Hei,
Kaipaisin kovasti neuvoja ystäväni puoleen. Olen siis huolestunut ystävästäni joka on masentunut ja syö lääkkeitä.
Ongelman "ydin" on se, että tahdon auttaa ja teen melkein mitä vain hänen puolestaan. Autan siivoamisessa, mies asioissa, henkisessä tuessa, kuuntelen, annan neuvoja/vinkkejä, kerron terveellisemmästä ruoasta (ylipainoa runsaasti - noin 50 kg.), tuen perhe-asioissa ("menettänyt" poikansa isälleen)...
On monia asioita mihin hän kaipaa apua ja minä olen yrittänyt ja yrittänyt...En enää tiedä kuinka auttaa ? Onko minun keinoni väärät ? Eikö häntä pidä auttaa ? Pitäisikö vain katsella taustalta ?
Olen hyvin onneton kun näen elämän lipuvan hänen ohitseen. Millä saisin hänet ymmärtämään, ettei hänen elämänsä ole lopussa vaan se on alkamassa ?
Hänellä on tytär kotona ja kaipaan valtavasti sitä, että hän huolehtisi hänestä terveellisellä ruoalla (mahaa tytöllä aika runsaasti 8 v.) Kun käyn kylässä tiedän, että ensimmäisenä pitäisi alkaa siivota asuntoa, koska ei tiedä minne istuisi...missä tekisi ruokaa, kun hella on täynnä tupakan tumppeja ja tuhkaa..Ruokaa laittaessa ei edes hellaa aina pyyhi...
Ystäväni ei myönnä, että hänellä on masennus (vaikka lääkkeitä syö) ja lääkärille ei tarvitse mennä - Onko minun vain annettava olla ? En haluaisi jättää ystävääni!
Kaipaisin kovasti neuvoja ystäväni puoleen. Olen siis huolestunut ystävästäni joka on masentunut ja syö lääkkeitä.
Ongelman "ydin" on se, että tahdon auttaa ja teen melkein mitä vain hänen puolestaan. Autan siivoamisessa, mies asioissa, henkisessä tuessa, kuuntelen, annan neuvoja/vinkkejä, kerron terveellisemmästä ruoasta (ylipainoa runsaasti - noin 50 kg.), tuen perhe-asioissa ("menettänyt" poikansa isälleen)...
On monia asioita mihin hän kaipaa apua ja minä olen yrittänyt ja yrittänyt...En enää tiedä kuinka auttaa ? Onko minun keinoni väärät ? Eikö häntä pidä auttaa ? Pitäisikö vain katsella taustalta ?
Olen hyvin onneton kun näen elämän lipuvan hänen ohitseen. Millä saisin hänet ymmärtämään, ettei hänen elämänsä ole lopussa vaan se on alkamassa ?
Hänellä on tytär kotona ja kaipaan valtavasti sitä, että hän huolehtisi hänestä terveellisellä ruoalla (mahaa tytöllä aika runsaasti 8 v.) Kun käyn kylässä tiedän, että ensimmäisenä pitäisi alkaa siivota asuntoa, koska ei tiedä minne istuisi...missä tekisi ruokaa, kun hella on täynnä tupakan tumppeja ja tuhkaa..Ruokaa laittaessa ei edes hellaa aina pyyhi...
Ystäväni ei myönnä, että hänellä on masennus (vaikka lääkkeitä syö) ja lääkärille ei tarvitse mennä - Onko minun vain annettava olla ? En haluaisi jättää ystävääni!
