Se olen minä. Tunsin olevani... Tunsin käteni, jalkani, koko ruumiini.
Tunsin...
Joka ilta istun tässä.
Tuolilla...
Vihreällä pilkkituolilla.
Yksin...
Ihmiset kulkevat ohitseni.
Kiire, kiire...
Mikä kaikkia vaivaa?
mikä...?
miksi...?
Mietin tässä aina.
Jokin terävä piikki pistelee ihmiskunnan lihassa.
Tunnen...
Tunsin sen...
It's everywhere.
Se on kaikkialla.
Yksin minä,
vain minä
tiedän
ja
tunnen sen läsnäolon.
Se syö ihmisiä.
Pikkuhiljaa...
Pala palalta...
Istuessani...
Huomaan sen,
mitä kukaan muu ei.
Ei...
ei...
ei...
Vain minä.
Ohitseni kulkevat varjot
tuntematta mitään.
Kiirehtien...
Tuntematta itseään...
Juostessaan...
Paetessaan...
Tätä saatanan paskamaailmaa!
Täällä on vain minä
oli...
ei ole enää...
nyt on vain tyhjä pilkkituoli
siinä minä olin,
vai olinko?
Ehkä...
Minulla on lepo...
Rauha...
Ollut jo pitkään.
Milloin ihmiset huomaavat...
oi milloin...?
sen levinneen...?
Ikäänkuin sairaus.
Mantereelta mantereelle...
Se tulee...
Se tulee...
Se tulee...
Nykymaailma ei voi sitä estää...
Päinvastoin...
Se pahenee...
pahenee...
kukaan ei voi sitä estää.
Se leviää, leviää, leviää
Pian se saa minutkin...
sai jo...
ehkä...
en tiedä...
sinne meni minä...
johonkin kauas...
pois tajunnan ja tajuttomuuden rajamailta...
kauas jonnekkin kauneuden maahan...
täällä olen...
poissa...
ihmisten ulottumattomissa...
täysin yksin...
kerron...
kerron Teille...
miksi?
missä?
Olen...
Poissa...
Kaukana, sairauden tappama
Ronna...
Täysi paska!
Maailman tuhoama...
Ihmisten vihaama...
Musiikin lumoava...
pieni, skeidainen...
musikka.
Istun, istun.
Nyt...
Kesätuulen hyväilemänä...
Pois mut vie...
oi vie...
Jumalani...
Rakkauteni...
Kauneuteni...
Elämäni, menneisyyteni, minut!
Paskainen olemukseni...
Tuuli, pyyhi pois...
Sairaus, joka musta leviää...
Leviää
Leviää
"Vittu, tapa mut!"
Niin...
Tapa...
tapa...
tapa...
mut!
Pyyhkäise tikari suoraan mun Saatanan täyttämään, ihanaista verta pumppaamaan sydämeen.
Juuri noin...
Kiitos!
Tyhjä pilkkituoli...
Kesätuulen hyväilemänä...
Yksin...
Kuten mä.
Tunsin...
Joka ilta istun tässä.
Tuolilla...
Vihreällä pilkkituolilla.
Yksin...
Ihmiset kulkevat ohitseni.
Kiire, kiire...
Mikä kaikkia vaivaa?
mikä...?
miksi...?
Mietin tässä aina.
Jokin terävä piikki pistelee ihmiskunnan lihassa.
Tunnen...
Tunsin sen...
It's everywhere.
Se on kaikkialla.
Yksin minä,
vain minä
tiedän
ja
tunnen sen läsnäolon.
Se syö ihmisiä.
Pikkuhiljaa...
Pala palalta...
Istuessani...
Huomaan sen,
mitä kukaan muu ei.
Ei...
ei...
ei...
Vain minä.
Ohitseni kulkevat varjot
tuntematta mitään.
Kiirehtien...
Tuntematta itseään...
Juostessaan...
Paetessaan...
Tätä saatanan paskamaailmaa!
Täällä on vain minä
oli...
ei ole enää...
nyt on vain tyhjä pilkkituoli
siinä minä olin,
vai olinko?
Ehkä...
Minulla on lepo...
Rauha...
Ollut jo pitkään.
Milloin ihmiset huomaavat...
oi milloin...?
sen levinneen...?
Ikäänkuin sairaus.
Mantereelta mantereelle...
Se tulee...
Se tulee...
Se tulee...
Nykymaailma ei voi sitä estää...
Päinvastoin...
Se pahenee...
pahenee...
kukaan ei voi sitä estää.
Se leviää, leviää, leviää
Pian se saa minutkin...
sai jo...
ehkä...
en tiedä...
sinne meni minä...
johonkin kauas...
pois tajunnan ja tajuttomuuden rajamailta...
kauas jonnekkin kauneuden maahan...
täällä olen...
poissa...
ihmisten ulottumattomissa...
täysin yksin...
kerron...
kerron Teille...
miksi?
missä?
Olen...
Poissa...
Kaukana, sairauden tappama
Ronna...
Täysi paska!
Maailman tuhoama...
Ihmisten vihaama...
Musiikin lumoava...
pieni, skeidainen...
musikka.
Istun, istun.
Nyt...
Kesätuulen hyväilemänä...
Pois mut vie...
oi vie...
Jumalani...
Rakkauteni...
Kauneuteni...
Elämäni, menneisyyteni, minut!
Paskainen olemukseni...
Tuuli, pyyhi pois...
Sairaus, joka musta leviää...
Leviää
Leviää
"Vittu, tapa mut!"
Niin...
Tapa...
tapa...
tapa...
mut!
Pyyhkäise tikari suoraan mun Saatanan täyttämään, ihanaista verta pumppaamaan sydämeen.
Juuri noin...
Kiitos!
Tyhjä pilkkituoli...
Kesätuulen hyväilemänä...
Yksin...
Kuten mä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.