Mikä neuvoksi, kun vielä kotona asuva nuori aikuinen (n 20v poika) juo liikaan eikä millään tunnu olevan väliä. Viikonloput menee kavereiden luona juodessa ja maanantaiksi on vaikeuksia selvitä kouluun. Kouluakaan ei enää ole kuin muutama viikko jonka jälkeen olisi pojan päästävä työelämään, mutta koulukin meinää jäädä kesken, kun ei sillä ole väliä, millään ei tunnu olevan väliä.
Olemme yrittäneet keskustella ja kannustaa jaksamaan, mutta ei... millään ei ole väliä.
Kohta emme itse jaksa välittää pojasta, vaan hänelle on järjestettävä oma asunto ja eläkään omillaan. Meidän on ajateltava myös omaa jaksamistamme ja muita nuorempia veljiä (10 ja 13 v) ja koetettava pitää edes muu perhe koossa. Ilmeisesti jotkut eivät usko ja opi kuin käymällä "pohjalla".
Vai olisiko sitten jotain mitä voisimme tehdä?
Olemme yrittäneet keskustella ja kannustaa jaksamaan, mutta ei... millään ei ole väliä.
Kohta emme itse jaksa välittää pojasta, vaan hänelle on järjestettävä oma asunto ja eläkään omillaan. Meidän on ajateltava myös omaa jaksamistamme ja muita nuorempia veljiä (10 ja 13 v) ja koetettava pitää edes muu perhe koossa. Ilmeisesti jotkut eivät usko ja opi kuin käymällä "pohjalla".
Vai olisiko sitten jotain mitä voisimme tehdä?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Tunnen suurta myötätuntoa teidän perhettänne kohtaan! Monta vuotta on tuulimyllyjä vastaan taisteltu meilläkin, voimattomia kuitenkin ollaan kun on kuningas alkoholi vastassa.
Saimme poikamme muuttamaan, mutta kuin taikaohjauksessa tulee monta kertaa kuukaudessa aamuyöstä humalatilaansa näyttämään. Kun on oma lapsi kyseessä on äärettömän vaikeaa irrottautua, äidinrakkaus ja läheisriippuvuus kulkevat käsi kädessä, lienevätkö sama asia!
Kaikki mahdollinen on meilläkin tehty, mutta mikään ei auta, juomari juo, juo ja itkee menettettyä elämäänsä. Toivon sydämestäni, että teillä ei ole sama 6 vuoden painajainen edessä kuin meillä on ollut.Jokaisella se pohja on eri korkeudella.
Toivotan voimia ja rakkautta poikaanne kohtaan kaikesta huolimatta, eivät poikamme meitä kiusatakseen juo.
Pitäkää huolta itsestänne, on sitten voimia auttaa kun on sen aika!
hei,
luulenpa vaan että ennen ei opi kun käy pohjalla. se on kylmä tosiasia. tai tulemalla uskoon. puheet ei auta jos ei itse tajua muuttaa suuntaa parempaan.
olin ennen suurkuluttaja ja join joka päivä 5 vuotta. maksa-arvot nousivat ihan riittävästi. pysähdyin vasta miettimään kun äitini itki puhelimessa hysteerisesti ja sanoi että et muutu ikinä . silloin rupesin miettimään että miten kestän sen surun jos aiheutan äitilleni esim. sydänkohtauksen murheen vuoksi ja vain viinan ja kaljan vuoksi.
teidän kannattaa mennä yhdessä aluksi esim. juttelemaan päihdeklinikalle jos ette ole ollut. silloin kaveri saa vähän pohdittavaa että miten huono tilanne on kun täällä jo käydään .se vaikuttaa alitajuntaan kuten mulla kävi . ne ei juomistani muuttaneet vaan minä itse. päätin että kyllä täytyy joku järki tulla . join jopa 4 aikaan yöstä. voimia ja jaksamista.
Luulo ei ole tiedon väärtti, mutta.... Poikanne ongelmat tuskin alkoivat eilen. Vaan sisällä vellova ahdistus alkoi jo lapsuudessa tai varhais nuoruudessa. Ei ole ongelma lapsia,.. on ogelma perheitä.
Mistä hän "peilaa" tapansa kohdata ongelmansa? Lapsuuden kodista? Miten olette ratkoneet perhettänne kohdanneet kriisit? (Joita muuten on "paremmissakin piireissä") Hiljaa, ettei lapset vain kuule tai naapurit? Vai onko asiat kohdattu yhdessä? Vai onko ne lakaistu maton alle ja unohdettu? Kaikki "hyvin"=0(
Mahtaako opiskella omaa alaa, jolloin kiinostus opiskeluunkin kasvaa.