Vastaukset 18
Vanhimmat
mutta en sitten tiedä tarvitsisiko sinun siivota.. olet ystävä, et siivooja. mutta jokatapauksessa olet erittäin tärkeä hänelle. itse olen saanut rypeä masennuksessa yksin, eikä kukaan välitä. mutta varo kulumasta itse loppuun, muista, ettei hänen masennus ole sinun syysi, etkä voi yksinkertaisesti hänelle mitään. on vaikea olla masentunut, ja vaikea auttaa masentunutta.. olet vierellä tukena, älä hylkää häntä, vaikka hän olisi masentunut pitkäänkin. hmm.. en nyt tiedä, miten olet menetellyt, mutta jokatapauksessa älä luo hänelle paineita vaikka just laihdutuksesta, hyväksy hänet sellaisenaan, älä sääli häntä äläkä pidä häntä erilaisena. mutta oli ihana kuulla, kuinka ihana ystävä olet hänelle. mutta tuota muista myös keskittyä omaan elämääsi, valitettavasti voit kuitenkin muuttaa asioita niin vähän, koska se toipuminen masennuksesta lähtee itsestä, etkä voi elää elämää hänen puolestaan. säästä voimia itsellesikin ja yritä ymmärtää masentunutta ystävääsi
kun luin sinun ajatuksiasi. Kiitos sanoistasi. En minä ystävääni hylkää, sillä hän on minulle tärkeä ihminen oli hän millainen tahansa. En koskaan ole ajatellut, että hänessä olisi mitään vikaa ulkoisestikaan, vaikka ylipainoa onkin. Olenhan itsekin ylipainoinen. En tee ulkoisista tai sisäisistä asioista puhuessani niistä hänelle uutta "ongelmaa" tai vaikeaa. Puhun juuri niin kuin hänelle sopii ja tiedän hänen sen ymmärtävän ja "kestävän". Pelkään vain, että hän luopuu elämästään missä olisi vielä niin paljon mahdollisuuksia. Hän luottaa liikaa baarielämään ja "ystäviin" jotka eivät halua mitään muuta kuin hyötyä hänestä. Hänellä on paljon ystäviä ja tuttuja, mutta en ole yhtäkään tuttua vielä nähnyt joka olisi joskus tehnyt asioita hänelle tai auttanut yhtään missään. Sen sijaan haukutaan hänet seläntakana, minulle!!! Sitten kun minä puhun hänelle suoraan ja hän ei siitä pahastu niin yhtäkkiä MINÄ OLEN SE PAHA...toisten mielestä, koska en ajattele häntä ystävänä. Olen vain niin hukassa tässä asiassa. En tiedä mitä minun pitäisi tehdä esim. näiden ns. ystävien kanssa. Kestänkö vain tuon mitä kuulen ? Olenko edelleen kertomatta ?
Onhan se vaikeaa.. mutta jokainen pitäköön huolen mitä omasta suustaan päästää ja ottakoon vastuun teoistaan. Toivottavasti ystäväsi aikanaan hoksaa itsekin, mitä ihmiset todellisuudessa ympärillään ovat. Mutta paskanpuhujia ei muuta mikään, joten jos kertoisit niistä ystävällesi, todennäköisesti se vain pahottaisi hänen mielensä, haukkumisen kuitenkaan hellittämättä. olet itsekin ahdistavassa tilanteessa, nyt olisi tärkeintä sinun kannaltasi, että saisit itsesi varjelluksi masennukselta. nimittäin sitten teitä on kaksi ystävää siellä pohjalla ja tarvitaan joku, joka nostaa teidät molemmat sieltä ylös ja se ei ole helppoa sekään. en usko, että se ketä autat, vielä on käsittänyt, kuinka tärkeä olet hänelle.. ilmanmuuta olet tehnyt arvokasta työtä, josta et ole saanut kuitenkaan kiitosta.. mutta jospa se Jumala, jos olemassa on, toisi meille jokaiselle palkan tekojemme mukaan. kyllä se siitä !
siitä päivästä, että ystäväni huomaa millaista hänen elämänsä voisi olla ja huomaa, että ottamalla pieniä askeleita se vain paranee. En ole ystäväni mielestä kuten jo hiukan mainitsit, tarpeellinen, koska en puhu juomisesta, baareista, miesten käymisistä (naimassa kännissä) niin "iloisesti" kuin hän ehkä haluaisi. En tiedä teenkö tässä väärin, koska en anna näille aiheille "valtaa" omassa keskusteluissani joita hän käy muiden kanssa. (johtuuko kenties siitä, että olen itse kääntänyt elämäni lehden? Olen nykyään aivan erilainen kuin häneen tutustuessa (Silloin olin villi sinkku ja tein myös omat typeryyteni suhteessa) - Nyt olen naimisissa ja tavoittelen niin eri asioita) Ehkä nämä ihmiset ovat siksi hänelle edelleen ne parhaimmat ja fiksuimmat ? Minusta on vain törkeää, että hänellä kalastellaan juttuja joita illalla porukalla pohditaan hänen ollessa yksin ja arvostaen tätä porukkaa. Sama porukka on saanut minut aiemmin tällä toiminnalla heistä eroamaan ja myllerrys minusta heidän keskuudessaan ei varmasti lopu ikinä. En haluaisi ystäväni joutuvan kokemaan samaa.
jos aikuinen ihminen ei itse ymmärrä, ymmärtäkööt sitten kantapään kautta.
vaikka tuntuu tylyltä, mitä järkeä haaskata omat energiat, kun se ei tuota tulosta. älä syyllistä itseäsi, se vain pilaa oman elämäsi
jo kauan sitten - Ehkä kuitenin haluan hänen kohdalla mieltyä ajatukseen, että kyllä se vielä joskus..... mutta tiedän, että ei pidä kuitenkaan kaikkea omaa aikaa eikä energiaa "tuhkata". Kiitos sinulle, kun ymmärsit.
ei mun tarkotus ollu neuvoa tai mitään sellasta. vaikka tiedän, että tiedät varmasti paremmin kuin minä, silti on aina ihan hyvä kuulla välillä niitä samojakin toistoja.. ja joskus voi olla hyvä ehkä kuulla, että ulkopuolinen on samaa mieltä. mutta jos kirjoittasin jotain, mitä sinä vielä et ymmärrä, taitaisi jäädä kirjoittamatta mitään. voimia ja tsemppiä kumminkin !!!
