Olen mies, ikää vajaa kolmekymmentä. Minulla on
ollut kondylooma n. 8-vuotta. Sain sen
suojaamattomasta seksistä. Kyseinen ilta on
tietysti kaduttanut äärimmäisen paljon. Minkäs
tekee kun tehtyä ei saa tekemättömäksi.
Olen harrastanut seksiä tuosta lähtien kondomin
kanssa ja parisuhteita sekä yhdenillan juttuja on
ollut. En halua tartuttaa ketään ja siitä olen
huolen pitänyt. Kondyloomaa on hoidettu.
Suoritettiinpa jopa ympärileikkaus jotta
kondyloomalla ei olisi mahdollista pesiä esinahan
alla. Virusperäinen tauti ei vaan poistu kokonaan
ja aina tuntuu jotain oireita aika-ajoin
ilmenevän.
Nuo muutamat parisuhteet ovat päättyneet syystä
tai toisesta minun tahdostani. Syy on ollut
oikeastaan se, että asiat on menneet siihen
pisteeseen että minun tulisi paljastaa kantavani
kondyloomaa. En ole uskaltanut tuota paljastavaa
askelta ottaa. Koen asian kiusalliseksi ja
pelkään hylkäämistä jos kerron. Pahimmassa
tapauksessa *sanan* leviämistä. Olen kyllästynyt
suhteiden aloittamiseen koska tiedän että kun
asiat menee vakavaksi ja joudun perääntymään
uskalluksen puuttuessa.
Haluan rakastaa ja tulla rakastetuksi. Perustaa
perheen. Ehkäpä tämä on oikea paikka lähestyä
naisia ja esittää anonyyminä kysymyksiä. Voiko
nainen rakastaa ja harrastaa suojattu seksiä
miehen kanssa, jonka tietää kantavan kondyloomaa?
Olisiko naiset valmiita jonkintapaiseen
keinohedelmöitykseen kun luonnollisesti en
uskalla tartuntavaaran takia lapsia alkaa
tekemään. Haluaisin tietää millainen on kanta
tällaiseen tapaukseen ja ehkäpä se ohjaa tulevia
käytösmallejani.
ollut kondylooma n. 8-vuotta. Sain sen
suojaamattomasta seksistä. Kyseinen ilta on
tietysti kaduttanut äärimmäisen paljon. Minkäs
tekee kun tehtyä ei saa tekemättömäksi.
Olen harrastanut seksiä tuosta lähtien kondomin
kanssa ja parisuhteita sekä yhdenillan juttuja on
ollut. En halua tartuttaa ketään ja siitä olen
huolen pitänyt. Kondyloomaa on hoidettu.
Suoritettiinpa jopa ympärileikkaus jotta
kondyloomalla ei olisi mahdollista pesiä esinahan
alla. Virusperäinen tauti ei vaan poistu kokonaan
ja aina tuntuu jotain oireita aika-ajoin
ilmenevän.
Nuo muutamat parisuhteet ovat päättyneet syystä
tai toisesta minun tahdostani. Syy on ollut
oikeastaan se, että asiat on menneet siihen
pisteeseen että minun tulisi paljastaa kantavani
kondyloomaa. En ole uskaltanut tuota paljastavaa
askelta ottaa. Koen asian kiusalliseksi ja
pelkään hylkäämistä jos kerron. Pahimmassa
tapauksessa *sanan* leviämistä. Olen kyllästynyt
suhteiden aloittamiseen koska tiedän että kun
asiat menee vakavaksi ja joudun perääntymään
uskalluksen puuttuessa.
Haluan rakastaa ja tulla rakastetuksi. Perustaa
perheen. Ehkäpä tämä on oikea paikka lähestyä
naisia ja esittää anonyyminä kysymyksiä. Voiko
nainen rakastaa ja harrastaa suojattu seksiä
miehen kanssa, jonka tietää kantavan kondyloomaa?
Olisiko naiset valmiita jonkintapaiseen
keinohedelmöitykseen kun luonnollisesti en
uskalla tartuntavaaran takia lapsia alkaa
tekemään. Haluaisin tietää millainen on kanta
tällaiseen tapaukseen ja ehkäpä se ohjaa tulevia
käytösmallejani.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Olen itse lähes kolmekymppinen nainen ja
alkuvuodesta saakka olen seurustellut miehen
kanssa, joka myös on kokenut saman kuin sinä.
