Hyvää Helatorstai-iltaa!
Täällä 15-vuotias poika haluaisi kysellä teidän mielipiteitä/neuvoja.
Olen tuntenut yhden tytön, sanotaanpa vaikka Janina, nyt vuoden. Vuosi sitten tutustuimme koulun diskossa, jossa
tanssimme hitaita tällä tutustumiskerralla. Se oli minun puoleltani rakkautta ensisilmäyksellä, rakastuin heti. Sen jälkeen
tapailimme koko kevään ja kesän kerran, pari viikossa ja aloin saamaan hieman vastakaikua tunteisiini. Sitten elokuussa,
noin neljä kuukautta tutustumisesta otimme yhteisesti puheeksi seurustelun. Ensin yleisellä tasolla ja pian meidän kahden
välillä. Ehdotin seurustelua tytölle ja hän halusi miettimisaikaa. Hän mietti tai ainakin sanoi miettineensä asiaa pari viikkoa.
Kuitenkin eräänä kauniina maanantai-iltapäivänä hän sanoi, että meidän välillämme ei tulisi koskaan olemaan muuta kuin
ystävyyttä. Yritin vaikuttaa siltä, että otin sen "hyvin" vastaan, mutta heti päästyäni pois tilanteesta, murruin täysin.
En puhunut kenellekkään oikeastaan mitään pariin viikkoon. Sitten tapasin diskossa Marikan, ihastukseni tapasi siellä Jannen.
Tanssimme Marikan kanssa, tapailimme ja olin, ainakin olevinani, onneni kukkuloilla. Myös Janinalla ja Jannella meni hyvin.
Halusin näyttää Janinalle, että kyllä minäkin saan jonkun jos vain niin haluan, ja se oli hirveän väärin tehty. Minun ja Marikan,
kuin myös Janinan ja Jannen suhteet kaatuivat lähestulkoon heti. Ainakin omalta osaltani "Marika-sekoiluksi" kutsumani
tapahtuma oli tähänastisen elämäni tyhmin.
Takaisin Janina-kaunokaiseen. Olemme tapailleet loka- ja kuluvan toukokuun välillä noin viikon välein ja tapaamiset ovat
aina kestäneet kauan. Isolla K:lla. Mutta silloin tällöin Janina vakuuttaa, että mehän olemme vain ystäviä. Toisaalta, joka
kerta kun tapaamme tyttö vakuuttaa, että olen hänelle todella tärkeä ja paras ystävä. Minä vakuutan takaisin. Ja todella
tarkoitan sitä.
Janina ei mielestäni ole tavallinen, "tyhjäpäinen" (anteeksi. :-/ ) tyttö, vaan älykäs ja ajattelee kaiken aina niin aikuisesti.
Se on yksi suurimmista syistä miksi pidän hänestä.
Hyvin häiritsevää tässä on se, että tunnen olevani kuin vakituisessa suhteessa koko ajan. Esimerkiksi koulun diskossa tms.
en halua mennä kenenkään kanssa tanssimaan tai antaa mitään kiinnotuksen merkkejä, vaikka vientiä olisi. Olen vain
"juuttunut kiinni" Janinaan. Enkä haluaisikaan seurustella kenenkään muun kanssa. Tai edes ihastua kehenkään muuhun.
Miten voisin kertoa hänelle, että olen kiinnostunut hänestä muutenkin kuin ystävänä?
Janina ehdottaa kaikenlaisia asioita kesää varten, niin kuin minäkin. Hänen suustaan on tullut mm. ehdotukset toisten
mökeille menemiseen, toisten rippijuhliin menemisen, piknikit puistoon (:D) jne, jne. Kaikenlaista.
Eräs rasittava piirre tässä on myös se, että kun tapaamme Janinan kanssa jossain kaupungilla, niin lähes aina
"silminnäkijöitä" riittää ja pian koko koulu tietää, että Se on ollut Janinan kanssa ja ne oli kapessa ja ne näytti rakastuneilta
ja niin edelleen. En pistäisi pahakseni vaikka näin olisikin, mutta kun ei. Ja kun kaikki tutut ovat tottuneet siihen, että olisin
aina jonkun kanssa niin nyt he kuvittelevat, että olen Janinan kanssa, mutta... Kunpa se oliskin totta.
Joskus tuntuu, että olisi helpointa päättää päivänsä. Ei tarvitsisi miettiä tällaisia asioita. Sitten kun vielä näkisi miten Janina
reagoisi kuolemaani. Merkitsisinkö hänelle mitään.