"mättää" niin kuin sanoit etten tiedä kaikkea. En tiedä tarkalleen mitä tuolla tarkoitit, mutta ehkä se minulle vielä myöhemmin valkenee - Pidän itse kuitenkin peukkuja ja toivon, mutta mahdollisuuksien rajoissa. Ehkä en kuitenkaan monien vuosienkaan aikana ole tutustunut häneen kunnolla?Ehkä hän ei uskalla kertoa kaikkea?Ehkä olen tehnyt monia asioita väärin kuten täällä on sanottu.Ehkä olen vain aiheuttanut hänelle enemmän hammasten kiristystä..?En kuitenkaan vaivu epätoivoon.Tiedän, että hän viihtyy näiden aiemmin mainitsemieni ystävien kanssa niin hyvin etten viitsi siellä käydä tunnelmaa (heidän mielestä) enää "pilaamassa".Olin tuossa hetken pitämättä yhteyttä, mutta en voinut "jättää" ystävääni heidän mukaansa vedettäväksi.
vahingossa väärään viestiin?
viestiin vastasin...Anteeksi jos oli jotenkin sotkuisen oloinen viesti - Välillä menee salitreenin jälkeen ajatukset aivan muualle =D
ei siinä mitää
hei,
olen itse käynyt läpi vaikean masennuksen ja olin aikoinaan lähellä itsemurhaa pakkoneuroosin vuoksi.
et tietenkään voi jättää häntä oman onnensa nojaan kuten et varmaan jätäkkään. tärkeintä olisi saada se ihminen kyllä psykiatrin puheille nyt . tuo ei ole normaalia. saat parhaiten kun vältät sanaa lääkäri. älä sano että mennään lääkäriin vaan mennään hakemaan apua. hyvin tärkeätä koska sitä kokee sanan negatiiviseksi. jos mitkään toimet eivät auta ja ystäväsi mennee koko ajan pahempaan suuntaan , on vaihtoehtona pakkohoito vähäksi aikaa. ei ole muuta mahdollisuutta jotta tilanne ei mene itsemurhan partaalle. tsemppiä.
Olen "pyytänyt" häntä mukaan puhumaan ihan yleisesti elämästä ja niistä asioista mistä nauttii, vihaa, rakastaa, unelmoi, etoo - Kaikki ne asiat kuuluvat elämään mukaan. Tosin masentuneelle ne "huonot" asiat ovat vaikeita käsitellä ja puhua, ymmärrän kyllä.
Olen itse aikoinani käynyt puhumassa psykologille suhteestani ja silloisesta appiukostani jonka kanssa kisma kasaantui ja kasaantui ja lopulta poltti jo kokoinaista sukua. Olen tälläkin tavalla yrittänyt, kerron omasta elämästä ja siitä, että minäkin olen puhunut ja kylvänyt itseeni uudelleen elämän mikä joskus otettiin pois, mutta ehkä en osaa vieläkään oikeaa kautta auttaa. Kiitos tuestanne, se merkitsee paljon. Omassa elämässäkin on uusi aika alkanut joten joudun käyttämään voimia siihenkin aika paljon, mutta en ikinä jätä ystävää jolle toivon onnea ja menestystä :)
on jonkilainen HOITOSUHDE, ei niitä psyykenlääkkeitä ilman reseptiä saa.
Sinuna en henkäilisi noin paljoa niskaan, itse masentuneena ollessani en olisi kestänyt kuvaamanlaistasi "höösäämistä" ympärilläni.
Ja aivan taatusti huom. ylipainoinen ihminen tietää sitä olevansa, lopeta ainakin se ruokavinkkien antaminen, se loukkaa.
Ei masentunut ihminen tyhmä olen, hän on "vain" masentunut.
Kyllä, kyllä keinosi ovat osittain väärät, näin ex-depressiivisen vinkkelistä katsottuna.
Miksi sinun pitää siivota kun menet kylään? Istu vaikka lattialle jos ei tuolilla ole tilaa.
Ystäväsi on aikuinen ihminen, kohtele häntä sellaisena, kohtelusi tuntuu kovin holhoavalta ja anteeksi nyt vain, minäkeskeiseltä. Luehan kirjoituksesi muutamaan kertaan..