Meidän tapauksessamme mies otti härkää sarvista
heti (seksielämämme) alkumetreillä ja kertoi
avoimesti ja suoraa tilanteestaan. Keskustelimme
aiheesta asiallisesti, etsimme lisätietoa netistä
ja hän kysyi minua askarruttavia asioita myös
lääkärissä. Tilanteen avoimuutta ja ”helppoutta”
ehkä lisäsi se, että emme hypänneet sänkyyn
ekoilta tai edes tokilta treffeiltä, vaan takana
oli jo muutaman kuukauden ystävyys ennen sitä.
Olihan asiasta kuuleminen silloin tietysti
pienimuotoinen shokki, mutta missään vaiheessa ei
mieleeni tullut, että lähtisin karkuun tai
jättäisin miehen siihen paikkaan. Katson näin
jälkikäteen, että asiasta selviäminen ja
asiallinen suhtautuminen vaati itseltäni sitä
aikuismaista käytöstä ja ajatusmaailmaa, johon
olen aina pyrkinyt. Olen saanut siitä
miesystävältäni usein kiitosta jälkikäteen.
Nykyinen suhteemme on äärimmäisen avoin ja
luottamuksellinen. Ei ole asioita, joista emme
voisi puhua suoraan ja tietäen, että toisen tuki
on 100 %:sesti takana. Suurin "ansio" asiaan
lienee juuri tuolla alkuaikojen rehellisyydellä.
Voi sanoa, että elän elämäni kesää ja tulevaisuus
näyttää aivan loistavalta. Tilanne on muuttunut
tässä puolen vuoden aikana jopa siihen suuntaan,
että laskemme leikkiä aiheesta eli voiton
puolella taidamme jo olla. Tämä tosin ei
tapahtunut viikossa tai kahdessa vaan on ajan
mukanaan tuoma plussa.
Suhteen alkuaikoina miesystäväni oli ehdottoman
jyrkkä siinä mielipiteessä, että hän ei halua
koskaan lapsia (Hän oli ”uskotellut” asian aika
perusteellisesti itselleen), mutta ilokseni
huomasin hänen tässä eräänä iltana kertovan
juttua, että ”sitten kun minulla on lapsia,
niin…”. Eli esim. lasten hankkiminen ei näyttäisi
meidän suhteessamme olevan poissuljettu
vaihtoehto.
Toivon sinulle rohkeutta kertoa asiasta, mutta
tiedän myös, että helppoa se ei tule olemaan ja
se vaatii molemmilta osapuolilta henkistä
kypsyyttä ja kykyä asettua toisen asemaan. Niin
ja tietysti sitä luottamusta ja toisen
tuntemista. Mutta itse ainakin haluan juuri
sellaisen parisuhteen :)
Toivottavasti tämä antoi sinulle vähän uskoa
tulevaisuuteen..
Kiitos Katja kommenteista. On tämän asian kanssa
saanut painiskella mielessään ihan riittämiin. On
kamalaa huomata kun on aina saanut olla terve
niin tuollainen asia tulee riesaksi. Nuo asiat
olen mielessäni läpi käynyt moneen kertaan ja
pakko hyväksyä että kondylooma-viruksen
kantaminen on osa elämääni, ei voi mitään.
Asiat ovat alkaneet nyt taas mietityttämään kun
ikää on karttunut ja yhden illan jutut ei tunnu
enää hyvältä. Kyllä elämän sisältö kohdallani on
muualla kuin ravintoloissa ja satunnaisissa
seksisuhteissa. En silti väitä etteikö seksi
olisi kivaa ja yksi tärkeimmistä asioista
ihmiselle. Enkä myöskään väitä ettenkö saisi
naista hurmattua, mutta ei vain kiinnosta
sellainen enää pahemmin siis pelkässä
hauskanpitomielessä. Tahtoisin jo jotain
pysyvämpää, hyvän kumppanin johon luottaa ja
rakentaa yhteistä tulevaisuutta.
Vaikea olla puolueeton ja miettiä asiaa siltä
kannalta alkaisinko itse suhteeseen naisen kanssa
joka kantaa kondyloomaa, jos olisin täysin terve.
Omasta tilanteestani johtuen tuohon on vaikea
enää vastata rehellisesti.
