jännittäää

olen jo 37 ja olen iän myötä päässyt pahimmasta
mutta aina pelko kulkee mukana taustalla. olen
käynyt läpi terapiat sun muut jutut. tällä
hetkellä syön fevarin-nimistä mielialalääkettä,
johon ei tule riippuvuutta, mutta mielialaa se
nostaa ja paniikkioireita ei oo ilmaantunut.
tukilääkityksenä on diapam, jota otan, huom, vain
tarvittaessa, esim palavereissa. jo tieto, että
sulla on rauhoittavat käden ulottuvilla, jos
jännitys iskee, rauhoittaa mua, enkä useinkaan
tarvitse sitä pilleriä. Käyppäs lääkärissä

Älä anna periksi jännittämiselle äläkä salaile
sitä! On rohkeaa mennä paikkoihin ja tilaisuuksiin
ja tehdä asioita vaikka jännittääkin. Ei
jännittämisessä ole mitään pahaa, ja jokainen on
sen verran jännittänyt, ettei kukaan ajattele
sinusta mitään pahaa! Jos mahdollista, ryhdy
harrastamaan joogaa tai jotain muuta rentouttavaa
ja hakeudu hypnoosihoitoon, sillä saatat päästä
oireistasi kerralla! Pidä myöskin huolta
kunnostasi ja muista että jännittäminen ei ole
merkki huonommuudesta vaan herkkyydestä, joka on
hieno asia. Harjoittele myös tilanteita, missä
jännität ja ota "rooleja" itsellesi, sekin saattaa
auttaa. Uskoudu myös jollekin ystävällesi ja
vanhemmillesi, ettet ole ongelmasi kanssa yksin.
Tsemppiä!

Huono itseluottamus on osa isompaa juttua, minun
mielestäni siihen kuuluu luottamus myös toisiin
ihmisiin, siis se, ovatko ihmiset ylipäätään
luotettavia.. tästä eivät kaikki ole samaa
mieltä. Minulla oli joskus vaihe, jolloin
ajttelin, että ihmiset on pahija ja maailma paha
ja minulla oli huono itseluottamus.. Mutta ajan
myötä kaikki on muuttunut.. Minun vanhempani
kannustivat minua kovasti, mutta siitä ei kyllä
paljon apua ollut, melkeinpä päin vastoin.. en
uskonut, että pystyisin olemaan heidän
kannustuksensa ja kehumisensa tasolla oikeasti..
Kun tajusin, monien mutkien jälkeen, että ihmiset
ovatkin ihan ok, periaatteessa, käsitykseni
itsestänikin muuttui - kuin huomaamatta.
Itsetunto voi heitellä, olla
jotenkin 'suhteetonta'.. välillä mielessään
liioittelee suuntaan tai toiseen.. Mutta
yksinäinen ihminen.. hänelle asiat ovat
hankalampia, kuin enemmän ulospäin
suuntautuville.. Kyllä minullakin ennen 'niska
tutisi', ja joskus oli vaikea ymmärtää mistä
ihmiset ylipäätään puhuvat, kun olin niin
lukossa..

Kovinpa kuulosti oireesi ja taustasi tutuilta...
Sen tiedän ettei mistään kursseista tai
terapioista ole mitään hyötyä, jännitys iskee
aina päälle tietyissä tilanteissa.
Kokeilemisen arvoinen juttu on beetasalpaajat
ennen hankalia tilanteita, eivät poista itse
jännitystä mutta poistavat kiusalliset oireet
(punastuminen,vapina,sydämentykytys) ja auttavat
erittäin paljon tilanteiden hallinnassa!
Itselleni ovat olleet erinomainen apu. Niissä on
se hyvä puoli, ettei ole sivuvaikutuksia kuten
noissa masennuspillereissä, eikä tartte syödä
jatkuvasti ja ovat edullisia. Käypä siis
rohkeasti lekurilla ja pyydä propral-resepti,
suosittelen!