Voiko noin 2,5-vuotias lapsi osata teeskennellä, ettei kuule aikuisten joskus kovaäänisiäkin käskyjä? Hän käyttäytyy kuin ei kuulisi (jatkaa matkaa kohti jotain mielenkiintoista tai katsoo televisiota tms.), mutta osaako noin pieni näytellä vai onko kuulossa oikeasti vikaa? Lapsi puhuu, mutta ei kovin selkeästi.
Onko normaalia?
Sivustaseuraaja
143337
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Tietysti kuulee, jos on kerran puhumaan oppinut. Tuskin olette koko ajan huutaneet, vaan puhuneet normiäänellä.
Voisi olla jokin psyykkinen vakavampikin juttu, jos ei vanhempien tiukkoihin käskyihin reagoi mitenkään. Eikö katso edes äänen suuntaan vai millaisia ne tilanteet ovat?
ole meidän, siksi nimimerkkini onkin "Sivustaseuraaja".
Ainakin viimeksi kun näimme perheen, lapsi ei välttämättä edes katsonut äänen suuntaan, vaan jatkoi omissa touhuissaan. Voimakastahtoinen hän kyllä on.
Lapsella on nyt ikään kuin tarve mitätöidä jostain syystä vanhempansa auktoriteetti. Normaalilla tavalla uhmakas lapsi kyllä osoittaa katseellaan, eleillään, ilmeellään ja usein sanallisestikin uhmaavansa kieltoa.
Jos tosiaan käyttäytyy kuin ei kuulisi tai näkisi mitään, niin pidän tilannetta tosi erikoisena. Onko lapsella sisaruksia ja miten he käyttäytyvät?
Olen kiinnostunut tällaisista kysymyksistä, koska olen psykologi ja erikoistumassa puheterapiaan. Eli jos vain viitsit, kerro enemmänkin vaikutelmia perheestä. Kokevatko tilanteen ongelmana, millaiset ovat vanhempien välit, onko lapsi tarhassa... miten siellä menee jne. Tietysti et välttämättä näistä asioista edes tiedä.
lekurit tietää enemmän testauksista.
Aloittaja sanoi, että puhuu, muttei kovin selkeästi. Harva 2,5 -vuotias puhuu selkeästi.
Ja huom. vanhemmat huutavat! Miten lapsi olisi oppinut puhumaan, jos ei kuule edes huutamista?
Vähän keskittymistä kysymykseen, jos haluaa vastata. Tuollaisista heitoista ei ole kenellekään mitään hyötyä.
jos tuollainen reagoimattomuus on jatkuvaa, on se valitettavasti viite autistipiirteistä. Sekä oma autistilapsini, joka tuossa iässä puhui vähän, että sukumme vaikeasti autistinen täysin puhumaton lapsi käyttäytyi juuri noin pienenä. Sen sijaan terve lapsi reagoi puheeseen. Jos tuo on satunnaista, se voi olla uhmaa, mutta jatkuva reagoimattomuus puheeseen on paljon vakavampi asia kuin se, ettei sanoja tule. Anteeksi, että annan maallikkodiagnoosin, mutta minuakaan ei otettu vakavasti kun aloin epäillä, että reagoinnin puutteessa olisi jotain vikaa. Ehdottomasti pitää tutkia, voi olla ihan vaaratonta, mutta normaalisti kehittyneen lapsen kyllä kuuluu reagoida puheeseen.
Eikä kyse ole kasvatuksesta, lapsemme on nyt jo hyvätapainen teini-ikäinen ja puhuu hyvin ja käy normaalin opetussuunnitelman mukaista opetusta, mutta edelleenkään jättää reagoimatta 60% puheesta. Meillä on toinenkin normaali lapsi. Tuon teinimme tapauksessa kehityshäiriö näkyi lapsena myös EEG:ssä, juuri sillä alueella, missä puheentuottamisen keskus kuulemma on tjsp, en muista enää kun se on niin kaukainen asia.
Lisään vielä, että tiedän montakin lasta, jotka ovat puhuneet sangen vähän 2,5v, mutta ovat silti "terveitä". Sen sijaan en ole vielä nähnyt tervettä 2,5v, joka ei ollenkaan reagoi puheeseen, satunnaisia tilanteita voi olla. Jopa ne, jotka eivät paljon tuossa iässä ole puhuneet, ovat jollain tavoin huomanneet kun heille puhutaan. Suvussamme ja lähipiirissä on paljon lapsia, iso suku, joten jotain käsitystä on.
Saa suuttua, mutta oma kokemus on tämä.
mätkäisen esimerkin omasta pojastani, nyt himpun yli kolmivuotias, jok ei myöskään reagoinut suureen soaan puhetta, toisianan kyllä, siinä kahden vuoden jälkeen. Puhui kyllä jonkin verran mutta puhe muuttui epäselväksi, liimakorva löytyi. Kuulo testattiin perinpohjin, nykydiagnoosina on dysfasia, poika ei vain ymmärrä puhetta samalla tavalla kuin me muut :D ja puheen tuottamisessa on vaikeuksia.
Kuulossa voi siis huomatakseni olla vikaa vaikka osaan puheesta reagoisikin, alentunut kuulo vaikuttaa juuri niin, jos huomio on muualla ja kuuntelemiseen ei erikseen keskity, menee ohi. Taas kun keskittyy kuuntelemaan, näyttää kuulevan oikein hyvin.
Yksi ajatus.
***
Aloitusviestistäni sai ehkä sellaisen kuvan, ettei tämä lapsi ikinä kuule/ole kuulevinaan. Näinhän asia ei ole. Toki hän reagoikin, mutta välillä näyttää kuin ei kuulisi. Anteeksi, että ilmaisin asian huolimattomasti.
Lapsi vaikuttaa kyllä pirteältä ja osaa myös pelleillä.
Sivustaseuraaja ja SalliK ovat yksi ja sama henkilö.:)
Voi olla auditiivista agnosiaa. Kuulossa ei ole mitään vikaa, mutta lapsi ei reagoi puheeseen - siihen kun häntä kutsutaan nimeltä jne. Vasta esimerkiksi olkapäälle koskeminen auttaa. Piirre voi olla ominainen autistiselle tai sitten joillekin sellaisille lapsille, joilla on kielenkehityksen poikkeavuutta, dysfasiaa. Kannattaa tarkkailla lasta ja hänen kykyään vuorovaikutukseen.
voi teeskennellä, ettei kuulisi jos vain ei halua totella.
Minusta kuulostaa täysin normaalilta tuon ikäisen lapsen käytökseltä. Lapsi ikään kuin päättää olla kuulematta vanhemman käskyä/kieltoa, koska yksinkertaisesti vaan haluaa niin paljon jatkaa mielenkiintoista tekemistään.
Juuri tänään hiekkalaatikolla seurasin samankailtaista tapahtumaa. Naapurin pojalla (tosi reipas ja puhelias poika) oli ruoka-aika lähestymässä. Isä sanoi monta kertaa, että nyt lähdetään. Kutsui kymmeniä kertoja nimeltä nimeltä, että "kuuletko sinä". Poika vain jatkoi mielenkiintoista puuhansa ilman mitään merkkiä siitä, että olisi kuulut isän sanat. Minä yritin kovasti pidätellä naurua. Tilanne oli jotenkin niin koominen.
Omat tyttö on vajaan kahden vuoden ikäinen ja kyllä todellakin osaa "näytellä", ettei kuule :D Joskus, kun sattuu olemaan vähän "änkky"-päällä, niin silloin ei äitin kehotuksille korvia meinaa lotkauttaa.