Kertoi kuulema ruotsalaisen lastensuojelun julmuuksista. Ja pidetään mielessä, että Suomen päättäjät ja viranomaiset ihailevat Ruotsin lastensuojelun työskentelytapoja tänäkin päivän.
Tuleekohan uusintana myöhemmin?
Tuleekohan uusintana myöhemmin?
Näkikö joku tuon Varastettu lapsuus
TV1 klo 13.05
10697
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Panin merkille, että meillä Suomessa käytetään hyvin pitkälle samaa retoriikkaa kuin muinaiset Norjan ja Ruotsin lastensuojelijat siinä ohjelmassa. Lasten etu esiintyi usein, kouluvaikeudet ja vilkkaus, sekä sokea usko virkamiesten auktoriteettiin ja "hyvään valtioon". Maiden sivistystaso näkyi selkeästi. Norja on pyytänyt lapsiuhreiltaan virallisesti anteeksi ja maksanut heille vanhingonkorvauksia, Ruotsissa on tehty tutkimusta ja painajainen on nostettu julkisuuteen, mutta korvausasiassa ei vielä ole edetty eikä virallista anteeksipyyntöä ole esitetty ainakaan ohjelmanteon aikoihin. Suomi ei vielä ole omalta osaltaan eväänsä liikauttanut vaan vaikeneminen ja salailu sekä kaunistelu jatkuu samoin kuin systeemi huomiotaherättävän suurine huostaanottomäärineen.
Meno oli aivan samanlaista täälläkin lastenkodeissa, kasvatuslaitoksissa jne. Se siis oli silloin, nyt ei onneksi enää ole suuria laitoksia, eikä diktaattori johtajia (toivottavasti).
Onko täällä noita asioita käsitelty julkisuudessa???
mut näin sellasen dokkarin, mis kerrottiin -70 luvul toiminees lastarista mis oli pelkkii romani vauvoja huostas, ilmeisesti vaan siksi, että ne oli romaneja. Tarkotus oli ilmeisesti "sopeuttaa" romanilapset suomalaiseen kulttuuriin. Seuraus oli lopulta se, että 22 vauvausta aikuisuuteen eli vaan 1 - 3. Muut oli tehnyt itsemurhan tai muuten vaan kuollut epämääräisissä olosuhteissa.
Ruotsissa ei ilmeisesti sentään niin rankkaa rotuerottelua harjoitettu, että romanilapset olisi eristetty vain heille bygättyihin lastenkoteihin vaan Ruotsissa romanilapset sijoitettiin valtaväestön lastenkoteihin ainakin eilisen ohjelman mukaan.
yksi esimerkki siitä. Se on toiminut 30-luvulta lähtien ja 90-luvun lopulla alettiin kehittämään intensiivisen hoidon osastoja tarkoituksena tarjoa psykiatrista hoitoa tavanomaisin syin huostaanotetuille lapsille.
Vielä tänäkin päivänä johtaminen on aivan järkyttävän autoritäärista, intensiivihoidon johtaja-akka on diktaattori, joka määrää kaiken. Ilman hänen huokaustaan ei tapahdu mitään. Olisi edes reilu, hyvä ja oikeudenmukainen johtaja, mutta kaukana siitä. Hän sallii laitoksessa lapsia ja perheitä kohtaan täyden mielivallan, myös lasten pahoinpitelyn.
Jos sinulla on esim. kerran viikossa oikeus tavata lastasi ja tavatessa näet jonkin asian, joka KIIREESTI pitäisi saada henkilökunnan tietoon vaikka jonkin hoitokäytännön osalta, että se muutetaan. NIIN MITÄÄN EI TAPAHDU!
Siksi koska hoitajat eivät tietysti ota vanhemmilta vastaan mitään lapsen hoitoon liittyviä ohjeita. Osastolla kaiken on kuljettava osastonjohtajan kautta. No koska saat tavata os.johtajan? Ehkä parin kolmen viikon kuluttua... Vaikka sanoisit hoitajille, että on kyse todella kiireellisestä asiasta, mitään ei tapahdu! Eikä TIETYSTI lääkäriä kutsuta paikalle SINUN pyynnöstäsi.
