miten on?

Tuo toinen kohta ei minulla ainakaan onnistu millään, jos toinen osapuoli ei ole asperger tai sen kaltainen ihminen. Siitä en tiedä miten yleistä missä iässä tuo diagnosointi on. Itse sain diagnoosini kun olin 15 v.

Yleislääkärien tietämys autismikirjoa koskevissa asioissa on vieläkin vähäistä.
Neurologisten sairauksien tuntemiseen lääkärit tai tutkijat erikoistuvat ko koulutukseen.

Autismikirjoon kuuluvia ihmisiä on ollut koko ihmisen historia ajan.
Miten heitä olisi voitu diagnosoida muuten kuin kansanomaisin termein.

Omasta tapauksestani sanon, että viisaat kansanihmiset osasivat
omalla tavallaan kunnioittaa muista poikkeavia ihmisiä.

Käsittääkseni as-diagnoosin saamisen kannalta on oleellista, että as-piirteet ovat olleet olemassa jo ennen kouluikää. Mikäli as-tyyppisiä oireita alkaa ilmetä vasta aikuisiällä, niin syynä saattaa olla persoonallisuushäiriö tai jotain muuta.

Minä tulen varsin hyvin toimeen monien ihmisten kanssa, mutta se ei tarkoita että nauttisin siitä. Jos joudun tapaamaan uusia ihmisiä, niin väsyn aika helposti, vaikka se ei vältämättä näykään päällepäin.

Useat oireeni ovat kylläkin täysin psyykkisiä, koska olen kärsinyt paniikkikohtauksista ja ahdistuksesta nuorempana. Myös äärivilkas mielikuvitukseni saattaa toisinaan saada ajatukseni sekaisin ja uskomaan johonkin mitä ei ole. Selkeä fyysinen häiriö, joka saattaa näkyä ulospäin on käsiin liittyvä jännitystila. Tämä on siis "vaivannut" minua niin kauan kuin muistan. Tähän oireeseen liittyen uppoudun omaan haave/unelmamaailman rakenteluun toisinaan jopa sairaan pikkutarkasti. saatan esimerkiksi laatia minuuttiaikataulun matkalla kanariansaarille, johon en ole edes välttämättä lähdössä..Toisinaan haaveilen mikä olisi ollut ideaali tapa elää elämää tähän päivän saakka.
Huoh! ehkä sitä on vaan mentävä jonkun kyynikkopuoskarin vastaanotolle :0

minut on todettu aspergeriksi vasta aikuisena, koska ko oireyhtymästä ei ollut vielä silloin tietoa kun olin itse lapsi ja nuori, kuljin siis väärillä ja eri diagnooseilla kunnes aikuisena todellinen syy ja diagnoosi saatiin.
Se on varmaan yksilökohtaista tuo kaverisuhteiden luominen, itse en halua monia kaverisuhteita, toimeen tulen nykyään silloin kun on pakko, mutta en voisi koskaan kuvitella esim. asuvani toisen aikuisen kanssa saman katon alla.