Seurustelin n 7 vuotta sitten erään ulkomailla
asuvan miehen kanssa. Suhde loppui, emmekä
pitäneet toisiimme mitään yhteyttä. Nyt tapasin
hänet uudelleen, ja häneltä on vuonna -97
leikattu tuumori pois päästä, leikkausarpi oli
oikealla ohimolla ja päälaella. Hänelle on
leikkauksen jälkeen tullut epilepsia, joka lienee
hyvin yleinen jälkiseuraamus jos päätä on pitänyt
operoida.Hän käy kerran vuodessa kontrollissa ja
tuumorista ei ole jälkeenpäin havaittu mitään
merkkejä. Minua kuitenkin ihmetytti suuresti
lääkitys, epilepsialääkkeiden lisäksi hänellä on
edelleen käytössä nopeavaikutteisia kipulääkkeitä
yhä jatkuvaan päänsärkyyn ja diazepamia
hermoihin. Sain sen vaikutelman että koska hän
käy välillä terveyskeskuksessa ja välillä
sairaalassa niin lääkäreitä lienee useampia eikä
kai kellään ole kokonaiskuvaa lääkityksestä ja
eri lääkkeiden yhteensopivuudesta.
Koska kyseessä ei myöskään ole mikään
pohjoismaista, eikä mies ole sen maan kansalainen
jossa hän nyt asuu niin olen vähän epävarma
hoidon tasosta muutenkin.
Mielestäni hänen olemuksensa oli muuttunut
rajusti, mm. kuulo oli huonontunut ja ilmeisesti
tästä johtuen äänikin oli korkeampi kuin ennen.
Hänellä on myös muistivaikeuksia, lähinnä ajalta
ennen tuumoria ja leikkausta.
Hän tuntui olevan paljon aiempaa impulssiivisempi
ja välillä elävän ikäänkuin "hetkessä" esim.
ohittaessaan bussin jonka ovi oli auki meinasi
hän nousta siihen, ilmeisesti ilman muuta syytä
kuin että bussi osui kohdalle. Hetkittäin hän oli
kuitenkin lähes samanlainen kuin ennen, puhui
ihan järkeviä ja muisteli joitakin vanhoja
tapahtumiamme.
Olen epävarma siitä mitä vahinkoa tuumori ja
leikkaus ovat aiheuttaneet ja mikä johtuu
sekavasta lääkityksestä.Voisiko joku/jotkut
ystävälliset kertoa omista kokemuksistaan oman
tai läheisen ihmisen aivokasvaimesta ja sen
jälkihoidosta?
asuvan miehen kanssa. Suhde loppui, emmekä
pitäneet toisiimme mitään yhteyttä. Nyt tapasin
hänet uudelleen, ja häneltä on vuonna -97
leikattu tuumori pois päästä, leikkausarpi oli
oikealla ohimolla ja päälaella. Hänelle on
leikkauksen jälkeen tullut epilepsia, joka lienee
hyvin yleinen jälkiseuraamus jos päätä on pitänyt
operoida.Hän käy kerran vuodessa kontrollissa ja
tuumorista ei ole jälkeenpäin havaittu mitään
merkkejä. Minua kuitenkin ihmetytti suuresti
lääkitys, epilepsialääkkeiden lisäksi hänellä on
edelleen käytössä nopeavaikutteisia kipulääkkeitä
yhä jatkuvaan päänsärkyyn ja diazepamia
hermoihin. Sain sen vaikutelman että koska hän
käy välillä terveyskeskuksessa ja välillä
sairaalassa niin lääkäreitä lienee useampia eikä
kai kellään ole kokonaiskuvaa lääkityksestä ja
eri lääkkeiden yhteensopivuudesta.
Koska kyseessä ei myöskään ole mikään
pohjoismaista, eikä mies ole sen maan kansalainen
jossa hän nyt asuu niin olen vähän epävarma
hoidon tasosta muutenkin.
Mielestäni hänen olemuksensa oli muuttunut
rajusti, mm. kuulo oli huonontunut ja ilmeisesti
tästä johtuen äänikin oli korkeampi kuin ennen.
