olen täällä ollut nyt lukemassa monen teinin Teini-äiti ja vauvakuume-juttuja. Ei voi muuta sanoa,että olen todella hämilläni.
ensiksikin nämä vauvakuumejutut jo 13 vuotiaana?MITÄ IHMETTÄ?? itse tuossa iässä kävin kavereitten kanssa ulkona pelailemassa ja harrastamassa kaikkea kivaa,ja kyllä sitä silloin vähän vielä leikittiinkin niitä viimeisiä leikkejä.Omien lasten saaminen ja vauvojen ajattelu ei tuolloin ollut edes mielessä, vaan alkoi pojat vasta vähitellen kiinnostamaan.
Entäs sitten se kun jotkut nykyään saavat lapsia JO 15-vuotiaana!! tuolloin minä vasta löysin ensimmäisen poikaystäväni!en ollut edes harrastanut seksiä!poikkiksen kanssa käveltiin käsi kädessä ja pussailtiin ja juteltiin. minulla ei edes ollut vauvakuumetta, eikä ajatuksia että: "haluan tämän pojan kanssa yhteisen lapsen". ennemminkin ajattelin kuinka komea ja kiva poikaystävä minulla on,ja miten ihanat silmät hänellä on, vaikka tämä poika oli minua vähän vanhempi mutta lyhyempi minua( tosin pituusero ei haitannut).
16- vuotiaana harrastin seksiä ensimmäisen kerran. toisen ja vakavamman poikaystäväni kanssa. molemmille se oli eka kerta, ja siksi niin erityinen. tämän pojan kanssa seurustelin sitten jo 2 ja puoli vuotta, eikä edes menty kihloihin tai naimisiin,eikä silloinkaan ollut edes lapset mielessä. halusin vain itse alkaa kokemaan elämässäni enemmän, ilman rajoitteita,ilman että ketään satuttaisin.
nyt 21- vuotiaana, olen jälleen suhteessa. enemmän elämää kokeneena(ylä ja alamäetkin).olen töissä, haen jälleen ammattikouluun mieleiselleni alalle. elän omilla rahoillani ja vakaammin kuin koskaan aiemmin, kun nyt minulla on viikolla selvä päivärytmi,kun on työpaikka, ei ole koskaan tylsää;). Olen hieman alkanut ajattelemaan lapsia, mutten paljoa. omat asiani vievät enemmän aikaa miettimiseen ja kenties kissan saaminen omaan, minun ja poikaystäväni yhteiseen kotiin jos saan opiskelupaikan, jota olen hakenut toiselta paikkakunnalta.
joskus mieleeni juolahtaa ajatus,näitä palstoja lukiessani, että:"minun täytyy olla helvetin outo, kun en ole ollut jo 13- vuotiaana kiinnostunut lapsista ja oman lapsen saamisesta, saatika seksistä niin nuorena"
nyt vasta olen alkanut elämään elämääni pikkuhiljaa. Kenties joskus, jossain vaiheessa elämääni minullakin tulee olemaan lapsi, muttei vielä, en olisi valmis äidiksi. Riittää että olen siskoni lapsille täti, nuoremmalle isoveljelleni juttukaveri, äidilleni ystävä ja pikkuapulainen, kun hän sellaista tarvitsee, poikaystävälleni rakastaja ja paras ystävä, ystävälleni ystävä, joka kuuntelee ja neuvoo ja auttaa, sekä pitää hauskaa välillä hänen kanssaan.
mitä nykyajan nuoret,teini- äidit, sekä ikätoverini tekevät nykyään? itse saan kuulla kuinka outoa on, kun en halua lapsia vielä, 21- vuotiaana. Itse taas pidän hirveän outona sitä, että jotkut 13- 18 vuotiaat ovat jo äitejä??!!
elämässä pitäisi tavoitella enemmänkin, kuin vain äitiyttä. Nyt kun olemme alkaneet saamaan tasa-arvoa aikaiseksi, nainen saa opiskella, nainen pääsee töihin, nainen pystyy pärjäämään omillaan, nainen saa äänestää. Näin ei ole ollut aina. Siksi asetan itselleni rimaa aina vain korkeammalle, mitä enemmän elämässäni pystyn saavuttamaan, tiedän pystyväni aina vain parempaan. ja kun tunnen saavuttaneeni tarpeeksi, niin että pystyn olemaan ylpeä itsestäni, Voin asettua aloilleni.
