Onko mahdollista selvitä avioerosta ilman suuria taloudellisia tappioita, kun ei ole avioehtoa?
Tapaus on tällainen:
Pariskunta on eläkeläispariskunta, mies on psykopaatti, joka ei halua antaa eroa vaimolleen, koska vaimo maksaa asunnon yhtiövastikkeen ja hänestä on mukava hyötyä muutenkin. Vaimo ei uskalla ottaa avioeroa, koska pelkää, että mies pui asiaa oikeudessa niin kauan, että lasten perintö menee oikeudenkäyntikuluihin. Mies todella taistelisi niin kauan, että vaimolle ei jäisi mitään.
Kuinka nopeasti ositus on kuitenkin tehtävä eli kuinka kauan mies voi tuhlata lakimiespalkkioihin? Mies valehtelee, että on ostanut asunnosta 2/3 osaa, mutta molemmat puolisot ovat maksaneet puoliksi asunnon ja nainen on lisäksi maksanut yhtiövastikkeita ainakin kymmenen vuotta sekä lasten harrastukset ja muut juoksevat menot. Huomioidaanko tätä mitenkään osituksessa? Voiko mies valehtelemalla hyötyä osituksessa, miten haluaa riippuen kummalla on parempi lakimies? Voidaanko miehen kalllit harrastukset laskea yhteisiin menoihin, niin kuin mies väittää?
Onko mitenkään mahdollista saada avioeroa ilman, että lakimiehet nettoaisivat rahaa tuhansia?
Tapaus on tällainen:
Pariskunta on eläkeläispariskunta, mies on psykopaatti, joka ei halua antaa eroa vaimolleen, koska vaimo maksaa asunnon yhtiövastikkeen ja hänestä on mukava hyötyä muutenkin. Vaimo ei uskalla ottaa avioeroa, koska pelkää, että mies pui asiaa oikeudessa niin kauan, että lasten perintö menee oikeudenkäyntikuluihin. Mies todella taistelisi niin kauan, että vaimolle ei jäisi mitään.
Kuinka nopeasti ositus on kuitenkin tehtävä eli kuinka kauan mies voi tuhlata lakimiespalkkioihin? Mies valehtelee, että on ostanut asunnosta 2/3 osaa, mutta molemmat puolisot ovat maksaneet puoliksi asunnon ja nainen on lisäksi maksanut yhtiövastikkeita ainakin kymmenen vuotta sekä lasten harrastukset ja muut juoksevat menot. Huomioidaanko tätä mitenkään osituksessa? Voiko mies valehtelemalla hyötyä osituksessa, miten haluaa riippuen kummalla on parempi lakimies? Voidaanko miehen kalllit harrastukset laskea yhteisiin menoihin, niin kuin mies väittää?
Onko mitenkään mahdollista saada avioeroa ilman, että lakimiehet nettoaisivat rahaa tuhansia?
Vastaukset 8
Vanhimmat
>
No riippuu siitä, kumpi olisi saamassa tasinkoa, ja kumpi sitä on maksamassa. Tasinkoa maksetaan avioehdottomassa avioerossa "köyhemmälle" puolisolle niin paljon, että nettovarallisuudet saadaan yhtäsuuriksi (oma omaisuus ja puolet yhteisestä, miinus omat velat ja puolet yhteisistä).
No, avioeron saa, vaikka toinen sitä vastustaisikin...
Voi myös kysyä, miksi vaimo suostuu tuollaiseen järjestelyyn, missä tulee hyväksikäytetyksi?
No sitten vaimo ei hae avioeroa... sekin on hänen valintansa.
Melko pitkään. Eli oikeuden määräämän pesänjakajan työtä voi lisätä riitelyllä ja valituksilla paljon, se maksaa ja kestää. Tosin molemmille puolisoille. Kannattaa kysyä juristilta naamatusten mikä hänen arvionsa kuluista on, kun kuulee tilanteen ja jaettavan omaisuuden määrän.
Mikä valehtelu asia tuo nyt on, väittensähän voi tarkistaa... eli montako osaketta hän asunnostanne omistaa (tai miten omistussuhde merkitty talon lainhuutoihin, jos kyse ei As. Oy:stä).
Sillä ositukseen ei ole vaikutusta, kumpi vastikkeet maksanut, tai ruokalaskut, tai auton huollot, tai vakuutukset, tai kumpi tienannut enemmän... Ositus tehdään sen päivän tilanteen mukaan, kun avioerohakemuksen eka vaihe jätetty käräjäoikeuteen.
Pääsääntöisesti ei huomioida. Mutta avioliittolaissa on pykälä sovittelulle, siinä joissakin tilanteissa voidaan poiketa ositusperusteista tasingon laskemiseen... tämä aina tapauskohtaista, ja edellyttää oikeuden määräämää pesänjakajaa (elleivät puolisot sovussa voi sovitella ositustaan).
