Mä oon jotenki aina inhonnu tällasia viestejä, ku
ne on sattunu kohalle. Mä oon ajatellu, et eiks
noilla ihmisillä oo muuta tekemistä, ku valittaa
ja märehtiä itsesäälissä. Mä oon aina varonu
kirjottamasta mitään sen tyyppistä. Mä oon
pelänny, et ihmiset pitäis mua heikkona. Niinku
mä oon aina pitäny heikkoina ihmisiä jotka
kirjottaa vastaavia viestejä.
No totuushan on, että mä oon heikko. Mä oon aina
halunnu olla vahva, ja mä oon pitänykki itteäni
vahvana…
Mä olen masentunu… En jatkuvasti, mut
viimeaikoina mun mielialat on ollu tosi
ailahtelevaisia. Yhtenä hetkenä mä saatan olla
ilonen ja onnellinen, ja toisena hetkenä ihan
totaalisen masentunu.
Mä en kestä torjuntaa. En sitä, ettei joku pidä
musta. Enkä sitä… jos joku kiusaa mua jostain.
Mun itsetuntoni on ihan pohjalukemissa.
Mä alotin vuos sitte yläasteen. Ensmäinen
lukukausi meni ihan hyvin, mut joulun jälkeen
must alko tuntua… etten mä sovi joukkoon. Ja
melkein heti sen jälkeen alko muutamat mun
luokkalaiset… kiusaamaan mua. Ei se oo mitään
vakavaa koulukiusaamista. Nimittelee mua vaan
higuks, koska mä saan hyviä numeroita, enkä
viihdy ulkona kartsalla kavereiden kanssa. Ei mun
vanhemmat edes päästäis mua. Ne on
ylihuolehtivaisia ja ehkä osasyyllisiä siihen
etten mä pysty kunnolla solmimaan kaverisuhteita.
Mä en pääse kotikylää kauemmas yksin (siis
kavereiden kanssa), enkä mä saa olla enää
kaheksan jälkeen ulkona.
Mä en ole mitään maan hiljasia, mutten mä
harrasta remuamistakaan. Mun on vaikee löytää
samanhenkistä seuraa.
Mä välitän ihan liikaa muitten mielipiteistä…
vaikkei se näykkään ulospäin. Mä oon kovettanu
ulkokuoreni muita ihmisiä vastaan. Ettei ne
huomais, miten kovasti ne pystyy mua loukkamaan.
Mä en oo pitkiin aikoihin päästäny ketään ihmistä
näkemään sisälleni… Mä oon vaan vetäny jotain
roolia.
Samalla mä oon haalinu hirveen kasan harrastuksia
itelleni. Että mä pysyisin liikkellä… enkä
murehtis kotona.
Onks kellään vinkkejä joilla vois mua auttaa?
Tarviinks mä psykiatrin apuu?
ne on sattunu kohalle. Mä oon ajatellu, et eiks
noilla ihmisillä oo muuta tekemistä, ku valittaa
ja märehtiä itsesäälissä. Mä oon aina varonu
kirjottamasta mitään sen tyyppistä. Mä oon
pelänny, et ihmiset pitäis mua heikkona. Niinku
mä oon aina pitäny heikkoina ihmisiä jotka
kirjottaa vastaavia viestejä.
No totuushan on, että mä oon heikko. Mä oon aina
halunnu olla vahva, ja mä oon pitänykki itteäni
vahvana…
Mä olen masentunu… En jatkuvasti, mut
viimeaikoina mun mielialat on ollu tosi
ailahtelevaisia. Yhtenä hetkenä mä saatan olla
ilonen ja onnellinen, ja toisena hetkenä ihan
totaalisen masentunu.
Mä en kestä torjuntaa. En sitä, ettei joku pidä
musta. Enkä sitä… jos joku kiusaa mua jostain.
Mun itsetuntoni on ihan pohjalukemissa.
Mä alotin vuos sitte yläasteen. Ensmäinen
lukukausi meni ihan hyvin, mut joulun jälkeen
must alko tuntua… etten mä sovi joukkoon. Ja
melkein heti sen jälkeen alko muutamat mun
luokkalaiset… kiusaamaan mua. Ei se oo mitään
vakavaa koulukiusaamista. Nimittelee mua vaan
higuks, koska mä saan hyviä numeroita, enkä
viihdy ulkona kartsalla kavereiden kanssa. Ei mun
vanhemmat edes päästäis mua. Ne on
ylihuolehtivaisia ja ehkä osasyyllisiä siihen
etten mä pysty kunnolla solmimaan kaverisuhteita.
Mä en pääse kotikylää kauemmas yksin (siis
kavereiden kanssa), enkä mä saa olla enää
kaheksan jälkeen ulkona.
Mä en ole mitään maan hiljasia, mutten mä
harrasta remuamistakaan. Mun on vaikee löytää
samanhenkistä seuraa.
Mä välitän ihan liikaa muitten mielipiteistä…
vaikkei se näykkään ulospäin. Mä oon kovettanu
ulkokuoreni muita ihmisiä vastaan. Ettei ne
huomais, miten kovasti ne pystyy mua loukkamaan.
Mä en oo pitkiin aikoihin päästäny ketään ihmistä
näkemään sisälleni… Mä oon vaan vetäny jotain
roolia.
Samalla mä oon haalinu hirveen kasan harrastuksia
itelleni. Että mä pysyisin liikkellä… enkä
murehtis kotona.
Onks kellään vinkkejä joilla vois mua auttaa?
Tarviinks mä psykiatrin apuu?
Vastaukset 2
Vanhimmat
kyllä sinun olisi hyvä mennä psykiatrille. itse
kärsin jaksottaisesta masennuksesta. minulla on
sekä hyviä että huonoja jaksoja. kyllä toi
kiusaaminen on myös sitä,kun nimittelee jota kuta
vaikka läsiksi tai joskikin muuksi. mene vaan
rohkeasti jonkun ammatti ihmisen luokse
juttusille. he osaavat auttaa sinua parhaiten.
Olen samaa mieltä, eli sinun kannattaisi hankkia
apua. Mene vaikka koulusi terveydenhoitajan luo.
toki voit pyytää vaikka äitiäsi varaamaan sinulle
ajan jostain, mutta vanhemmat ovat niin lähellä
meitä ja rakastavat meitä niin paljon, etä hyvin
usein haluavat torjua epäilyksen siitä, että
meillä ei olisi kaikki kohdallaan.