Kenties toivon, ja haluan tällä tekstillä sanoa kaikille nuorille, ja ikätovereilleni täällä, että elätte vain kerran, joten eläkää elämänne niin että voitte olla ylpeitä itsestänne, ilman katumuksia matkan varrella. Nuoruutta et voi elää uudestaan, et edes kenenkään muun kautta.
ensiksikin nämä vauvakuumejutut jo 13 vuotiaana?MITÄ IHMETTÄ?? itse tuossa iässä kävin kavereitten kanssa ulkona pelailemassa ja harrastamassa kaikkea kivaa,ja kyllä sitä silloin vähän vielä leikittiinkin niitä viimeisiä leikkejä.Omien lasten saaminen ja vauvojen ajattelu ei tuolloin ollut edes mielessä, vaan alkoi pojat vasta vähitellen kiinnostamaan.
Entäs sitten se kun jotkut nykyään saavat lapsia JO 15-vuotiaana!! tuolloin minä vasta löysin ensimmäisen poikaystäväni!en ollut edes harrastanut seksiä!poikkiksen kanssa käveltiin käsi kädessä ja pussailtiin ja juteltiin. minulla ei edes ollut vauvakuumetta, eikä ajatuksia että: "haluan tämän pojan kanssa yhteisen lapsen". ennemminkin ajattelin kuinka komea ja kiva poikaystävä minulla on,ja miten ihanat silmät hänellä on, vaikka tämä poika oli minua vähän vanhempi mutta lyhyempi minua( tosin pituusero ei haitannut).
16- vuotiaana harrastin seksiä ensimmäisen kerran. toisen ja vakavamman poikaystäväni kanssa. molemmille se oli eka kerta, ja siksi niin erityinen. tämän pojan kanssa seurustelin sitten jo 2 ja puoli vuotta, eikä edes menty kihloihin tai naimisiin,eikä silloinkaan ollut edes lapset mielessä. halusin vain itse alkaa kokemaan elämässäni enemmän, ilman rajoitteita,ilman että ketään satuttaisin.
nyt 21- vuotiaana, olen jälleen suhteessa. enemmän elämää kokeneena(ylä ja alamäetkin).olen töissä, haen jälleen ammattikouluun mieleiselleni alalle. elän omilla rahoillani ja vakaammin kuin koskaan aiemmin, kun nyt minulla on viikolla selvä päivärytmi,kun on työpaikka, ei ole koskaan tylsää;). Olen hieman alkanut ajattelemaan lapsia, mutten paljoa. omat asiani vievät enemmän aikaa miettimiseen ja kenties kissan saaminen omaan, minun ja poikaystäväni yhteiseen kotiin jos saan opiskelupaikan, jota olen hakenut toiselta paikkakunnalta.
joskus mieleeni juolahtaa ajatus,näitä palstoja lukiessani, että:"minun täytyy olla helvetin outo, kun en ole ollut jo 13- vuotiaana kiinnostunut lapsista ja oman lapsen saamisesta, saatika seksistä niin nuorena"
nyt vasta olen alkanut elämään elämääni pikkuhiljaa. Kenties joskus, jossain vaiheessa elämääni minullakin tulee olemaan lapsi, muttei vielä, en olisi valmis äidiksi. Riittää että olen siskoni lapsille täti, nuoremmalle isoveljelleni juttukaveri, äidilleni ystävä ja pikkuapulainen, kun hän sellaista tarvitsee, poikaystävälleni rakastaja ja paras ystävä, ystävälleni ystävä, joka kuuntelee ja neuvoo ja auttaa, sekä pitää hauskaa välillä hänen kanssaan.
