En ole varma kuuloiko tämä tänne palstalle, mutta en löytänyt tälle parempaa paikkaa. Olen huomannut itsestäni sen, että jokaisessa asiassa alan vain ajattelemaan epäonnistumista. Tiedän, että epäonnistua saa, mutta eihän aina saa epäonnistua? Minua pelottaa AINA kaikessa mitä teenkin että epäonnistun! Menen nyt kesällä kesätöihin ja olen siitäkin ihan hermona että tunaan jotain... pelkään myös sitä kun minulla on tämän viikonloppuna laitesukellus reissu että parilleni tapahtuu jotain enkä osaa pelastaa häntä yms. Ja pelkään jopa sitä kun alan aikuisena tekemään töitä ja että en osaa mitään!! Ja köksän tunnit on sama juttu: muuten pidän köksästä, mutta pelkään että tunaan jotain niin siksi en pidä siitä. Tämä häiritisee elämääni... tuntuu etten voi mitään tehdä mitään. Aina on mahdollisuus epäonnistua. Onko tämä normaalia? Onko minulla mahdollisesti joku epäonnistumisen fobia tai jotain? Mitä minun pitäisi tehdä että saisin vaivanu mahdollisesti pois? Kiitän jo etukäteen ihmiselle, jotka vaivautuvat vastaamaan...
Epäonnitumisen pelko
AinaPeloissaan
4583
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Saatan kuulostaa itsekkäältä, mutta pelkään olevani jotenkin huonompi kaikessa kuin kaverini ja sitten kun joku sanoo, että Satu
hyvä, että "Aina Peloissaan" saa heti keskusteluseuraa sinusta.
Minusta et ole itsekäs, vaikka noita tuntoja "Satua" kohtaan tunnet. Enemmänkin ihmetyttää, miten hän ystävänäsi ei tajua loukkaavansa sinua. Tyttöjen kesken on aina pientä kilpailua ja kun "heikkoon kohtaan" ystävä sanoo valitsemattomia sanoja, se satuttaa.
Jospa "Satu" kärsiikin itse jostakin heikkoudestaan, jota ei ole sinulle kertonut. Ehkä hän kääntää heikkoutensa "ylvästelyyn", kuten sanoit, että et näkisi Kaverisi todellisia vikoja. Ihminen, joka ei milloinkaan ole epäonnistunut missään (sellaista ei maailmasta löydy) on ikävä ihminen. Hänen lähellään maitokin happanee. Etsi uusia ystäviä, maailma on avara, se ei lopu yhteen Satuun. Luultavasti olet hyvin herkkä ja ainakin kovin mielenkiintoinen nuori ihminen. Pysy itsenäsi.
sinua mitenkään rohkaisemaan, saatikka auttamaan.
Olet sen ikäinen (ehkä), että elät nyt sitä identiteettisi hakuaikaa. Olisi toivottavaa, että et kasvaisi tuossa ajatuksessa, että aina epäonnistut. Kyselet, onko tämä epänormaalia? Mielestäni on ja ei ole. Epänormaaliksi sen tekee ajatuksesi ainaisesta huonommuudesta.Tätä ajatustapaa tuskin olet itse itsellesi hankkinut.Se on jostakin sinuun iskostettu ja omilla ajatuksillasi aina vain vahvistat pelkojasi. Perusturvallisuutesi tuntuu olevan kadoksissa, olethan sen itsekin varmasti huomannut. Et kuitenkaan ole epänormaali, sillä tämä perusturvallisuus puuttuu hyvin, hyvin monelta nuorelta, vaikuttaen moniin myöhempiin valintoihin, mitä elämässäsi teet tai jätät tekemättä. Sinun on saatava keskusteluapua. Mene oman terveyskeskuksesi omalääkärin vastaanotolle ja pyydä päästä sellaisen henkilön juttusille, joka ehtii ja haluaa = kykenee kuuntelemaan ja auttamaan sinua. Jos keskusteluyhteys ei suju, älä tyydy siihen, vaadi parempaa.
Et ole mitenkään TOIVOTON tapaus, paina se mieleesi! Pyri ihmisyhteyksiin ja opettele tällaista avoimmuutta, jota juuri tässä kirjoittelussasi osaat tehdä. Olen käynyt samoja morkkia läpi, tosin aihe on ollut eri, mutta lähtöpamaus on ollut sama. Perusturvan puutos. "Elämä on kaunis ja hyvä elää sille, jolla on aikaa ja tilaa unelmille. Ja mielen vapaus! Ja mielen vapaus" , laulaa Vesa-Matti Loiri eräässä laulussaan. Tsemppiä, ethän lannistu!
Minulla itselläni on ollut myös samanlainen ongelma, josta olen kärsinyt ja kärsin kyllä hieman edelleenkin epäonnistumisen pelosta. Kaikkein pahin on ehkä esiintyminen ja siinä epäonnistuminen; alkaa hikoiluttaa, vatsaa kiertää, punastuttaa sekä ääni saattaa alkaa täriseen, kun alkaa miettimään esiintymistä.
Mutta nämä jatkuvat epäonnistumisen luulot johtuvat aika paljon heikosta itsetunnosta. Jos on varma omasta itsestään ja toiminnastaan niin silloin nämä ajatukset jäävät taka-alalle. Ajan myötä nämä ajatukset kyllä jäävät pois, kun alat miettimään omaa minä-kuvaasi. Oletko minkä ikäinen?