Myös meidän perheeseen osui se ongelma että melkein kaikille eläimille ollaan allergisia(paitsi yksi lapsijoka ei ole allerginen millekkään). Lemmikkiä toivoo lähinnä lapset ja olisihan sekin kivää kun ei kuulisi sanoja "mitä vois tehä". Olen lukenut että chinchillaa ja siiliä pitää monet allergikot. Jyrsijän pitäisi herätä ennen klo 21:30 koska nukkumaan meno aika on klo22:00. Lemikin pitäisi olla sosiaalinen ja olisi myäs hyvä jos sen voisi otaa ulos. Sehän ei voisi olla tietenkään eläin jonka hoito vie monta tuntia. Jyrsijä ei voi olla fretti(joka ei muutenkaan ole jyrsijä) tai rotta.
allergisen jyrsijä
lemiki
3474
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Taitavat olla molemmat aika tavalla yö-eläjiä.. Ja chinchilla ei ole ulkoeläin, ja samoin siilien lämpötila tulisi olla n. 25 astetta jotta eivät ala talvehtimaan (voi olla hengenvaarallista). Otathan huomioon myös sen, että eläimistä vastuun kantaa aina aikuinen ja hoitoon kyll äusein eläimillä menee enemmän kuin se pari tuntia..
Tässä linkkejä, joista voit lukea lisää..
http://www.suomensiiliyhdistys.fi./
http://www.munmaailma.net/jkjy/ohjeet/chinchilla.html
http://www.kingis.net/hoito1.htm
http://www.osjh.net/chinchilla.htm
Käykää testissä,jossa näkee mille eläimelle eivät lapsesi ole allergisia. Ja riippuu lapsen iästä?
Jos lemmikki on kokonaan lapsen vastuulla, niin
oletko varma että lapsesi jaksavat AINA hoitaa sitä.
Lemmikkiä ei oteta hetken mielijohteesta.
Pitää lukea valitsemastaan lemmikistä.
Miettikää vielä! Ja mikä on syy lemmikin ottamiseen?
Ai se,että lapsilla olisi tekemistä?
Lemmikkiä ei voi heittää pois jos se ei enää
kiinnosta! Tiedän todellakin mistä puhun!
t: tyttö 96
Mikään laji ei ole täysin varma allergisellekaan ja itse eläimen lisäksi oireita voi aiheuttaa myös kuivikkeet ja chinchillojen tapauksessa myös kuiva heinä. Siilit ja chinchillat ovat myös molemmat yöeläimiä, eli eivät välttämättä herää ennen tuota puoli kymmentä tai edes kymmentä. Kumpikaan ei ole myöskään ulkoilutettavissa. Jyrsijöistä/kaneista voi ulkoiluttaa vain marsuja ja kaneja, näistäkin marsuja esim. ulkoaitauksessa, ei valjaissa (marsun ruumiinrakenne sellainen, että jos se jotain säikähtää, niin se pääsee valjaistakin karkuun melko nopeaan).
Ruokintansa puolestakaan chinchilla ja siili ovat harvemmin niitä lapsiystävällisempiä. Chinchillan ruokavalio koostuu kuivasta heinästä, pelletistä ja raikkaasta vedestä. Hedelmät, vihannekset, jyrsijännamit yms. kuuluvat kiellettyjen listalle, eli lapset eivät pääsisi sitä nameilla lahjomaan ja hemmottelemaan. Tuoreruoka aiheuttaa pahimmillaan kuolettavan ripulin ja se ja jyrsijännamit yms. altistavat erilaisille sairauksille ja saattavat siten lyhentää elinikää (chinchillan elimistö ei ole tottunut käsittelemään erilaisia sokereita yms.). Siilien ruokavalioon taas kuuluvat mm. erilaiset hyönteiset joten edessä olisi joko ötökkäsäilykkeiden osto, elävien ötököiden haku eläinkaupasta vähän väliä tai ötököiden kasvatus kotona.
Seurallisimpia lajeja ovat kanit, marsut ja rotat, jotka ovat kaikki varsin allergisoivia (ja lumaeläimiä, joten niitä tulisi aina olla ainakin kaksi). Kaneilla on tosin sen verran paljon voimaa takajaloissa, etteivät ne välttämättä ihan pienille lapsille sovi (itsellänikin on joskus jopa tuossa parikiloisessa pitelemistä, jos se oikeasti päättää lähteä ja ikää kohta 20). Näiden kanssa on myös harrastusmahdollisuuksia eniten (esim. kanihyppy, rotta-agility, erilaisten temppujen opettaminen jne). Nämä ovat myös usein päivälläkin hereillä ainakin osan aikaa.
Jos kuivikeallergiaa ei esiinny, gerbiilit ovat usein melko vähän allergisoivia. Ja jos asumuksena on kyllin tilava terraario, jossa on reilusti kuiviketta, ei asumusta tarvitse siivotakaan kun noin kerran kuussa. Mutta gerbiileistäkään harvemmin saa kovin ihmisen seuraan hakeutuvaa sylilemmikkiä saa, vaikka ne käsittelyyn usein tottuvatkin. Meillä noita on ollut parisen kymmentä ja vain yksi oli sellainen joka saattoi joskus nukahtaakin kädelle kun sitä rapsutteli korvan takaa, muut tykkäsivät sylissäkin ennemmin viipottaa hihasta toiseen ja joka suuntaan, vaikka ihan kesyjä ja ihmisiin tottuneita olivatkin.