Auttakaa ! :-/ Please.
Anteeks tää jauhaminen, mut vastatkaa please. :'-(
Täällä 15-vuotias poika haluaisi kysellä teidän mielipiteitä/neuvoja.
Olen tuntenut yhden tytön, sanotaanpa vaikka Janina, nyt vuoden. Vuosi sitten tutustuimme koulun diskossa, jossa
tanssimme hitaita tällä tutustumiskerralla. Se oli minun puoleltani rakkautta ensisilmäyksellä, rakastuin heti. Sen jälkeen
tapailimme koko kevään ja kesän kerran, pari viikossa ja aloin saamaan hieman vastakaikua tunteisiini. Sitten elokuussa,
noin neljä kuukautta tutustumisesta otimme yhteisesti puheeksi seurustelun. Ensin yleisellä tasolla ja pian meidän kahden
välillä. Ehdotin seurustelua tytölle ja hän halusi miettimisaikaa. Hän mietti tai ainakin sanoi miettineensä asiaa pari viikkoa.
Kuitenkin eräänä kauniina maanantai-iltapäivänä hän sanoi, että meidän välillämme ei tulisi koskaan olemaan muuta kuin
ystävyyttä. Yritin vaikuttaa siltä, että otin sen "hyvin" vastaan, mutta heti päästyäni pois tilanteesta, murruin täysin.
En puhunut kenellekkään oikeastaan mitään pariin viikkoon. Sitten tapasin diskossa Marikan, ihastukseni tapasi siellä Jannen.
Tanssimme Marikan kanssa, tapailimme ja olin, ainakin olevinani, onneni kukkuloilla. Myös Janinalla ja Jannella meni hyvin.
Halusin näyttää Janinalle, että kyllä minäkin saan jonkun jos vain niin haluan, ja se oli hirveän väärin tehty. Minun ja Marikan,
kuin myös Janinan ja Jannen suhteet kaatuivat lähestulkoon heti. Ainakin omalta osaltani "Marika-sekoiluksi" kutsumani
tapahtuma oli tähänastisen elämäni tyhmin.
Takaisin Janina-kaunokaiseen. Olemme tapailleet loka- ja kuluvan toukokuun välillä noin viikon välein ja tapaamiset ovat
aina kestäneet kauan. Isolla K:lla. Mutta silloin tällöin Janina vakuuttaa, että mehän olemme vain ystäviä. Toisaalta, joka
kerta kun tapaamme tyttö vakuuttaa, että olen hänelle todella tärkeä ja paras ystävä. Minä vakuutan takaisin. Ja todella
tarkoitan sitä.
Janina ei mielestäni ole tavallinen, "tyhjäpäinen" (anteeksi. :-/ ) tyttö, vaan älykäs ja ajattelee kaiken aina niin aikuisesti.
Se on yksi suurimmista syistä miksi pidän hänestä.
Hyvin häiritsevää tässä on se, että tunnen olevani kuin vakituisessa suhteessa koko ajan. Esimerkiksi koulun diskossa tms.
en halua mennä kenenkään kanssa tanssimaan tai antaa mitään kiinnotuksen merkkejä, vaikka vientiä olisi. Olen vain
"juuttunut kiinni" Janinaan. Enkä haluaisikaan seurustella kenenkään muun kanssa. Tai edes ihastua kehenkään muuhun.
Miten voisin kertoa hänelle, että olen kiinnostunut hänestä muutenkin kuin ystävänä?
Janina ehdottaa kaikenlaisia asioita kesää varten, niin kuin minäkin. Hänen suustaan on tullut mm. ehdotukset toisten
mökeille menemiseen, toisten rippijuhliin menemisen, piknikit puistoon (:D) jne, jne. Kaikenlaista.
Eräs rasittava piirre tässä on myös se, että kun tapaamme Janinan kanssa jossain kaupungilla, niin lähes aina
"silminnäkijöitä" riittää ja pian koko koulu tietää, että Se on ollut Janinan kanssa ja ne oli kapessa ja ne näytti rakastuneilta
ja niin edelleen. En pistäisi pahakseni vaikka näin olisikin, mutta kun ei. Ja kun kaikki tutut ovat tottuneet siihen, että olisin
aina jonkun kanssa niin nyt he kuvittelevat, että olen Janinan kanssa, mutta... Kunpa se oliskin totta.
