Tämän EI ole tarkoitus olla katkeraa tilitystä, toivon siis asiallista suhtautumista.
Tilanne on tämä:
Olemme eronneet lapseni äidin kanssa jo vuosia sitten, lapsi asuu äitinsä luona pääsääntöisesti, äiti on usissa naimisissa ja itselläni on nykyään myös uusi liitto.
Onelma:
Lapsen äiti päätti ryhtyä ateistiksi ja erota kirkosta - käsittääkseni nykyisen miehensä myötävaikutuksella. Mikäs siinä, mutta ongelmaksi onkin muodostunut uskonnonvapaus lapsen osalta.
Lapsi haluaa kuulua kirkkoon, haluaa puhua Jumalasta, uskosta, uskonnosta, enkeleistä jne - kuten kuka tanahsa tavallinen lapsi. Valitettavasti vaan siinä taloudessa ei sallita mitään uskonnollisuuteen viittaavaakaan.
Toisin sanottuna lapsi ei saa lukea kotona ääneen uskonnonläksyjä, ei saa laulaa joululauluja, ei saa kuunnella joululauluja, ei saa soittaa lastenvirsiä, saati laulaa niitä jne. Mitä tehdä?
Tähän saakka lapsi on usein tullut luokseni uskonnonläksypäivinä, mutta se ei kyllä pidemmän päälle ole oikein - täytyyhän lapsella olla oikeus omaan uskoon/uskonnollisuuteen ja sen mukana seuraaviin edellä mainittuihin elämän pieniin iloihin...
Tilanne on tämä:
Olemme eronneet lapseni äidin kanssa jo vuosia sitten, lapsi asuu äitinsä luona pääsääntöisesti, äiti on usissa naimisissa ja itselläni on nykyään myös uusi liitto.
Onelma:
Lapsen äiti päätti ryhtyä ateistiksi ja erota kirkosta - käsittääkseni nykyisen miehensä myötävaikutuksella. Mikäs siinä, mutta ongelmaksi onkin muodostunut uskonnonvapaus lapsen osalta.
Lapsi haluaa kuulua kirkkoon, haluaa puhua Jumalasta, uskosta, uskonnosta, enkeleistä jne - kuten kuka tanahsa tavallinen lapsi. Valitettavasti vaan siinä taloudessa ei sallita mitään uskonnollisuuteen viittaavaakaan.
Toisin sanottuna lapsi ei saa lukea kotona ääneen uskonnonläksyjä, ei saa laulaa joululauluja, ei saa kuunnella joululauluja, ei saa soittaa lastenvirsiä, saati laulaa niitä jne. Mitä tehdä?
Tähän saakka lapsi on usein tullut luokseni uskonnonläksypäivinä, mutta se ei kyllä pidemmän päälle ole oikein - täytyyhän lapsella olla oikeus omaan uskoon/uskonnollisuuteen ja sen mukana seuraaviin edellä mainittuihin elämän pieniin iloihin...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Uskonasioissa ei ole olemassa yhtä totuutta. Kunnioittamalla äidin vakaumusta niin tilanne ehkä helpottuu. Voit itse tukea lapsesi uskonnollista kasvatusta omalta osalta - ja myös opettaa lapselle avarakatseisuutta.
avarakatseisesti jo nyt:
" - ja myös opettaa lapselle avarakatseisuutta."
Oliko tässä Jaanan/Jannen omaa "avarakatseisuutta" hiukka mukana ;)).
Ymmärtää aina voi, vaikkei hyväksyisikään.
tämä on kuin jokin matra,e ttei voi vaikuttaa. Kyllä voi vaikuttaa. Jos on yhteishuoltajuus on toisellakin vanhemmalla oikeus ottaa kantaa lapsen uskontoon. Jos taas uskonasioista, joulusta ym kieltäytyminen selvästi vahingoittaa lasta ja saattaa hänet ristiriitaiseen tilanteeseen aiemmin oppimansa kanssa voidaan ottaa yhteyttä perheneuvolaan. Kyllä vain kaikkeen voidaan puuttua. Ja toisen vanhemman tekemisiin lapsen kanssa erityisesti. Se on jopa asiasta huolestuneen vanhemman velvollisuus. Ihan ehdottomasti. Tutkaile tilannetta, kysy neuvoa perheneuvolasta ja toimi kuten oikeaksi näet. Jos lapsi sinusta selvästi kärsii on se jo riittävä peruste tehdä asialle jotain.