mitä nykyajan nuoret,teini- äidit, sekä ikätoverini tekevät nykyään? itse saan kuulla kuinka outoa on, kun en halua lapsia vielä, 21- vuotiaana. Itse taas pidän hirveän outona sitä, että jotkut 13- 18 vuotiaat ovat jo äitejä??!!
elämässä pitäisi tavoitella enemmänkin, kuin vain äitiyttä. Nyt kun olemme alkaneet saamaan tasa-arvoa aikaiseksi, nainen saa opiskella, nainen pääsee töihin, nainen pystyy pärjäämään omillaan, nainen saa äänestää. Näin ei ole ollut aina. Siksi asetan itselleni rimaa aina vain korkeammalle, mitä enemmän elämässäni pystyn saavuttamaan, tiedän pystyväni aina vain parempaan. ja kun tunnen saavuttaneeni tarpeeksi, niin että pystyn olemaan ylpeä itsestäni, Voin asettua aloilleni.
Kenties toivon, ja haluan tällä tekstillä sanoa kaikille nuorille, ja ikätovereilleni täällä, että elätte vain kerran, joten eläkää elämänne niin että voitte olla ylpeitä itsestänne, ilman katumuksia matkan varrella. Nuoruutta et voi elää uudestaan, et edes kenenkään muun kautta.
Vastaukset 18
Vanhimmat
ei olla noin nopeita tuomitsemaan. Ihmiset ovat erilaisia
Minulla oli 10 vuotta nuorempi sisko joten en vauvaa kaivannut kun kerran sisko tavallaan oli sellainen.
Ymmärrän hyvin niitä jotka nuorena vauvan haluavat. Teinhän minäkin niin. Vaikka esikoinen syntyinkin kun olin jo 28.
Toivottavasti helpotti kirjoittaa tommosta tyhjänpäivästä jorinaa tänne. Eihän täällä tarvitse mitään lueskelemassa käydä jos yöunesi menetät siitä hyvästä.
Itsellä esikoinen syntyi ollessani 15v, toista odottelen ja ikää mulla pian 18v. ;)
18 vuotias on jo äiti?? eiköhän hän ole jo täysiikäisyyden saavuttanut??
Tämä palsta on kai tarkoitettu niille, jotka kaipaavat vertaistukea teinivanhemmuuteen? Ihmetyttää todella tuo kirjoituksesi, kirjoitit vaan oman erinomaisuutensi vuoksi, tai kirjoittamisen ilosta?
Ainoa asia, missä olen kanssasi samaa mieltä on, että seksi ei kuulu alaikäisen harrastuksiin (eli alle 16- vuotta). Tämä mielipiteeni perustuu ihan Suomen lakiin. Mutta vauvakuumeesta puhutaan, ja alaikäinen tyttö, varhaisteini, saattaa pitää itseään hyvinkin aikuisena, ja puhua vauvakuumeesta 13- vuotiaana. Vähän samaan tyyliin kuin kummityttöni alkoi käyttämään siteitä ja puhui "kuukautisista" 10- vuotiaana. Ollakseen siis "aikuisempi". Se että puhuu "vauvakumeesta" ei todellakaan tarkoita sitä että alkaisi rakentamaan pesää...
Muuten tuo sopiva ikä perheen perustamiselle lienee varsin yksilöllinen. Itse perustin perheen 18- vuotiaana, aloin odottamaan esikoistani 17- vuotiaana. Sinun iässäsi olin 2 lapsen äiti, nyt lapsiluku on jo tuplaantunut.
Olen opiskellut, olen mukana työelmässä, jne... en koe jääneeni paitsi mitään, mitä sinä niin arvostat. Olen ehkä tehnyt asia eri järjestyksessä mutta kuka sanoo että tämä järjestys olisi väärä, ja sinun järjestyksesi olisi oikea?
