huomasin että toisella kissallani on korvapunkkeja.sen töhnän takia niin päättelin ja nyt toisellakin kissallani on.ostin korvatippoja.sain toiselle laitettua 1 kerran ja sekin todella vaivanloista.onko konsteja miten saan laitettua.käärin kissan peittoon ja toinen laittoi tipat mutta nykyään se pelkää mua jos näkee mulla peiton tai hanskat .. vai joudunko nyt sitten viemään eläinlääkärille? paljon sellainen maksaa ? ei onneksi ole kissoilla paljon möhnää .. jos nyt vielä yrittäisin kotona laittaa ja hoitaa ennenku vien lääkärille.auttakaa ja kertokaa omia kokemuksianne ja neuvoja !
korvatipat ja niiden laitto
__vaikeeta__
3903
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyllä lääkäri osaa tietää paremmin milloin kissalla on korvapunkkeja mitä lääkitystä siihen kuuluu antaa.
Suosittelisin, että käyttäisit kissasi kunnolla lääkärissä etkä yrittäisi hoitaa vaivaa itse. Hoitamattomat punkit voivat aiheuttaa pahaakin tuhoa syvällä korvissa.
Tuskinpa pelkät korvatipat parantaa tätä vaivaa, vaan siihen tarvitaan vahvempaakin lääkitystä.
Lääkärillä käynti maksaa sitä vähemmän mitä aiemmin sinne menet. Turha odottaa, että punkit poistuvat itsestään, koska näin ei käy.
Sieltä saat oikeat lääkkeet vaivaan ja jos tulee jotain tiputettavaa niin meillä asia on hoidettu näin:
Hanskat käteen kummallekin, jompikumpi (yleensä mies) hakee kissan keittiöön, jossa toinen odottaa merimieskassin (joka on nykyisin vielä kangaskassissa, kisu sai merimieskassiin ison palkeen aikaiseksi) kanssa. Kissa kassiin, naru nopsaan kiinni niin, että esiin jää vain pää. Mies litistää kissan lattiaa vasten ja minä hyökkään korvien kimppuun. Korvat antaa laittaa suht nätisti, mutta silmätipat aiheuttaa aina rimpuilukohtauksen. Lääkitsemisen jälkeen kisu vapaaksi ja lopuksi lasketaan kuinka monta kertaa tuota pitää vielä kestää. Ja ennen kuin tuomitsette eläinrääkkäyksestä, voitte uskoa, että kaikkia hellempiä keinoja on jo yritetty, mutta tuo on ainoa menetelmä millä lääkkeet saa edes sinne päin.
Mutta kuten sanottu, lääkäriin ensin sitten vasta lääkitseminen.
sanomatta, että meilläkin oli pari ensimmäistä kertaa ihan tuskaa saada kisu aloilleen. Sitten se ilmeisesti huomasi, että sille ei tehdä vahinkoa vaan sen olo helpottuu näiden sessioiden seurauksena, joten rimpuilu on enää lievää alkuun verrattuna. Tietty se ei vapaaehtoisesti ole tullut kertaakaan hoidettavaksi ja mies joutuu aina pyydystämään sen, mutta meidän ranteet ei oo enää niin paljoa vaarassa kuin alussa. Pari ensimmäistä päivää kisu oli todella loukkaantunut ja väsynytkin tästä touhusta, mutta sitten se antoi vähitellen taas silitellä ja eilen jo nukkukin taas sylissä vaikka kuuri jatkuu tähän iltaan asti.
Uskon siis, että kunhan saat oikeat lääkkeet oikeaan vaivaan ja se oikeasti auttaa kissan oloa niin ajan myötä lääkitseminen käy helpommaksi ja pelkääminenkin todennäköisesti loppuu.