en ole varma mutta jos lapsi on alle 16,eli e ns. riparin käynyt niin uskonto menee äidin mukaisesti..en oo varma!!
lähetä s-postia johonkin seurakuntaan ja kysy..
kaverin äiti erosi kirkosta hänen ollessaan 17 ja hän jäi kirkkoon kuuluvaksi,en tiedä mikä on menettely sitten nuoremmilla.ota ihmeessä selvää jos todella haluat (niinkuin minäkin kyllä haluaisin oman lapseni kohdalla) ettei lasta oteta pois kirkon kirjoista.
tsemppiä!
ainakin vielä muutama vuosi sitten ellei ole sitten tilanne muuttunut. Mutta mielestäni äiti on jo avarakatseinen siinä että lapsi on uskonnontunneilla. Kirkkoon kuulumattomat voivat valita elämänkatsomustiedon uskontotuntien sijaan. Älkää tuputtako lapselle mitään, vastatkaa kysymyksiin ja antakaa lapsen itse päättää haluaako kuulua kirkkoon sitten kun hän voi itse päättää.
http://sange.fi/uskonnonvapaus/lapset/asema.html
Tarvitaan siis alle 12-vuotiaan osalta kummankin suostumus jos haluaa tehdä muutoksia. Yli 12-vuotiaan osalta myös nuoren oma suostumus. 18-v päättää itse.
eikös 15 vuotias saa itse päättää omasta uskonvakaumuksestaan? Näin olen ollut ymmärtävinäni jo viidennen lapseni rippikoulusta tulevia papereita lukiessa.
En kyllä yhtään ihmettele, jos olosi tuntuu katkeralta. Tuohan kuulostaa kamaltalta, jos lapselta halutaan kieltää ihan kaikki uskontoon liittyvä.
Mielestäni juuri sillä tavalla lapselle opetetaan avarakatseisuutta, että hän saa keskustella asioista ja lapsen tavoin tutustua asioihin, juuri sitten vaikka lastenvirsien ja läksyjen luvun merkeissä.
Itse kristitty olen, mutta ei tulisi kuulonkaan kieltää lapselta tutustumista muihin uskontoihin. Meillä saa ihan vapaasti kysellä ja jutella, eikä tulisi pieneen mieleenkään sanoa lapselle, että et saa jutella kanssani buddhalaisuudesta, nyt heti pois se syntinen uskonnonkirja, meillä jutellaan vain Jumalasta (vrt. "et saa lukea ääneen uskonnonläksyjä, koska tässä talossa ei Jumalasta jutella).
Harmittaa puolestasi tuollainen tilanne. Jos kuitenkin yrittäisitte vielä jatkaa siten, että lapsi tulee luoksenne tekemään uskonnon läksyt. Hän varmasti vielä myöhemminkin arvostaa sitä, että hänellä oli paikka, jossa sai ilman painostavaa ilmapiiriä jutella Jumalasta ja enkeleistä. Ja varmasti myöhemminkin muistakin uskonnoista, kun niiden aika tulee.
Lapset ovat luonteeltaan uteliaita, joten miksi sitä ominaisuutta heiltä poistamaan?!
Meillä sovittiin jo silloin kun ensimmäinen lapsi syntyi että kumpikaan ei tuputa omaa vakaumustaan lapsille vaan he saavat itse muodostaa omat mielipiteensä ajan kanssa. No sitten kun erottiin alkoi isä käännyttämään lapsia ateistiksi ja vanhin poika ei ripille halunut, nyt tytär käy rippikoulua vaikka isä oli jopa luvannut rahaa hänelle siitä hyvästä että ei kävisi. Todella kurjaa että uskontoakin käytetään keinona aiheuttaa harmia toiselle, sillä mä näen että pelkkää kiusan tekoa se on. Mulle periaatteessa on ihan sama mihin tulokseen lapset uskossaan tulevat kunhan heitä ei ole manipuloitu kumpaakaan suuntaan.