Kun loppupeleissä näitä tilanteita selvitellään (koska tuo edellä mainittu tilanne olisi sairaalassa mennyt hoitovirheen piikkiin) niin laitoksen johtaja ilmoittaa sinulle, että "Osastolla on toimittu aivan oikein. Kyllä lääkäri olisi kutsuttu, jos se olisi katsottu aiheelliseksi."
Voitte kuvitella, meneekö tuollainen hoitohenkilökunnan väite läpi oikeudessa. Ihan varmasti menee.
Perheillä ei ole mitään oikeusturvaa tuota laitosta vastaan. Yrittäkää kiertää hyvin kaukaa, jos joku ikinä ehdottaa lapselle sitä paikkaa!
nykyisin lain vastaisesti jo pelkästään siinä, että he ottavat vastaan lapsia kodeista, joissa ei ole lain mukaisia perusteita huostaanottoon, mutta HE vaativat huostaanoton tehtäväksi.
Minä vielä noista vanhoista sen verran, että oma biovanhempani oli sijoitettu lapsi (tai huutolaisiako ne silloin oli tai puoliorpoja). Ainakin se vanha systeemi jätti ikuiset haavat näihin silloisiin lapsiin. Sitten me seuraava sukupolvi niitä seuraamuksia jouduttiin kokemaan. Pahinta on ollut kova, kylmä ja rakkaudeton kohtelu ja sellaisen jäljiltä on vaikea oppia tai osata rakastaa. Kammottavaa.
Ai niin, olen muuten sijaisvanhempi itse nykyisin. Enkä voisi ajatellaakaan hoidettavien lasten hylkäämistä, välinpitämätöntä ja rakkaudetonta hoitoa ja hoivaa. Edestakaisin siirtelyä muuttuvien tilanteiden takia, niinkuin omaa vanhempaani viskeltiin lastenkotiin, sijaiskotiin, toiseen sijaiskotiin, sukulaisiin jne. jne.
lastensuojelumme historiassa, mutta kamalia asioita tapahtuu tänäkin päivänä!
Oma lapseni vapautui vähän toista vuotta sitten laittomasta, täysin aiheettomasta huostaanotosta lastenkodin psykiatriselta osastolta, jonne hänet passitettiin sairaalapaikkojen puutteen takia. Mitään apua hän ei saanut hänet sinne lähettäneiltä lääkäreiltä, vaikka kotiutui pahoinpitelyjen ja muiden hoitovirheiden jälkeen paljon huonompi kuntoisena kuin oli sinne mennessään.
Oli se sellaista sairaalahoidon korvaavaa psykiatrista hoitoa, että osastolla ei ollut yhtään terveydenhoidon ammattilaista töissä, pelkkiä sosiaalipuolen ihmisiä pelkästään. Lapsi sai tavata 1. kerran lääkärin vasta kuukausia laitoksessa oltuaan. Sanat eivät riitä kertomaan kaikkea.
Vasta aivan viime aikoina tuttavamme ovat sanoneet, että lapsi alkaa huostaanoton kauhujen jälkeen olla entisellään. Mitä hänen sisimmässään on, siitä on vaikea sanoa mitään. Tämä on mahdollista 2000-luvun Suomessa! Ja hoidollisten huostaanottojen määrää on turha vähätellä, se on paljon suurempi kuin kukaan äkkiä uskoisikaan!
Pohjois-Suomesta ja kertoi nähneensä ohjelman.
Hän kysyi itkien, että: "Näinkö X:kin kohdeltiin?" En voinut muuta kuin vastata, että: "Niin kohdeltiin."
Tämä ei ole 70-luvun Ruotsia, vaan me elämme kyllä ihan 2000-luvun Suomessa!