Hänellä on myös muistivaikeuksia, lähinnä ajalta
ennen tuumoria ja leikkausta.
Hän tuntui olevan paljon aiempaa impulssiivisempi
ja välillä elävän ikäänkuin "hetkessä" esim.
ohittaessaan bussin jonka ovi oli auki meinasi
hän nousta siihen, ilmeisesti ilman muuta syytä
kuin että bussi osui kohdalle. Hetkittäin hän oli
kuitenkin lähes samanlainen kuin ennen, puhui
ihan järkeviä ja muisteli joitakin vanhoja
tapahtumiamme.
Olen epävarma siitä mitä vahinkoa tuumori ja
leikkaus ovat aiheuttaneet ja mikä johtuu
sekavasta lääkityksestä.Voisiko joku/jotkut
ystävälliset kertoa omista kokemuksistaan oman
tai läheisen ihmisen aivokasvaimesta ja sen
jälkihoidosta?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hyvä Iines. Voitko järjestää miehen Suomeen ?
Alustavasti voisit pyytää häneltä kaikki
sairauskertomuspaperit ja reseptit ja pyytää
suomalaista lääkäriä tutustumaan niihin.
Onko tällä miehellä ketään läheistä ? Läheistä,
joka välittää niin hänestä omana itsenään kuin
potilaankin ? Suomessa on hyvät potilasjärjestöt,
joiden kautta saa paljon tietoa.
Olen yksityishenkilö, tämä asia vain on niin
kovin läheinen.
Kiitos vastauksesta Merja!
Asun itse Norjassa, joten ajattelin pyytää miehen
ensin tänne turistiviisumilla ja sitten käydä
hänen kanssaan yksityislääkärillä Suomessa.
Hänellä on omaisia jotka varmasti välittävät,
mutta he asuvat kaikki hänen entisessä
kotimaassaan eikä heillä ole resursseja auttaa
jokapäiväisessä elämässä.
Tällä hetkellä mies asuu puutarhamajassa ja
suurin osa sen kylän ihmisistä jossa hän asuu
pitää häntä "hulluna"
Haluan tehdä minkä pystyn ja siksi pyytäisin että
voitko lähettää minulle joitakin osoitteita,
vaikka potilasjärjestön, joista voin saada
lisätietoja?
Tai mikäli haluat/jaksat jakaa omia kokemuksiasi
asiasta?
Olen hyvin hyvin kiitollinen avusta.
Olette siinä suhteessa "onnellisemmassa"
asemassa, että kasvain hoidettiin näköjään
ajoissa. Oma mieheni kuoli 1,5 vuotta kasvaimen
toteamisen jälkeen. Aluksi lääkäri ei suostunut
kertomaan jäljellä olevaa aikaa minulle, vedoten
vaitiolovelvollisuuteensa. Miehenikin oli siinä
uskossa, että aikaa on ainakin 15 vuotta.
Lääkärin ennuste osui melkein nappiin. Sain
paljon tietoa erilaisista kasvaintyypeistä
kirjastosta. Kasvaimen sijainti vaikuttaa siihen,
mitä oireita se aiheuttaa. Hoito oli sillälailla
hyvä, että loppuaikoina tuskia ei lääkityksen
ansiosta ollut. Epilepsia oli hänelläkin. Johtuen
leikkauksen aiheuttamasta arpikudoksesta. Käykää
ihmeessä Suomessa lääkärissä, jos sinusta tuntuu,
että lääkkeiden koordinointi ei osu kohdalleen.
Tuntuvat kyllä täysin loogisilta. Aivokasvain
luokiteltiin mieheni tapauksessa 4. luokkaan,
joka oli kaikkein pahanlaatuisin muoto.
Löydettäessä se oli kananmunan kokoinen. Lääkärit
olivat viivytelleet, hoitaen ensioireta
stressinä. Meitä auttoi rukous, saimme voiman ja
rauhan. Minulle jäi talon velat ja pienet lapset.
Voimia sinulle ystävä! Äläkä masennu tästä
kohtalostamme. Tiedän potilaita jotka ovat
eläneet 20 vuotta. Sitten taas kaikki hoidot ovat
kehittyneet. Mia