Huomista kohti

Kosken partaalla
luonnon omalla alttarilla
istuin itseäni etsien.

Eilisen tarvitsin
tunteakseni tuskallisen totuuden
näissä ohitse kiitävissä päivissäni.

Uupuneenakin
olen kuunnellut kosken pauhua
veden vihaista syöksyä katsellen
turvallisesti istuessani rantakivien sylissä.

Arat
vielä niin haavaiset huuleni
ovat hiljentyneet rukoilemaan
auringon huomenna nousta.
8424
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 8

Vanhimmat

Luonnon helmassa on hyvä ajatella
eilisiä, menneitä asioita mietiskellä.
Päivät kuluvat nopeasti ja taas yksi eilinen lisää.
Tosin luonnossa jos missä, hyvä kädet yhteen liittää, ylös huokaista ja kiittää.

Pidin tästä runosta, kaikkea hyvää ja auringonpaistetta päivääsi!

Äänestä
  • Niin, minä kun asun täällä luonnon helmassa ja
    tuota kosken kohinaa kuunnellen ja katsellen, se
    synnyttää ajatuksia ja haikeuttakin toisinaan.

    Kauniisti sanoit
    " Tosin luonnossa jos missä, hyvä kädet yhteen liittää,
    ylös huokaista ja kiittää "

    Kiitos, samoin sinulle toivon sitä aurinkoa
    taivaalta, myös sydämeesi.

    Lämmin kiitos kommentoinnista.

    Äänestä

kuvattu luonnon voimasta ja rauhoittavasta vaikutuksesta ihmiseen, jokainen säkeistö oli mieleeni joskin kaksi viimeistä erityisesti

Aurinkoista päivää sinne kosken partaalle Rellu!

Äänestä
  • ajattelin vaihteeksi tuoda jotain, joka liittyy
    luontoon - se kun alkaa olla kohta
    kukkeimmillaan tuoksuineen, kukkineen ja kosken
    kohinoineen.

    Olen pitänyt taukoa tarkoituksellisesti täältä,
    ja luulen että se tekee ihan hyvää olla välillä
    poissa. Runoja kyllä syntyy, mutta nehän eivät
    katoa tuolta levykkeeltä yhtään mihinkään.

    Kiitos kommentoinnista ja sitä aurinkoa sinullekkin.

    Eiköhän se helli koko maatamme tänään, juhlapyhän kunniaksi :)

    Äänestä

Tohtiikohan sitä edes tulla kommentoinnilla sorkkimaan? Tässä runossa jokaisella säkeistöllä on oma paikkansa ja tarkoituksensa. Niistä löytyy lukemattomia kaipauksen, hämmennyksen, lohdutuksen ja vaitonaisen tyytyväisyyden sävyjä. Kaunis.

Luonto on paras paikka itsensä etsimiseen. Sieltähän jokainen meistä on tullut, ja siihen kuuluu juuriltaan, muisti sen tai ei. Joskus on tunnettava tuska voidakseen aloittaa uuden rakentamisen, nähdäkseen totuuden ja perustaakseen sille huomisen. Itseensä palaava ihminen on turvassa, myös uupumuksen ja vihan hetkillä. Luonto huolehtii omistaan. Eikä mennyt voi painaa väsyneimpiäkään hartioita lopullisesti kumaraan niin kauan kuin huominen koittaa.

Kiitos.

Äänestä
  • Noh, noh - tottakai tohtii :)

    No sellaista, mitä lienee tuolta tunteiden
    aallokosta syntynyttä tekstiä ja mielen
    ailahteluja sisältyy tähän runooni.

    Olen aina kyllä tykännyt käyttää luonnon
    elementtejä runoissani, mutta se on vaan jostakin
    syystä ollut viime aikoina kateissa. Liiaksi ehkä
    elämässä ollut niin paljon muuta, etteivät silmät
    kenties ole pystyneet edes kaikkea havaitsemaan,
    mitä luonnossa tapahtuu.