Voit kääntää lapsellesi selän ja ylpeänä äitinä/isänä istua vanhana kiikustuolissa, potkia vauhtia ja muistella millä eväillä poikasi ulos potkaisit.
Kuoppa on aina syvempi toisen kuin itsensä kaivamana.
- pohjalle potkittu "ylösnousemuksen" kokenut- Äipälle terkkui.
On perheitä, joissa juodaan vaikka kaikki onnellisen elämän edellytykset on koossa. On perheitä, joissa ei juoda, vaikka on puutetta, sairautta ja monenlaista muuta murhetta. Jonkun perheenjäsenen juominen ei johdu perheestä, mutta kylläkin sairastuttaa pian muunkin perheen - sitten vasta alkaa karuselli pyöriä.
Jotkut henkilöt vain ovat erityisen alttiita addiktoitumaan päihteisiin, tästä on hiljattain ollut kiinnostava ohjelmasarja televisiossakin. Jos tällainen altis henkilö käyttää mitä päihdettä tai huumetta tahansa, hän tulee siitä riippuvaiseksi. Suurin osa ihmisistä ei kehity alkoholisteiksi, vaikka käyttäisikin alkoholia. Tämän sortin ihmisistä tulee alkoholisteja vasta perusteellisesti harjoittelemalla - kenestä tahansa tulee, jos jaksaa juoda 10-20 vuotta säännöllisesti. Mutta juju onkin siinä, että ketä kiinnostaa.
poika ja juodessa menee myös viikonloput, aika usein arkipäivätkin. Työmarkkinatuki menee (silloin, kun sitä saa) kurkusta alas ja laskut (=sakot ja pikavipit)jää maksamatta. Poika hakee omaa asuntoa, mutta kuinka tuollainen pärjää, kun kaikki asiat jää hoitamatta juopottelun takia. Hitto, kun keksis jonkin ratkaisun tähän pas....n ja sais pojan elämän paremmalle mallille. Töitäkin poika etsii, mutta mun mielestä on turha mennä minnekään töihin, kun totuus on se, että viimestään ekan palkkapäivän jälkeen homma alkaa lipsumaan.
Nämä nyt oli sellasia tän aamun ajatuksia, poitsu kun alotti torstaina juomisen ja ainakin eilinen päivä meni samaa rataa.
kaikista näistä viesteistä paistaa läpi se, miten äidit hyyssäävät lapsiansa (jo aikuisia hyvänen aika!). Peräkammarin poikia on tullut nähtyä ja se on luultua yleisempää. Milloin aiotte katkaista napanuoran? Peilatkaapa omaa nuoruuttanne ja muistelkaa millaista elämää vietitte itse niinä aikoina? Olitteko 20-vuotiaina vielä äidin helmoissa? Onko periaatteenne ollut ihan varhaislapsuudesta saakka turvat lastenne elämä, ettei vaan mitään elämän tosiasioita tule näkyville?
Anteeksi tämä kriittinen näkemykseni, mutta yrittäkää ajatella toiselta kannalta tätä asiaa.
aina asiat parhaiten tietävät. Kerropas nyt sitten, kuinka nämä alkoholiongelmat hoidetaan. Kakarat kylmästi kotoa maantielle "aikuistumaan", niinkö?
kaikki hyysääminen täysin seis. tottakai ottaa vippejä ja pikalainoja, kun kerran on oppinut että äiskä maksaa ja pyykkää.
niin kauan kuin hyysäät kaikki jatkuu kuten ennenkin ja eikun pahenee. ei ole nääs tarvetta ottaa vastuuta omasta elämästään.
näin se vaan on, kuten tuossa ylempänä kehotetiin, napanuora poikki. varsinkin kun se on kiertynyt äidin kaulan ympärille. tsemppiä.
äiskä ei maksa vippejä. Vippejä otetaan ihan just sen takia, kun äiskä ei rahoita juomista. Tsemppiä vaan, toivottavasti samat ongelmat ei koskaan osu omalle kohdallesi.
niin, helppoa on seurata sivusta. Olen nähnyt näitä tapauksia jonkin verran. Kaikissa tapauksissa on melko selvää se, että äiti on liian kiltti. Ikään kuin haluaa suojata lastaan kaikelta pahalta, eikä uskalla päästää irti.
