päässä liikkuu kun pitää tehdä tällaista??
Olimme eilen ison tyttöporukan kanssa ulkona yökerhossa juhlimassa. Pitkästä aikaa olin uskaltautunut juhlimaan ja pitämään hauskaa kodin ulkopuolelle. Lihoin masennuslääkkeiden takia (joku nuori lekuri oli niitä minulle määrännyt, ja unohtanut mainita että nämä sitten pistävät järjettömän nälän päälle että pitää vahtia syömisiä tarkkaan vaikka maha kiljuisi ruokaa ja pää pakottaisi ahmimaan - nykyinen lääkärini sanoi ettei ikinä määrää niitä lääkkeitä, varsinkaan nuorille naisille, koska ne ovat pahimpia lihottajia) yli 20kg lyhyessä ajassa ja itsetunto koki vielä masennuksen lisäksi ylimääräisen kolauksen tästä lihomisesta.
Siinä sitten yritin pitää hauskaa ja onnistuinkin aika hyvin. KUNNES. Joku kundi tuli taputtamaan minua olkapäälle ja haukkui minut aivan pystyyn siitä että olen ruma kuvottava läski! Hetken tuijotin järkyttyneenä kundia, ja läimäytin sitten tätä junttia täysillä poskelle ja häivyin itkien paikalta.
Kundi ei ollut itsekään mikään luomakunnan kaunistus, perus-suomalainen juntti!
Mikä ihmisen mielessä ja kotikasvatuksessa voi olla niin pielessä että toiselle tullaan sanomaan tällaisia asioita? Mikä toisen persoonassa voi häiritä tätä hänen ihanaa maailmaansa niin paljon että pitää käydä väkiseen lyttäämässä toisen hyvä mieli? En voi ymmärtää... Meni taas joksikin aikaa kaikki vaivalla kerätty halu mennä ihmisten ilmoille. Itkettää vaan ja tuntuu pahalta. Taas kerran.
Olimme eilen ison tyttöporukan kanssa ulkona yökerhossa juhlimassa. Pitkästä aikaa olin uskaltautunut juhlimaan ja pitämään hauskaa kodin ulkopuolelle. Lihoin masennuslääkkeiden takia (joku nuori lekuri oli niitä minulle määrännyt, ja unohtanut mainita että nämä sitten pistävät järjettömän nälän päälle että pitää vahtia syömisiä tarkkaan vaikka maha kiljuisi ruokaa ja pää pakottaisi ahmimaan - nykyinen lääkärini sanoi ettei ikinä määrää niitä lääkkeitä, varsinkaan nuorille naisille, koska ne ovat pahimpia lihottajia) yli 20kg lyhyessä ajassa ja itsetunto koki vielä masennuksen lisäksi ylimääräisen kolauksen tästä lihomisesta.
Siinä sitten yritin pitää hauskaa ja onnistuinkin aika hyvin. KUNNES. Joku kundi tuli taputtamaan minua olkapäälle ja haukkui minut aivan pystyyn siitä että olen ruma kuvottava läski! Hetken tuijotin järkyttyneenä kundia, ja läimäytin sitten tätä junttia täysillä poskelle ja häivyin itkien paikalta.
Kundi ei ollut itsekään mikään luomakunnan kaunistus, perus-suomalainen juntti!
Mikä ihmisen mielessä ja kotikasvatuksessa voi olla niin pielessä että toiselle tullaan sanomaan tällaisia asioita? Mikä toisen persoonassa voi häiritä tätä hänen ihanaa maailmaansa niin paljon että pitää käydä väkiseen lyttäämässä toisen hyvä mieli? En voi ymmärtää... Meni taas joksikin aikaa kaikki vaivalla kerätty halu mennä ihmisten ilmoille. Itkettää vaan ja tuntuu pahalta. Taas kerran.
Vastaukset 6
Vanhimmat
miehissä on juuri tuo vika.
Maha on kuin jalkapallo, housut lököttää, hiki haisee, sekä hengitys.
Naama on kuin petolinnun perse ja sitten tullaan sanomaan nuorelle tytölle jotakin ulkonäöstä!!
Voi hallelujaa.
Jos olit ennen lääkkeitä suht normaalipainoinen , ei 20kg tee sinusta läskiä, olet vain pyöreä.
Unohda koko mäntti, maailma täynnä törppöjä, ei niistä pääse, mutta sinä saat liikkua missä vain, ei sitä tuommoiset törpöt voi estää.
On todellakin vaikea asia olla ottamatta itseensä kommentteja, jotka ovat tulleet ties minkä junttipösilön suusta (varsinkin jos nämä pitävät paikkaansa) Kaikkien ihmisten päässä, varsinkaan kännissä olevien, ei kuitenkaan sivistyssanat ja kultaiset kohteliaisuudet liiku, vaan se päässä oleva sonta pitää vielä ääneenkin lausua. Lähiaikoina kun eräs lapsi kertoi minun näyttävän noita-akalta ja päivitteli isoa nenääni, vanhat takaumani ulkonäön (nenän) häpemisestä palasivat, vaikka olen nykyään hyvinkin sinut itseni kanssa ja pidän kauniina itseäni. Lapsi nyt on lapsi, mutta tuokin tavallaan satutti minua. Toiset aikuiset vaan jää lapsen tasolle käytöksessään ja meidän fiksumpien ihmisten pitäisi heille antaa armoa ja mahdollisenkin itkun keskellä muistaa, että kuinka fiksu olenkaan tuohon pösilöön verrattuna.
Minäkin lihoin 16 vuotta sitten eli 20 kymppisenä masennuslääkkeistä 30 kg puolessa vuodessa enkä vieläkään ole saannut pois kuin 10 kg. Sanonpa sinulle että masennus on niin vakava sairaus, että älä jonkun lapsellisen humalaisen sanomisia ota itseesi.Ei kaikki muutenkaan pidä kaikista vaikka olisi langan laihoja ja sille ei vain voi mitään ja ne jotka sinusta pitävät niille on aivan sama oletko 20 kg lihavampi taikka laihempi. Yritä rakastaa itseäsi sellaisena kuin olet äläkä anna muitten ihmisten sanella arvoasi.Jumalalle olet arvokas ja rakas.Siunausta ja halaus.
viestiin,mutta mikä lääke lihotti noin paljon?Itse olen lopettamassa Mirtazapinia juuri tään lihomisen takia.Ja aloittajalle-ei niistä kusipäistä piä välittää,omaa alemmuudentunnettaan se häiskä vaan peitteli sanomisillaan!!!
Ei seuraa ikinä mitään hyvää.
Nyt sun vaan täytyy koittaa unohtaa asia.
Ehkä tyyppi muisti seuraavana päivänä ja koki elämänsä kovimman morkkiksen.
Tuollainen käytös ei kerro muusta kuin hänen huonosta itsetunnostaan.
Olen kokenut saman lihomisen, minulla siihen vaikutti Mirtatzapin. Muuten lääke ja voi itku ainoa sellainen kohotti mieltäni muuten.
Se oli pakko lopettaa koska sairastan myös verenpainetautia ja lihominen vain pahentaa asiaa. Tietysti mukana tulee myös tuo itsetunnon lasku, eikä peiliin halua juuri vilkaista, saatikka lähteä ihmisten ilmoille.
Olen itse jo lähes täysin erakko.
Yritä sinä vielä kerätä palaset kasaan, onnea siihen.