Minä olen 18-vuotias tyttö, ja olen miettinyt aika tavalla sudetta isääni. Meillä on todella hyvät välit, voimme puhua melkein kaikesta, ja puhummekin paljon esim. minun tulevaisuudesta, poikaystävistäni ja siitä miten pärjään kun muutan omaan kotiin. Me olemme enemmän kavereita kuin isä ja tytär. Ainoa mikä minua häiritsee on se että isälläni on alkoholiongelma, ja hän itsekin on myöntänyt sen. Kuitenkaan hän ei ole tehnyt asialle mitään. Hän olettaa että minä jaksan kantaa hänen taakkansa, hänen murheensa, ja pitää hänestä huolta, vaikka minun mielestäni asian pitäisi olla toisin päin. Hänenhän pitäisi olla minun isäni, olla vanhempi (ja viisaampi?). Tästä asiasta en osaa hänelle puhua, ehkä kai pelkään menettäväni hänet.. tai en tiedä. Onko kenelläkään ehdotuksia miten voisin lähestyä isääni jotenkin hienotunteisesti? Kiitos teille!
Isät ja tyttäret
Sunny
71398
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei kai kysymys ole insestistä ?
Ei, ei mistään sellaisesta ole kyse. Vaan siis ihan siitä, että olen huolissani isäni hyvinvoinnista. Eikä mielestäni ole minun asia pelätä pahimpina pakkasöinä, että tuleeko se kotiin, vai onko se sammunut lumipenkkaan.
Sinun ei kuulu ottaa isäsi ongelmaa hoitaaksesi! Et voisi ratkaista sitä, vaikka kyseinen alkoholiongelma olisi ikätoverillasi. Parantuminen voi lähteä liikkeelle vasta sitten kun alkoholisti 1) myöntää että käyttää liikaa alkoholia 2) kokee se ongelmaksi 3) haluaa ITSE tehdä muutoksen = vähentää tai lopettaa alkoholin liikakäytön.
Kyseessä ei ole pelkästää psyykkinen riippuvuus, vaan myös ihan fyysinen riippuvuus, elimisto ja aivot huutavat lisää viinaa.. ja yleensä vaihtoehto ei ole kohtuukäyttö vaan absolutismi.
Voit toki ottaa puheeksi, kerro että olet huolestunut jne ja toivot muutosta, anna AA:n puh.nro, tai terv.aseman lääkärille puh.nro, paikkoja joihin isäsi voi ottaa yhteyttä. Siis ISÄSI ottaa niihin yhteyttä, hän itse huolehtii siitä että itse menee sinne. Sinun EI kuulu pysäyttää elämääsi ja vahtia että hän menee ja käy. Se ei ole lapsen tehtävä.
Juuri tässä on se ristiriita, kun toisaalta isä on kaveri, siis vertainen, eikä isä, vanhempi, aikuinen, joka ottaa vastuuta paitsi itsestään myös lapsestaan - - ja sitten kuitenkin: eihän mun kuulu siitä huolehtia vaan´sen minusta, sehän se on aikuinen..??
Kokeile aloittaa keskustelu vaikka sanoilla: "Onko sun mielestä kaikki elämässäsi hyvin?" Ja ilmaista sen jälkeen oma huolesi isäsi alkoholin käytöstä ja sen vaikutuksesta sinun elämääsi. Itse kokeilin tätä lähestymistapaa läheiseeni ja se auttoi. Huomasi, että hän oli itsekin miettinyt asiaa ja täytyy sanoa, että keskustelun jälkeen tapahtui muutos parempaan suuntaan. Mielestäni sinun tulee kertoa isällesi mitä ajattelet ja tunnet, vaikka se olisi vaikeaa. Niin monesti luulemme että toinen tietää mitä ajattelemme...
..taas tuosta puhumisestakin on kuten veljenikin sanoo: "Sama kuin sanoo tuolle ovelle tuossa, että käy kääntymässä kirkonmäellä ja tule takaisin." Eli ihan se ja sama. Käypä lukemassa Hyvinvointi/ Baarikärpänen /Barfly. Siellä on juteltu näistä.
hyvinvointi/alkoholi/ mua puri baarikärpänen
siitä,kuka on tytär ja kuka isä.Toiset vaan haluavat,että joku muu kantaa heidän taakkansa ja taakankantajiakin on vapaaehtoisia.
Lisäksi on vielä niin,että jos teet toiselle palveluksen useamman kerran niin se ykskaks onkin muuttunut velvollisuudeksi.