Ja kyllä- olen elänyt nuoruuteni. Se ei ollut samanlainen kuin sinun nuoruutesi, mutta kuka sanoo, että sinun nuoruutesi on "oikea" ja minun "väärä"?
en väitä että olisin "niin erinomainen tai paras ihminen planeetalla", niinkuin eräskin kirjoittelija täällä arvosteli...
ihmettelen vain nuorten kiirehtimistä seksin harrastamiseen, pariutumiseen ja perheen perustamiseen..MIKÄ KIIRE TEILLÄ ON?
nykyään pitää olla aikuinen jo melkein 10- vuotiaana!!??pitää olla muodikas ja pitää olla sitä ja pitää olla tätä..en ymmärrä.
ei ÄITIYTTÄ OLE TARKOITETTU LAPSILLE!
mielestäni silloin, kun alat haluamaan lasta, pitäisi ensin miettiä myös se miten sen lapsen elättää, onko varaa lapseen, pystytkö edes huolehtimaan itsestäsi ja tarpeistasi,minkälaiseen ympäristöön lapsi syntyisi, miten itse jaksaisit lapsen kanssa, kun se pieni ei tule ikuisesti olemaan vauva. On niin monta asiaa joita pitää ajatella ennen lapsen tuloa. Pitää ajatella sitä poikaystävääkin jonka kanssa haluaisit lapsen..haluaisiko hän isäksi?
itse voin sanoa että elin melko onnellisen lapsuuden ja teini-iän..ottaen huomioon että menetin oman isäni onnettomuudessa kun olin 8-vuotias.
Motiiviasi tulla tänne paasaamaan lapsuuden elämisestä, jne. Tältä palstalta tukea hakevat ovat tulleet vanhemmiksi eri syistä. Ja he kaipaavat varmasti tukea päätökselleen, käytännön neuvoja ja kokemusten vertailua ikätovereiltaan. Kun lapsi on jo tulossa, on ehkä hivenen myhöhäistä miettiä "sopivaa" aikaa tai tilannetta lapsen hankinnalle. Silloin päälimmäisenä lienee ajatus "pystynkö?". Täällä kirjoittelevat ovat päättäneet pystyä. Mikä sinä olet sitä päätöstä epäilemään? Heillä on varmati ihan tarpeeksi hankalaa ilman sinun irvailuasikin. On paljon helpomi nimittäin hankkiutua lapsesta eron, kuin synnyttää se, ja pitää sitä huoli- samalla järjestellä omaa elämää.
Ja yllätys- ei elämällä ole takeita. Vaikka lapsen hankkisi, silloin kun mainitsemasi asiat olisivat kunnossa, voi kaikki kuitenkin mennä pieleen. Parisuhde voi kariutua, tulee työttömyyttä, sairastelua, voimat ei riitäkään. Sitä tapahtuu ihan kaiken ikäisille. Moni iäkkäämpikin mies keksii yhtäkkiä, ettei haluakaan olla isä joka päivä, eikä perhe-elämä ole häntä varten (usko pois, sitä näkee paljon minun ikäluokassani ja hiukan vanhemmilla).
Itse voin sanoa, että olen yli 30- vuotias, ja tosiaan teiniäiti. Olen elänt nuoruuteni eri järjestksessä kuin sinä, ja vastaan sinulle siksi, että olen kurkkani myöten täynnä arvostelua siitä miten pitäisi elää, olla ja opiskella. Olen ainakin miljoona kertaa kuullut, että miehestäni ei ole isäksi eikä mistään kuitenkaan tule mitään, tuhoon tuomittu koko tulevaisuus, niin minun, kuin lapsenkin.
Kun sinä olet minun ikäiseni, olet ehkä suunnilleen samassa tilanteessa kuin minä nyt, käyt töissä, maksat asunto- ja opintolainaa, olet nähnyt hiukan maailmaa, olet ehkä avio- tai avoliitossa ja toivot ainakin olevasi äiti. Minä olen vaikka en olekaan elänyt elämääni "oikein".
SINÄ tässä irvailet ja valat epäuskoa ihmissuhteisiin.