Joskus tuntuu, että olisi helpointa päättää päivänsä. Ei tarvitsisi miettiä tällaisia asioita. Sitten kun vielä näkisi miten Janina
reagoisi kuolemaani. Merkitsisinkö hänelle mitään.
Auttakaa ! :-/ Please.
Anteeks tää jauhaminen, mut vastatkaa please. :'-(
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mulla on myös samanlainen tilanne... vituttaa nii saatanasti ARGH!!!
Mulla oli ihan sama tilanne, tossa ystävänpäivänä ja sitä edeltäneenä aikana. Olin ihastunu luokallani olevaan tyttöön, en voinu ajatella seurustelevani kenenkään muun kanssa kuin hänen. Joten tuntui että olisin jo seurustellut hänen kanssaan, en edes vilkuillut muita tyttöjä. (En halua kehuskella tai mitään) Ystävänpäivänä mun luokse tuli koko päivän (koulussa 4. tunnin sisällä) aikana kolme (3) tyttöä puhumaan tunteistaan, mutta mun mielessä ei ollu ku tämä ihastukseni, ja sanoin kaikille kolmelle kielteisesti ja että voidaan olla kavereita, vaikka olin jo pitkään halunnut tyttöystävän. Ja suurempi mahdollisuus olis ollu saada tyttöystävä jonkuu näistä kolmesta, mutta menin puhumaan ihastukselleni, josta tuli viikkoa myöhemmin tyttöystäväni. No nyt kyl mietin että miten oli samanlainen, no se on vaikee selittää ja kirjoittaa. Btw....Niin kyllä sillä Janinalla jotain on oltava, mutta hän ei "uskalla" tehdä sitä vielä, en voi tietää mistä se johtuu, älä edes ajattele tollasta että päättäisit päiväs ja mietit että miten Janina siihen reagoisi. Sanot hänelle vaa rohkeasti tunteistasi. En oo expertti kirjoittaas tälläsiä, mutta pakko se on toveria hädässä auttaa jotenkin.
Kiitos teille, jotka vastasitte. Etenkin sinulle Purdelo. Ehkä tuo päivien päättäminen oli turhan silleen karkea ilmaisu. Mutta kun tuon yöntunteina kirjoitin(vaikka postasinkin vasta seuraavana iltana), niin ei tule aina ajateltua kaikkea ihan loppuun asti. Muuta kiitos ajatuksistanne. :)
Eipä kestä, ku pitäähän sitä ystävää auttaa ja jakaa omia kokemuksia, päivien päättäminen ja sen ajattelu ei ole edes järkevää, aina kannattaa ajatella loppuun asti. Ko asiaa ei sais väsyneenä tai minkää aineen vaikutuksen alaisena ajatella, koska silloin sen kaikkein varminten menee sitten tekemään. Itse olen ollu jo niin lähellä tehdessäni sen, etten edes enää uskalla koko asiaa ajatella, ja olen ymmärtäny että sen tehdessäni jotain menettänyt olisin ollut minä, vanhemmat, muutkin sukulaiset, kaverit, ystävät, tytöt. koska kyllä ne ihmiset välittää vaikka ne ei sitä ilmaisisikaan niin kuin toivoo. Toivottavasti vielä auttaa ymmärtämään sinua jne. (Teksti kirjoitettu valvottuani 32h putkeen)
no et todellakaan päättäis päiviäsi. sulla on oikeasti unelma elämä
kuullostaa muuten joltai amerikkalaiselta draamasarjalta
Joillakuilla on sitten pieniä huolia elämässään Olisipa itselläkin vain tuollaisia nuoruuden huuma juttuja. Vanhempana joko naurat asialle tai sitten itket yösi.
Sori, etten nyt osaa auttaa hirveesti, mutta on pakko sanoo, että sä oot kyl varmasti sen "Janinan" arvonen :). Mäkään en tykkää semmosesta hirveestä bimboilusta tai pojista, jotka vaan hulinoi kokoajan eivätkä osaa ajatella fiksusti.
Nojoo, mutta jos kokeilisit ostaa vaikka kukkia sille jonku kivan kortin kanssa sen nimipäivänä/syntymäpäivänä ja pistät ne johonki mistä "Janina" löytää ne. Nojoo voi olla että toi on iha tyhmä idea mutta joo... Onnea kuitenki yrittämiseen :).