Kiitos vielä rohkaisusta, olen melkein
kateellinen miehellesi :)
Kondylooman hoito - http://goo.gl/fdsplL
Hei Jykä,
olet varmasti saanut tätä asiaa miettiä monelta
kantilta, ja toivon lämpimästi että löydät
itsellesi elämänkumppanin. Kun kohtaat sen oikean
naisen, niin luulen että joku "sisäinen tutka"
sen sinulle kertoo ja tutustumisvaiheen jälkeen
huomaat että voit salaisuutesi jakaa hänen
kanssaan. Huomaahan sen aika pian toisesta
ihmisestä mikä hänen asenteensa kanssaihmisiä
kohtaan on, ja se kertoo paljon siitä miten hän
tulee suhtautumaan kondyloomaasi.
Muistuttaisin sinua siitä, että kondylooma kuten
sukupuoliteitse tarttuva herpeskin ovat nykyisin
niin yleisiä että miltei joka viides kantaa
jompaakumpaa, jotkut epäonnekkaat jopa molempia.
Nämähän ovat kumpikin sairauksia jotka eivät
koskaan poistu kehosta täysin, vaikka välillä on
pitkiä oireettomia kausia.Itselläni on herpes,
joten aavistan ainakin osan niistä ajatuksista
joita olet joutunut käymään läpi.Olen ollut
viruksesta tietoinen kaksi vuotta, mutta kantanut
sitä ilmeisesti pidempään.
Tällä hetkellä en seurustele, mutta minulla on
ollut kaksi vakituisempaa suhdetta näiden kahden
vuoden aikana, ja molemmille kumppaneille kerroin
sairaudestani ennen suojaamatonta seksiä.
(Herpeshän tarttuu vain aktiivi-vaiheen aikana,
ja oireet ovat sen verran ikävät että tunnistan
kyllä kun se on tulossa)
Kumpikaan ei pelästynyt pahasti eivätkä suhteet
loppuneet tämän takia vaan aivan muista syistä.
Yhden illan suhteissa en ole sairaudestani
kertonut, koska ensinnäkin koko aktiiviaikana
joka kestää kerrallaan n. 10 päivää on haava sen
verran kipeä ettei seksi tule edes mieleen ja
toiseksi siksi että yhden illan suhteissa kondomi
on mielestäni muutenkin selviö.
Kaikkea hyvää sinulle, toivottavasti tämä
rohkaisi edes vähän
Hei Jykä,
olet varmasti saanut tätä asiaa miettiä monelta
kantilta, ja toivon lämpimästi että löydät
itsellesi elämänkumppanin. Kun kohtaat sen oikean
naisen, niin luulen että joku "sisäinen tutka"
sen sinulle kertoo ja tutustumisvaiheen jälkeen
huomaat että voit salaisuutesi jakaa hänen
kanssaan. Huomaahan sen aika pian toisesta
ihmisestä mikä hänen asenteensa kanssaihmisiä
kohtaan on, ja se kertoo paljon siitä miten hän
tulee suhtautumaan kondyloomaasi.
Muistuttaisin sinua siitä, että kondylooma kuten
sukupuoliteitse tarttuva herpeskin ovat nykyisin
niin yleisiä että miltei joka viides kantaa
jompaakumpaa, jotkut epäonnekkaat jopa molempia.
Nämähän ovat kumpikin sairauksia jotka eivät
koskaan poistu kehosta täysin, vaikka välillä on
pitkiä oireettomia kausia.Itselläni on herpes,
joten aavistan ainakin osan niistä ajatuksista
joita olet joutunut käymään läpi.Olen ollut
viruksesta tietoinen kaksi vuotta, mutta kantanut
sitä ilmeisesti pidempään.
Tällä hetkellä en seurustele, mutta minulla on
ollut kaksi vakituisempaa suhdetta näiden kahden
vuoden aikana, ja molemmille kumppaneille kerroin
sairaudestani ennen suojaamatonta seksiä.
(Herpeshän tarttuu vain aktiivi-vaiheen aikana,
ja oireet ovat sen verran ikävät että tunnistan
kyllä kun se on tulossa)
Kumpikaan ei pelästynyt pahasti eivätkä suhteet
loppuneet tämän takia vaan aivan muista syistä.