Eli sinun kannaltasi ajatellen pitäisi olla Yh- äiti tai onnettomassa suhteessa, kuin että olisi oikeasti onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä.
pointti on tämä, tuossa kirjoituksessa, että tekisi elämästään sellaisen, että voi itse olla tyytyväinen siihen. vaikken itse ole mikään rikas saatika rikkaasta perheestä ja alan toivottavasti pian taas opiskelemaan alaa joka minua kiinnostaa, niin minä edes YRITÄN tehdä elämästäni sellaisen johon voin olla tyytyväinen.
olen kyllä onnellinen nykyisessä suhteessani jos taas piruja maalailet minusta mielessäsi. ehkäpä haluankin sen yhteisen omakotitalon mieheni kanssa jossa on omaa pihaa reilusti.
elämässä on hyvä olla tavoitteita joihin pyrkiä.
ja sinä voit lakata mainostamasta kuinka paskaa elämä voi olla..elämä ei ole paskaa jos ei anna sen olla sitä ja tekee töitä sen eteen että elämä on sitä, mitä haluaa sen itselleen olevan. MIKÄÄN EI TÄSSÄ MAAILMASSA TULE ILMAISEKSI.
että jos saa lapsen, ei voi olla elämäänsä tyytyväinen..
etpä taida yhtään tietää mistä puhut.. :)
minä en vaihtaisi lapsiani mihinkään, ja olen tyytyväisempi ja onnellisempi kuin ikinä aiemmin, vaikka lapseni nuorena teinkin!!!
eli toisinsanoen; "olen tehnyt elämästäni juuri sellaisen, johon voin olla tyytyväinen!!!"
Tunnut olettavan, että kukaan, joka saa lapsen teini- iässä, ei VOI olla onnellinen? Miten minä valan ihmisiin (paitsi sinuun) epäuskoa, väittämällä että myös teiniäiti voi onnistua, kun vaan elämänhalua riittää?
Entä millä perusteella väität, että "lapsellinen" ihminen on automaattisesti onneton? Myös "lapsellinen" pyrkii tekemään elämästään sellaisen johon voi olla tyytyväinen. Onko "normaali elämä" mielestäsi "paskaa"?? En oikein ymmärrä näkökantaasi, mutta toivottavasti sinä ymmärrät minun, kunhan olet ensin kasvanut hiukan.
Ja mitä tuohon loppulauseeseen tulee... Uskompa tietäväni että mikään ei tule ilmaiseksi. Uskon tietäväni sen paremmin kuin sinä. Ei lapsi ole este mm opiskelulle, mutta toki HELPOMMALLA pääsee kun ei lasta ole, on vapaa ajattelemaan itsekkäästi. Tämä ajattelutapa näkyy erittäin hyvin kirjoiotuksessasi- mutta et lainkaan tunnu huomioivan sitä, että maailmassa on myös ihmisiä, jotka ovat kykeneviä ajattelemaan asioita hiukan avarakatseisemminkin.
Siksi toiseksi- oma elämäsi tuntuu olevan varsin "paskaa" kun tunnet tarvetta purkautua tälle palstalle, asioista mitään kuitenkaan tietämättä.
ensiksikään en ole itsekäs, ja toiseksi kaikki naiset jotka eivät ole hankkiutuneet raskaaksi alaikäisinä eivät ole itsekkäitä, vaan saattavat ajatella lapsen saamista monelta eri kantilta.enkä sanonut että lapsen saaminen olisi väärin..vaan se että nämä nuoret vielä alaikäiset saavat lapsia, kun eivät edes elämästä tiedä mitään.
teini-iässä ei mielestäni edes kuuluisi ajatella lapsen saamisia..tosin se nyt on varmaan sinun mielestäsi täysin normaalia..miten voi olla onnellinen tietäen että on kouluttamaton, nuoruutensa elämättä jättänyt ehkä vielä tuleva yh-äiti jolla ei edes ole työkokemusta tai tuloja?
varmaan lapsi tuo sitä iloa elämään..mutta vaikka san lapsen saakin, niin ei pidä unohtaa kuka muu itse on, kuin vain se äiti.tämä asia on kova paikka nuorille..että ei sitä noin vaan mennäkään minne halutaan, kun on se lapsi.