No täytyy jotakin näyttöäkin olla, jos vaatii osituksen kohtuullistamista... pelkillä valheilla ei pitkälle pötkitä.
Kuten yllä kerroin, ositukseen ei vaikuta historia, ositus tehdäään sen päivän tilanteen mukaan, kun avieroa on haettu.
ON, sovitte asiat keskenänne ja teetätte vain ositussopimuksenne juristilla (maksaa satasen tai kaksi)... niin suurin osa ihmisistä jotka avioeroavat ymmärtävät tehdä.
>>Mikä valehtelu asia tuo nyt on, väittensähän voi tarkistaa... eli montako osaketta hän asunnostanne omistaa (tai miten omistussuhde merkitty talon lainhuutoihin, jos kyse ei As. Oy:stä).
Vaikea tilanne, tosin ei mitenkään epätavallinen.
Miehellä ei ilmeisesti ole olemassa mitään psykiatrista diagnoosia lääkäriltä? Oletan, että ei ole.
Tässä on kyvymyksessä pitkä avioliitto. Siinä ei kyllä varmasti kukaan tuomari juurikaan ala mitään sovitteluja osituksessa esittämään. Eikä sillä kuka mitäkin on maksanut tai maksamatta jättänyt, ole mitään merkitystä osituksessa, kun avioehtoa ei kerran ole.
Kuten ei myöskään ole merkitystä sillä, että mies on käyttänyt/käyttää rahaa kalliisiin harrastuksiinsa. Se on avioehdottomassa avioliitossa sellaista :(
Eli tässä lasketaan molempien nettovarallisuus (varat-velat) yhteen ja sitten se "rikkaampi" osapuoli maksaa "köyhemmälle" tasinkoa niin, että nettovarallisuus on molemmilla yhtä suuri.
Enkä usko, että kukaan asianaja lähtisi tässä muuta ratkaisua ajamaan, joten eiköhän pelko asianajopalkkioista ole liioiteltu? Sitäpaitsi ei tässä valehtelut auta, kun kaivetaan esiin ne kaikki maallista varallisuutta todistavat dokumentit: Rahaa ja omaisuutta joko on tai sitten ei ole. Ja ne jaetaan 50/50.
Ja vaimokin voisi katsoa itseään peiliin: onko hänelle sitten se maallinen mammona (jota lasten perinnöksi nimittää) tärkeintä vai onko hänen oma elämänlaatunsa ja onnellisuutensa tärkeämpi?
Tiedän kyllä, että jotkut ihmiset ovat vanhemmiten niin pääkköjä, että mitään järkeviä sopimuksia on mahdoton saada aikaan. Silloin voisi olla järkevää, että vaimo muuttaisi asumaan vuokralle mutta eroa ei laitettaisi vireille. Mieshän ei voi myydä yhteistä asuntoa ilman vaimon suostumusta. Asunto kuitenkin yleensä on se arvokkain omaisuus. Voipi olla, että mieskin sitten löytää yksinasumisesta mukavia puolia ja asioista päästään sopimukseen. Ja eronhan saa niin halutessaan myös 2 vuoden erilläänasumisen perusteella. Jos se tuntuu enää sitten tarpeelliselta.
avaaja korosti toisen olevan psykopaatti.
Onko se nyt jäänyt ehkä huomioimatta.
Kyllä huomasin, että alkuperäinen sanoi miehen olevan psykopaatti. No, näitä diagnoosejahan nyt heitellään, mutta jonkin tason luonnevikaiseltahan tuo mies kuulostaa. Onpa minullakin kokemusta näistä luonnevikaisista riittämiin. Ja kokemus on opettanut, että näiden kanssa on turha neuvotella.He eivät pysty asettumaan toisen asemaan eivätkä siksi pysty tulemaan piiruakaan vastaan. Viisainta on häipyä maisemista kun aletaan puhua vaikeista asioista kuten esim. avioerosta. Vastahan on ollut netistä luettavissa yhden tällaisen kertomus murhayöstä Jämsässä.
Ehkä näin, mutta siinä on se mutka matkassa, että jos aviovaimo muuttaa ja siirtää kirjansa toiseen asuntoon, niin sitten se miehen omistama asunto ei enää olekaan yhteinen koti eli mies pääsee sen myymään ilman aviopuolison suostumusta.
Jos on niin, että asunto on yksin miehen nimissä, niin silloin hän ehkä voi sen myydä jos vaimo muuttaa kirjoille muualle. No, toivottavasti asunto on molempien nimissä. Asianajajan juttusille voisi olla joka tapauksessa hyvä mennä.
Kuitenkin olen sitä mieltä, että omaisuuden vuoksi ei kannata kärsiä loppuikäänsä huonossa suhteessa.