    Tuo koski nyt on ollut hyvinkin useassa runossani
    kai kauneutensa ja voimansa vuoksi.
    Sen äärellä on todella rauhoittavaa istua ja
    katsella kalojen riemun pyörähdyksiä ilmaan ja
    veteen takaisin pulahtamista, lintujen sukeltelua
    ja vaahtopäiden pyörteitä. Niin kaunista, ettei
    sitä osaa edes sulkakynällä riittävästi kuvailla,
    se pitää nähdä ja kokea.

    Olet oikeassa siinä, että tuska on voitava kokea
    joskus ihan sydänjuuria myöden, pystyäkseen nos-
    tamaan purjeet uudelleen ylös.
    Kyllähän tähänkin runooni paljon elämästäni
    sisältyy, paljon enemmän kuin osaan siitäkään
    edes kirjoittaa.

    Mutta miellyttävää oli lukea palautettasi,
    oikeasti Hessu. Sinä olet aina osannut asettaa
    sanasi oikeisiin paikkoihin, oikeaan aikaan.

    Lämmin kiitos ystäväni ja hyvää pyhän jatkoa.

    PS Sinun vuoro muuten kirjoittaa kirje, ettei
    unohtuis :)

    Äänestä

  • Rellu. kirjoitti:

    Noh, noh - tottakai tohtii :)

    No sellaista, mitä lienee tuolta tunteiden
    aallokosta syntynyttä tekstiä ja mielen
    ailahteluja sisältyy tähän runooni.

    Olen aina kyllä tykännyt käyttää luonnon
    elementtejä runoissani, mutta se on vaan jostakin
    syystä ollut viime aikoina kateissa. Liiaksi ehkä
    elämässä ollut niin paljon muuta, etteivät silmät
    kenties ole pystyneet edes kaikkea havaitsemaan,
    mitä luonnossa tapahtuu.

    Tuo koski nyt on ollut hyvinkin useassa runossani
    kai kauneutensa ja voimansa vuoksi.
    Sen äärellä on todella rauhoittavaa istua ja
    katsella kalojen riemun pyörähdyksiä ilmaan ja
    veteen takaisin pulahtamista, lintujen sukeltelua
    ja vaahtopäiden pyörteitä. Niin kaunista, ettei
    sitä osaa edes sulkakynällä riittävästi kuvailla,
    se pitää nähdä ja kokea.

    Olet oikeassa siinä, että tuska on voitava kokea
    joskus ihan sydänjuuria myöden, pystyäkseen nos-
    tamaan purjeet uudelleen ylös.
    Kyllähän tähänkin runooni paljon elämästäni
    sisältyy, paljon enemmän kuin osaan siitäkään
    edes kirjoittaa.

    Mutta miellyttävää oli lukea palautettasi,
    oikeasti Hessu. Sinä olet aina osannut asettaa
    sanasi oikeisiin paikkoihin, oikeaan aikaan.

    Lämmin kiitos ystäväni ja hyvää pyhän jatkoa.

    PS Sinun vuoro muuten kirjoittaa kirje, ettei
    unohtuis :)

    en ole unohtanut. Kirje hakee vielä muotoaan. Luulisin, että se ilmoitta minulle, kun on valmis. :) Pyhän jatkot sullekin!

    Äänestä

  • Hessu-kissa. kirjoitti:

    en ole unohtanut. Kirje hakee vielä muotoaan. Luulisin, että se ilmoitta minulle, kun on valmis. :) Pyhän jatkot sullekin!

    ettet ole unohtanut, kun joskus aina sellaisia
    tapaturmia meille itsekullekkin sattuu ikään kat-
    somatta.

    Odotan postiasi, ja pyhäkin alkaa olla jo lopuil-
    laan. Pitänee varmaan sanoa oikein hyvää yötä ja
    kauniita unosia Hessu.

    Äänestä

Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

Kommentoi aloitusta


Rellutar kirjoitti:

Kosken partaalla
luonnon omalla alttarilla
istuin itseäni etsien.

Eilisen tarvitsin
tunteakseni tuskallisen totuuden
näissä ohitse kiitävissä päivissäni.

Uupuneenakin
olen kuunnellut kosken pauhua
veden vihaista syöksyä katsellen
turvallisesti istuessani rantakivien sylissä.

Arat
vielä niin haavaiset huuleni
ovat hiljentyneet rukoilemaan
auringon huomenna nousta.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu