on siellä, täällä. Minun lähiomaiseni kuuluu porukkaan. Mitään ei heitetä pois ja kaikki jätteenkeruupaikat käydään katsomassa, josko lisää löytyisi. Jonkinlaista tyydytystä täytyy saada tästä touhusta. Ulkona on tavaraa ja sisällä huoneissa on neliömetrin tila keskellä vapaana. Olen lakannut puuttumasta asiaan, omissa asioissa on ihan tarpeeksi.Nykyään en anna lahjaksikaan mitään aineellista, runo tai kirjoitelma saa riittää. Lisäksi yksi kotimainen leikkoruusu tai sopivissa tilanteissa perenna.
Roinan kerääjiä
1943
131371
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Niin teki mun äitikin. Hän olikin elänyt monet sodat ja pula ajat jolloin ei saanut kuin ruokaa ja sitäkin vähän. Kaikki laitettiin talteen niin narut kuin lahjapaperit. Siltä varalta,että on jos tarttee. Nyt on tullut antiikin keräys villitys.
Onhan nuo kirppikset täynnä tavaraa. Toiset raskii luopuakin jostain. Meitä on monen sorttisia.
keruun ja kaiken roinan keruun taustalla jopa sairaus tai siihen rinnastettava.Voi olla neuroosi tai esim keskuudessamme on noin 50 000 aspergerin-oireyhtymäistä ja mm siihen liittyy usein pakonomainen tarve kerätä ja ottaa talteen tavaraa.Jopa arvotonta roinaa. Suurin osa aspergeista ei tiedä edes, että heillä on k.o neurologinen oireyhtymä. Geeneissä se kulkee ja osa jälkeläisistä saa ominaisuudet. Suurin osa on pärjännyt ja pärjää assinsa kanssa, osa erittäin hyvinkin, koska älykkyyttä ei puutu.
Tuttavani mies keräsi Hesarit. Niitä oli koko talo täynnä. Kun he muuttivat poisa sunnostaan suureen omakotitaloon, oli vuokrattava erikseen täysperävaunu siirtämään Hesarit kymmeniltä vuosilta. Ne on niputettu ja luetteloitu.
Ihmettelen, eikö mies tiedä, että kaikki lehdet on mikrofilmattu ja luettavissa yliopiston kirjastossa.
Filmirullia voi myös tilata omaan kirjastoon, jos vain on katselulaitteet siellä.
Miten suuri palovarakin niistä papereista tulee, kun vintti on täytetty paperipinkoilla!
Autismikirjoon kuuluvista aikuisista ihmisistä on diagnosoitu ehkä 25%.
Arvio on aivan hatusta vetäisty, mutta lie suuntaa antava.
Olisin itse suuttunut kuin tupakka, jos jotain neurologista fibaa olisi tarjottu.
Kun hain asiantuntijoilta neuvoa omalaatuisuuteeni, tarjottiin alustavasti asseutta.
Tosiaan aivan tarpeetontakin tulee keräiltyä. Monien tuntemieni kohdalla se on raha.
Edunsaajana voi olla kunta & valtio.
älä herran tähden sotke tätä sairautta roinan keräämiseen.Se on hyvin monimutkainen sairaus eikä siedä tällaista ylimalkaista ko.aiheeseen liittämistä.Asiasta kiinnostunut löytää kyllä selvitystä tähän poikkeavuuteen esim Googlen kautta.
En minäkään usko että useimmilla mitään sairautta on taustalla.Joillekin on vain vaikea heittää tavaroita pois ajatuksella jos sitä vielä joskus tarvitsee.Tai ihminen on luonnostaa pihi ja kaikki luonteenpiirteethän vanhemmiten voimistuvat.
Eli turhan roinan keräily voi liittyä asseuteen.
Aivan turhaakaan kamaa ei raatsi heittää mäkeen.
Tuo on nyt riesoista pienin näillä henkilöillä.
Hyvä kasvuympäristö, varallisuuskin tai kannustava ohjaaminen voi tehdä As:sta menestyjän.
Varhaisella diagnostiikalla on ratkaiseva merkitys heidän menestymissään työelämässä.
Varakkaiden sukujen koulutetuttuja asseja on sijoittunut korkeisiin virkoihin Suomessakin.
toiset keräävät nurkat täyteen, pelkäävät kai että sota syttyy.
Minullakin on jonkinlainen sairaus,
aina kotona mietin että heitän romuja pois, kun menen talliin, en osaa mitään heittää.
Romuilla ei ole 300 € arvoa, mutta haittaa ja murhetta on joka päivä,
nytkin tekisi mieli mennä heittämään kaikki pois.
Omista kokemuksista voisin kertoa että on sitä yhdellä käynnillä saatu roskiksesta tuhansien €urojen tulot.
Kerran hain jotain peltiä, oli metalliromuissa hopealusikoita,
kotiin tuodessa löytyi vielä kultaakin, taskukelloja, sormuksia, ym.
Näin siinä käy, kun kaiken säästää, antiikin ja romut !
Lapset heittävät kaiken pois, nykylapset eivät kaikki tiedä ja ymmärrä
kodin tavaroista mitään kun lähenevät kodista 18v, eri paikkakunnalle.
Minä tiedän kaikki vanhempani asiat, vaikka on kodista 20v lähdetty,
olen koko elämäni asunut hyvin lähellä.
Ostin uudet Ecco-kengät, kun entisiä olin pitänyt jo vuosikausia ja näyttivät vähän kehnoilta. Mutta kuinka kävikään. Uudet ovat kaapissa ja edelleen kävelen vanhoilla ja hyvät ovat. Tämä on vain yksi monista. Tavaraa riittää kaikkiin kaappeihin ja kaappien päällekin. Voi minua!
Ecco-kengät, näin kävi lapselleni Ruotsissa.
Hän meni ostamaan Ecco-kenkiä ja ostikin,
laittoi heti jalkaasa ja aikoi jättää vanhat kauppaan roskikseen.
Myyjä kysyi syytä, olihan vanhat vielä hyvän näköiset, joo, oli pohja poikki.
Vaikka lapseni oli jo maksanut,
hän todella sai rahansa takaisin,
koska Ecco-kenkillä on takuu, hän sai uudet kaupasta ilmaiseksi.
Eikä tietysti olut mitään kuitteja, esim. kengän iästä ja Suomesta oli joskus ostetut.
Olisiko näin käynyt Suomessa, ei varmaan.
oletko kirjoittanut minun aivoillani?
Tunnistin itseni jotenkin.
Tunnen itsekin erään miehen, jonka kesämökin tontilla on vieri vieressä suuria lautakasoja, jotka mies on kerännyt ties mistä. Vanhimmat kasat ovat jo lahonneet. Kesämökki on täynnä lautoja, puita ja kaikenlaista roinaa, niin että siellä ei voi asua.
Ja sitten sukulainen, nainen, ei myöskään heitä mitään pois. Hänellä pitää olla kaksi asuntoa siksi että kaikki tavarat mahtuvat. Nyt suunnittelee isompaa asuntoa, kun alkaa entiset asunnot käydä ahtaaksi. Vastareaktiona noihin touhuihin, itse sailytän mahdollisimman vähän tavaraa kotonani. On paljon helpompi olla kun ei ole mitään ylimääräistä roinaa missään.