Yhden illan suhteissa en ole sairaudestani
kertonut, koska ensinnäkin koko aktiiviaikana
joka kestää kerrallaan n. 10 päivää on haava sen
verran kipeä ettei seksi tule edes mieleen ja
toiseksi siksi että yhden illan suhteissa kondomi
on mielestäni muutenkin selviö.
Kaikkea hyvää sinulle, toivottavasti tämä
rohkaisi edes vähän
sairastin n.5 vuotta sitten kondyloomaa mut sain
lääkäriltä reseptin jolla hain apteekista
condylineä joka on syövyttävää lääkettä. sain
sillä taudin taltutettua. puoli vuotta sitten
kävin testeissä eikä virusta todettu. ei muuta ku
happoa vaan raakasti niin tauti katoaa. kylläkin
helvetin tuskallista...
No jee, mitäköhän tohon sanois
onnittelut varmaan kun pääsit noin vähällä.
Hieno juttu, että ulkoiset merkit viruksesta on
kadonneet ja sinut on todettu terveeksi. Älä
käsitä asiaa kuitenkaan väärin. Jos sinulla on
kondylooma ollut niin papillooma-virus säilyy
elimistössäsi koko elämän ajan. Sitä virusta ei
saa lääkkeillä pois, ainoastaan sen ulkoiset
oireet. Toivon vilpittömästi että sinulle ei enää
oireita tule. Se lienee täysin mahdollista.
Luulisin.
Asia omalla kohdallani on niin, että minutkin on
todettu terveeksi pariin kertaan, mutta ulkoiset
merkit on palanneet aina takaisin. Nuo merkit ei
onneksi ole pahoja, mutta ovatpa kuitenkin. Asiaa
on hoidettu syövyttävillä liuoksilla ja laserilla
(ja ei tunnu kivalta) mutta tuo ei tunnu
lopullisesti lähtevän koskaan. Asia tuntuu
välillä olevan kuin säkillä kantaisi valoa
tupaan. Siksi aloitin koko jutun *kondylooman
kanssa eläminen*.
Toivon sinulle onnea ja että oireita ei tule enää.
Toivottavasti et anna tämän virusasian kasvaa
mielessäsi suuremmaksi ongelmaksi kuin se on. En
halua missään tapauksessa vähätellä sitä, enkä
ehdota, että 'kiellät' sen..! Mutta meille
ihmisille vain käy helposti niin, että jokin
juttu alkaa kalvaa mieltä, jokin mihin ei vain
ole ratkaisua, ja sitten siihen kuin itsestään
kytkeytyy ties mitä tunnelmia ja tuntemuksia, ja
probleemi alkaa lopulta aivan kuin elää omaa
elämäänsä.. Ihan varmasti on olemassa ihmisiä,
jotka viis veisaavat jostakin 'kondyloomasta' ja
silti tykkäävät sinusta, jos vain saisivat
tilaisuuden tutustua..
Mulla oli kerran vyöruusun oireet
(kummallinen 'rakkulapatteri' vyötäröllä, ne
aukes sitten ja tuli kuin pieniä, märkiä, kuoppia
ihoon.. asuin silloin yhden ihmisen kanssa, jolla
oli oikeesti toi sairaus... Enkä voi tajuta,
mistä mä sain samat oireet!!! Mä en ikinä koskenu
sormella koko ihmiseen, se oli vaan mun
kämppäkaveri. Vyöruusukin virussairaus..eikä
häviä ikinä ..Kaikki on ihan ok mulla.. )
Älä anna jutun kasvaa peikoksi päähäsi! Tsemppii!
Sinä olet sinä, et mikään kondylooma..
Piiloruusu: Jos et ole sairastanut joskus
aijemmin vesirokkoa, voi ruusu tarttua (en nyt
ole varma tekeekö se vesirokon vai ruusun oireet
silloin). Jos taas olet joskus sairastanut
vesirokon, useimmille jää vesirokosta tietty
virus piilemään (johonkin selkärangas
hermonjuureen tms.)josta se aktivoituu syystä tai
toisesta ja aiheuttaa ruusun.
Mulla kävi näin, kun mun vastustuskyky heikkeni
sairauden takia. Mä epäilin mun mutsia ensin,
koska se oli sillon jakuvasti tekemisissä
ruusuisten vanhusten kanssa, mutta satuin vain
sairastelemaan "sopivaan" aikaan, että tein
virheelisen syyllisdiagnoosin..