Ei se oma lapsi hetkessä aikuistu: eli itsetunto ja luottamus omaan itseensä syntyy jo varhaislapsuudessa. Annetaan lapselle omaa päätösvaltaa sopivassa suhteessa. Annetaan sen kokeilla omia siipiään. Muistaakseni Maarit Hurmerinta sanoo laulussaan 'lainaa vaan, lainaa vaan, oi pienokainen, oot lainaa mulle hetken vaan'. Tahtoo sanoa, että nuo nuoret (itsellä parin vuoden päästä täyttää 18 tuo kuopus) eivät todellakaan halua roikkua meissä vanhemmissa! Eivät he ole meitä varten tänne maailmaan syntyneet vaan omaa tulevaisuuttaan varten.
Kun kirjoitit, että sivusta on helppo seurata, niin olet oikeassa: sivusta on hyvä seurata OMAAKIN toimintaansa välillä. Oikein kärpäsenä surraa katossa ja tutkii, miten alitajuisesti yrittää estää lasta luottamasta itseensä. Pelkää sen puolesta välillä niin, että pahaa tekee. Sitä ei silti tarvitse taakaksi niille nuorille antaa. Positiivisesti vaan luottaa niihin. Toivon sinulle, että oma lapsesi pääsee omille jaloilleen! Tarvitsee siihen ehkä pientä kannustusta.
esikoinen täyttää parin vuoden päästä 18, ei kuopus (on vasta 13 v)
tuo lyhyt viestini suunnattu. mutta onhan se hyvä toisenkin osapuolen tietää. ja yleensäkin asian /ongelman kanssa tekemissä olevien.
en malta olla huomauttamatta: "Vippejä otetaan ihan just sen takia, kun äiskä ei rahoita juomista."
minun logiikan mukaan sinä otat vippejä juodaksesi, et sen takia ettei äiti maksa. vai miten se menee ?
no menee ainakin persiilleen tuota rataa, mutta sieltä voi nousta, kun sitä oikeasti haluaa.
olisko sulla halua järjestellä elämääsi parempaan eli normaaliin malliin ? jos ikää on tuo 18, nii elämä ehtisi tarjota monenlaista kivaa kunhan teet oman osuutesi.
eli otat napakan otteen asioihin.
apua ja silkkaa tietoa moniin ongelmiin ja tiedon puutteeseen on saatavilla, mutta itse ongelmien järjestäminen täytyy lopettaa.
kyllä sinä siihen pystyt halutessasi, eikö vaan ?
tsemppiä sulle.
Kaikkihan me parhaamme tehdään lastemme eteen, mutta kun on ADHD:t, alkoholismi- geenit ja muut rasitteet annettu jonkin pojan taakaksi, on äiti aivan varmasti syytön jos kaikki ei mene täysin putkeen. Syyllistäminen on sellainen mörkö,joka tekee kaikesta kaksinverroin raskaampaa, on kaikin keinoin salattava ja peiteltävä viimeiseen astin niitä kodin sisäisiä ongelmia, kunnes omakin terveys ja jaksaminen loppuu. Noidankehähän tämä on, jokainen tapaus on yksilöllinen ja harmittaa suunnattomasti,kun ne äidit jotka erinomaisuudessaan sulka hatussa nenänvarttaan pitkin halveksivat kaikkien alkoholistien äitejä, jotka kuitenkin ovat niitä arjen sankareita ja osaavat syyllistää itsensä ilman sormen osoittelujakin!
Olkaa kiitollisia terveistä lapsistanne, me jatkamme omaa taisteluamme tahoillamme!
aina äitien syy jos nuori väärille poluille hairahtaa. Eikä ole aina oikea ratkaisu kadulle nuorta laittaa elämää oppimaan.
Voimia sinulle ja muista rakastaa nuortasi kaikesta huolimatta.
myötätunnosta.
Ja en ole äiti, kuten jotkut ovat kuvitelleet. Enkä ole edes isä, vaan isäpuoli, mutta siitä huolimatta huolissani pojasta.
Niinkuin sanottua on. Enemmin ei voi auttaa ennen kuin autettava tajuaa oikeasti apua pyytää! Kaikki sitä ennen tehty on ollut turhaa ja jopa mahdollisesti ongelmaa pahoittavaa.. Oli kyse mistä tahansa ongelmasta, alkoholismi, peliriippuvuus, mielialaongelmat jne. Halu tehdä asialle jotain, on ensimmäinen askel. Kunhan läheinen on ottanut tuon askeleen, silloin pitää olla läsnä ja auttaa, muuten maksaa ns. kuollutta lehmää..