en kehdannut oksentaa.
Jokainen voi parantua bulimiasta, uskon niin. Mitä pikemmin lopetatte, sitä enemmän kehonne säästyy kaikilta vaivoilta. Sairastin bulimiaa kymmenisen vuotta.