Toinen mun ihana "verivirus" on huuliherppes,
jonka oon saanu ilmeisesti vanhemmiltani, koska
se tuli jo pikkuskidinä flunssien yhteydessä.
Täähän on tosi rankka paikka monelle seurustelun
alkuvaiheessa, kun ei voi suudella kumppania
viikkoon ellei toinen halua riskeerata. On kyllä
mun "naisellisuus" pojot laskenu tämmösenkin
takia joskus jonkun häismän silmissä. Jotkut
nuijat kun pitää huuliherppestä suoraan
sukupuoliherppeksenä (sukuahan se on tosin sille)
eli eijei-olet varmaan hutsu jonkun kikkeliä
imeny...
Do juu, en viittiny semmosii nuijii kauan
katsella, kun eivät edes fobioissaan
lääkärikirjoja uskoneet. Meidän nyt 6v kestänees
suhteessa välillä kammotaan näitä mun
kehoviruksia, mutta ei ne parisuhdetta mihinkään
kaada. En usko, että mikään piileväksi jäänyt
sukupuolitautikaan olisi alkuaikoina stoppia
tehnyt suhteelle. Mä oon oikeesti kauheempi
fobikko näissä tautijutuissa kuin mun mies.
Relataan hei! Ei semmonen ihminen voi olla oikea
kenellekään elämänkumppaniksi, joka ei voi
tämmösiä tajuta ja elää niiden kanssa. Semmonen
vois hyvinkin jättää vakavan sairauden yllätettyä
noin muuten! On toki hyvä, että jo suhteen
alkuvaiheessa tehdään selväksi kaikki sellainen,
mikä voi vaikuttaa toiseenkin tai kuuluu
sun "arkeen".
Kas kun lääkäri kertoi minulle, että tähän
virukseen ei ole lääkettä, mutta elimistö voi
taltuttaa sen omalla vastustuskyvyllään. Eli eroon
voi päästä ko. taudista. Oikean ruokavalio,
säännöllinen liikunta ja riittävä uni ovat
tässäkin asiassa avainseikkoja.
Kertokaa, jos olen väärässä!
Onhan mulla se vesirokko ollut! En tätä tiennyt.
Ja tosiaan siihen aikaan, kun mulla oli
niitä 'ruusuja', niin olin tosialamaissa,
vähän 'buliminen' jälkibuberteetikko! Laihduin ja
lihoin, söin, oksensin ja itkin. No, bulimia meni
ohi, koska rahat eivät sitten riittäneet! Sitä
paitsi nyt muistan toisenkin 'tartuntakammojutun'
samoilta ajoilta! Sain kerran kirjeen, jossa
ystäväni kirjoitti 'runon' pahasta olostaan
(oltiin nuoria), ja siinä oli
jotakin 'syfiliksestä' (karmean typerä juttu
itseasiassa), mutta aloin heti kuvitella, että
olin saanut tartunnan juomalasin reunasta!!
Taivas, en voinut koskea puhelimeen, ennen kuin
olin pessyt sen! Nyt naurattaa, mutta ei silloin!
Olen ihan terve ainakin fyysisesti ja ainakin
vielä, ja kaikki 'pöpijutut' ovat jääneet..
heh..melkein!
Kas kun lääkäri kertoi minulle, että tähän
virukseen ei ole lääkettä, mutta elimistö voi
taltuttaa sen omalla vastustuskyvyllään. Eli eroon
voi päästä ko. taudista. Oikean ruokavalio,
säännöllinen liikunta ja riittävä uni ovat
tässäkin asiassa avainseikkoja.
Kertokaa, jos olen väärässä!
Oireet häviää, virus ei, elimistö muodostaa
tasapainon viruksen ja vasta-aineiden kanssa. Voi
siis aktivoitua joissain tilanteissa myöhemmin
kun vastustuskyky laskee. Sairaus, stressi etc..
tauti kuolee kokonaan kunhan haettelääkäriltä
reseptin condyline liuokseen jolla penslaatte
viiden viikon ajan koko aluetta missä syyliä on
esiintynyt. näin menetellen pienet silmään
ottamattomatkin syylät kuolee. iho menee
vereslihalle mut siihenpäälle vielä vaan
liuosta...
Mä olen ymmärtänyt jost noin. Oma ajattelu on
sallittua.