Olen 166/61
Marraskuusta olen laihtunut - 9kg muuttamalla ruokailutottumuksia. Olen jo vuosia yrittänyt laihduttaa, mutta toissa kesänä saamani ahmimiset kostautuivat kiloiksi vyötärölle. Kokeilin vastikään vähä yli kuukauden herbalifea.. Aluksi sainkin laihdutettua sen avulla -2kg eli 63kg 61kiloon.
Lopetin toissapäivänä, koska proteiinipitoinen ruokavalio ei sopinut vaan alkoi ummettaa.
Nyt olen turvoksissa toista päivää, kun erehdyin syömään karkkia, keksejä jne.. Olen huomannut ajattelevani syömistä joka päivä ja mietin kuinka laihtusin. Jos en harrasta liikuntaa joka päivä, ni saan morkkiksen. Nyt on menossa kolmas välipäivä ja oon ihan maani myyny.. Ajattelin kohta ruveta kuntopyörällä polkemaan.. Nykyisin itken usein poikaystävälle ja sanon, että minua masentaa.. Ärsyttää kun hän joutuu näkemään minut surullisena. Haluan vaan olla täydellinen hänelle.
Itselleni en kelpaa. :S Onko tämä mahdollisesti syömishäiriötä?
Marraskuusta olen laihtunut - 9kg muuttamalla ruokailutottumuksia. Olen jo vuosia yrittänyt laihduttaa, mutta toissa kesänä saamani ahmimiset kostautuivat kiloiksi vyötärölle. Kokeilin vastikään vähä yli kuukauden herbalifea.. Aluksi sainkin laihdutettua sen avulla -2kg eli 63kg 61kiloon.
Lopetin toissapäivänä, koska proteiinipitoinen ruokavalio ei sopinut vaan alkoi ummettaa.
Nyt olen turvoksissa toista päivää, kun erehdyin syömään karkkia, keksejä jne.. Olen huomannut ajattelevani syömistä joka päivä ja mietin kuinka laihtusin. Jos en harrasta liikuntaa joka päivä, ni saan morkkiksen. Nyt on menossa kolmas välipäivä ja oon ihan maani myyny.. Ajattelin kohta ruveta kuntopyörällä polkemaan.. Nykyisin itken usein poikaystävälle ja sanon, että minua masentaa.. Ärsyttää kun hän joutuu näkemään minut surullisena. Haluan vaan olla täydellinen hänelle.
Itselleni en kelpaa. :S Onko tämä mahdollisesti syömishäiriötä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mut tien ton fiiliksen!
Tai oon ehkä jonkin sortin bulimikko. Tai olenkin. Tai anorektikko. Yleensä en syö mitään, juon vaan teetä ja pepsi maxia ja syön purkkaa. Jos syön jtn niin eiku vessanpönttöö halimaan.
Mun poikaystävä on ollut aina mun paras ystävä, tuki ja turva. inhottaa kun en pysty oleen tässä asiassa rehellinen, tai mä en tosiaan pysty kertoo et "arvaa mitä kulta? muistakko ku lähdin aamulla syömisen jälkeen polkeen hirveetä vauhtia kotiin? nääs ku tapana on oksentaa kaikki mitä syön!" :P
Mä tosiaan levisin meijän seurustelun aikana, tyyliin 15 kiloa. Nyt oon laihduttanut ehkä 17. Ja just toi, et haluun olla täydellinen sille! Ja edes hyvä omasta mielestäni.. :P ääh, vaikeeta.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000000605&posting=22000000026173101
älä ihmeessä oksenna! mielummin vaikka syömättä...
Mulla on sama juttu, että poikaystävä on aina ollut minun paras ystävä, ja tuntuu pahalta että ei voi kertoa totuutta tästä!
Kertoisin varmasti hänelle, jos minulla vain olisi joku diagnoosi, mutta tämä (bulimia) on vain yksinomaan minun tietoani, en ole kertonut tästä koskaan kenellekään eikä kukaan tästä tiedä. En tahdo mennä kertomaan kenellekään ammattilaiselle, sillä en halua vanhempieni vittuilua tms.
Tahtoisin vain poikaystävän tietävän, sillä tämä vaikuttaa aika paljon suhteeseemmekin, esim. olen usein outo tai hiljainen, johtuen usein siitä että olen oksentanut tai että tunnen itseinhoa. Inhottavaa salata tällaista asiaa ihmiseltä, jota rakastaa.
mä laihduin kans muuttamalla ruokailutottumuksiani noin kymmenisen kiloa, 175/67 olin ennen ja nyt 175/55. Mietin yhdessä vaiheessa lakkaamatta ruokaa, ja noudatin proteiinipitoista ruokavaliota. En vieläkään suostu laittamaan suuhuni viljavalmisteisia ruokia, sillä vatsa heti turpoaa ja tulee todella ahdistava olo. Sekään ei helpota, että sukulaiset koko ajan morkkaa, et oot laihtunu liikaa, olet liian laiha, ja pakottaa syömään... Ruoka on menettänyt maun aivan kokonaan, ja mulla suoraan sanottuna ei koskaan oikeastaan ole nälkä. En edes ajattele enää ruokaa, mikä on vielä pelottavempaa, sillä en halua enää laihtua. Musta tuntuu, et sukulaiset suurentelee tilannettani, niin et vähitellen tunnen omaavani jonkin sortin syömishäiriön :( Sukulaiseni ovat nääs keski-eurooppalaisia, joille ruoka on kaikki kaikessa.