"Autan, annan vinkkejä, siivoan ym"
"Olen hyvin onneton kun näen elämän lipuvan....."
Olet aika minäkeskeinen. Vaikka ystävästäsi kirjoitatkin, niin tietty minän korostus paistaa lävitse.
Et ole mikään ammattiauttaja.
Hän on käynyt puhumassa tietääkseni yhden kerran ja silloin sai lääkettä jota ei kokoaikaa käytä.
Sen sanon ihan suoraan, että tuo "höösääminen" ei päde minun kohdallani. Olen kuitenkin ymmärtänyt sen, ettei siinä pidä koko aikaa olla eikä paapoa eikä tehdä mitään muutakaan - En sentään ole ihan noin tyhmä miksi minua kuvailet. Olen ollut kuitenkin tämän asian kanssa läheinen monella eri kantilta katsottuna. Siitä siivoamisesta sen verran, että en voi siellä muuten olla. Anteeksi, jos se sinua loukkaa, mutta siellä haisee pahalta ja on jo hygieenisyydenkin takia siivottava. Ei hän siitä pahastu - Olen asiasta häneltä kysynyt. Mitä tuohon ruoasta puhumiseen tulee niin en minä häntä pakota tai sano, että olet ruma kun syöt tai teet tuollaista ruokaa. Asioista voi keskustella myös hänelle sopivalla tavalla. En ole häntä loukannut näillä asioilla ja sen hän on minulle sanonut. Olen itsekin ylipainoinen.
Niskaan hengittämisestä vielä, että tiedän sen oman tilan olevan hänelle ja perheelleen tärkeää. Siksi olen tehnyt itsessäni jo kauan sitten muutoksen tässä asiassa.
Enkä minä tiedä miksi tämä kaikki tekee minusta sinun silmissäsi noin itsekeskeisen? Toki olen surullinen ystäväni puolesta, koska en pysty häntä enään auttamaan, mutta en mielestäni ole itsekeskeinen, minun on vain välillä paha olla. Tiedän itsekin etten ole mikään ammattiauttaja.
ole sanonut olevani häntä parempi missään. En todellakaan ole mikään hänen yläpuolellaan oleva ihminen. Toivon vain, että apuni vielä joku päivä (se pienikin apu) kantaisi hedelmää :D Mukavaa jatkoa sinullekin - Näkövinkkeleitä, kun on yhtä monta kuin on ihmistäkin ja tapaukset ovat aina yksilöllisiä.
välttyä siltä havainnolta, että kysymys on jotenkin liiallisesta yrittämisestä ja siitä, että tuosta yrittämisestä ei saa riittävästi positiivista palautetta.
En osaa antaa mitään muuta neuvoa (niitähän aloittaja kaipasi) kuin, että kaikki tuo mitä aloittaja tekee on ihan OK!. Vika tai puute on kuitenkin siinä, millä asenteella tuo kaikki tehdään. Tosiasia on se, että kovallakaan yrittämisellä ei aloittaja uskoakseni pysty saamaan aikaan sellaisia muutoksia, joita hän toivoo. Juuri tuo riittämättömyyden ja epäonnistumisen tunne käy sitten raskaaksi ja rassaa aloittajaa.
Kun potilas ei itse myönnä olevansa masentunut, ei noilla ulkoapäin vaikuttamisilla voi potilasta parantaa. Avuksi niistä toki on, vaikka potilas ei pystykään niistä kiittämään. Siksi jatkaisin kyllä tuota auttamista. Tärkeintä olisi nyt ymmärtää tilanne sellaisena, kun se on ja asennoitua oikein siihen: teet voitavasi - mutta se miten asiat menevät ei todellakaan voi olla sinun vastuullasi.
olisi huomioida lapsem tilanne. Sain käsityksen, että ystävälläsi on 8v. tytär? Onkohan se pitemmän
päälle hyvä vain hoitaa niitä kodin asioita siivousta, tiskiä, pyykinpesua yms ja unohtaa,
että siellä kodissa on kuitenkin tärkeintä tuo
lapsen hyvinvointi. Millaiset elämän eväät lapsi
tuollaisessa kodissa saa? Kyllä pitäisi jotain ulkopuolistakin apua hakea, jotta myös lapsen
henkinen ja fyysinen kehitys ois turvattu. Varsinkin jos ystäväsi ei myönnä olevansa avun tarpeessa, sitä suuremmalla syyllä pitäisi ottaa
yhteyttä johonkin auttavaan tahoon esim. kriisikeskukseen, jos et sosiaalitoimistoon voi
asiasta ilmoittaa.