Yksinäisyyden karkoittaminen on monesti itsestä kiinni. On rohjettava lähteä muiden pariin, vaikka ei aina haluaisikaan.
Aina ei ole helppoa lähteä kotoa tai liittyä muiden seuraan. Moni pelkää tilanteita, joissa tutustuisi uusiin ihmisiin.
On helpompi jäädä taka-alalle kuin joutua huomion kohteeksi. Sosiaalisten tilanteiden pelkoa voi kuitenkin vähentää ja itsetuntoa vahvistaa- samoin valmistautua etukäteen kiperiltä tuntuviin tilanteisiin.
Kannattaa myös muistaa, että monet muut ovat yhtä epävarmoja ja ujoja tutustumaan toisiin.
Kun on saanut astuttua ensimmäisen askeleen, seuraavat ovat jo helpompia.
Aina ei ole helppoa lähteä kotoa tai liittyä muiden seuraan. Moni pelkää tilanteita, joissa tutustuisi uusiin ihmisiin.
On helpompi jäädä taka-alalle kuin joutua huomion kohteeksi. Sosiaalisten tilanteiden pelkoa voi kuitenkin vähentää ja itsetuntoa vahvistaa- samoin valmistautua etukäteen kiperiltä tuntuviin tilanteisiin.
Kannattaa myös muistaa, että monet muut ovat yhtä epävarmoja ja ujoja tutustumaan toisiin.
Kun on saanut astuttua ensimmäisen askeleen, seuraavat ovat jo helpompia.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ongelma ei ole tutustuminen vaan se että minusta toisilla ihmisillä ei ole mitään annettavaa. En koe yhteyttä toisiin enkä siis väkisin sellaista ala tekemään "koska olen yksinäinen".
Mielummin odotan että joskus jossain tapaan ihmisen jolla on samankaltainen ajatusmaailma ja joka pohtii minuakin kiinnostavia asioita. En kaipaa selkäänläpsyttelijöitä tai kaljakavereita joiden mitäänsanomattumuus lähinnä ärsyttäisi.
Minua kiinnostavia ihmisiä on ehkä yksi tuhannesta... yksi kymmenestätuhannesta? yhtä hyvin voisin lähteä etsimään sitä kuuluisaa neulaa...
tai sitten tyytyy siihen tosiasiaan, että tilanteita ei voi yksinkertaisesti ennakoida! Antaa mahdollisen epäonnistumisen itselleen jo etukäteen anteeksi. Yrittää vain parhaansa muihin tutustumisessa ja on lempeä itselleen, olisipa yrityksen lopputulos joskus mitä tahansa. Niinhän se on, ettei aina voi onnistua yhtikäs kukaan.