ja miten itse määrittelet "normaalin elämän"..itselläni se merkitsee työssä käymistä, ja pian opiskelua, ruuanlaittoa, siivoamista, vuokranmaksua ja laskujen maksua,kavereiden tapaamista, seurustelua mieheni kanssa. mielestäni ei vain ole normaalia että 15-vuotias nuori nainen on äiti.
ja kyllä tiedän ettei äitinä olo ole helppoa..olen siitä saanut kuulla ja aikanaan katsonut vierestä ja kuunnellut kun äitini on yrittänyt kasvattaa hänen miehensä lellitystä pojasta kunnollista ja vastuuntuntoista.monet riidat olen ollut todistamassa, ja keskustelut miksi poika ei saa mitä haluaa.
vaikka en ole itse äiti, niin se ei meinaa sitä ettenkö asiasta mitään tietäisi tai että itse niin hirveän helpolla elämässä pääsen, kun niin "kauniisti" oletit..että jos sinä olisit edes saanut kokea puolet elämästäni, et sanoisi että olen helpolla päässyt..kun ei se lapsen saaminen tee sinusta automaattisesti "parasta superihmistä".
P.S. sinä varmaan tunnet suurta tarvetta päteä, ja tuntea olevasi parempi näitä "lapsettomia" ihmisiä..ovathan he mielestäsi ihmiskunnan saastaa ja ties mitä juoppoja, narkkareita ja "jakorasioita, kun eivät ole voineet vakiintua ja hankkia perhettä...
Sinulla tuntuu tosiaan olevan ihme olettamuksia teiniäideistä ja teiniäityidestä/ -vanhemmuudesta. Kannattaisi ehkä sinunkin lukea nuo tekstisi läpi, niin huomaisit kuinka ristiriidassa ne ovat toistensa kanssa.
Sinulla on ikää... mitä? Pikkuisen yli 20 vuotta? Sllä perusteella luulet elämänkokemuksesti riittävän siihen, että voit esittää teorioita toisten elämän laadusta.
Äitiys on iso asia ihan kaiken ikäisille. Ihan kaiken ikäisten pitää tottua lapsen mukana tuomiin muutoksiin, eikä se ole minkään ikäiselle välttämättä helppoa. Myös iäkkäämpi, joka saa lapsen valmiiseen suhteeseen voi mm. ajautua eroon, tai sairastua synnytyksen jälkeiseen masennukseen.
Sinun mielestäsi teinien ei pitäisi ajatella edes lapsen saamista. Siitä huolimatta teinit harrastavat seksiä, josta toisnaan on tuloksena lapsi. Onko siinä tilanteessa abortti ainoa vaihtoehto mielestäsi? Ettei vaan elämä menisi pilalle, ja teini päätyisi onnettomaksi YH:ksi? Sinä et hyväksy teiniäitiyttä- minä en hyväksy aborttia iän perusteella.
Miten sinun kirjoituksissasi esiin tulee jatkuvasti stereotypia siitä, että teiniäidit ovat kouluttamattomia, elämää kokemattomia yksinhuoltajia?? Ja kun koitan muuta todistaa, et ymmärrä sitä? Etkä myöskään voi ymmärtää, että teiniäitikin voi elää normaalia, hyvää elämää? Sinun TODELLA kannattaisi tutustua aiheeseen tarkemmin, ennen kuin kirjoitat siitä.
En todellakaan ole "super" missään suhteessa, olen teiniäiti, tosin nyt jo iäkkäämpi. Olen nähnyt elämää, paljon, ja monilta kanteilta. Olen nähnyt myös sen, että kaikista ei koskaan, minkään ikäisinä, tule äitejä. Vaikka lapsia saisivatkin. Toisista voi tulla jo teini- ikäisinäkin, hyviä äitejä. Se on ihmisestä itsestään kiinni.
Teineillä vanhemmuus tuo mukanaan vielä muitakin mutkia, ja niiden mutkien selvittelyyn vertaistuki, ja mm tämä palsta, ovat ihan hyviä kanavia. Mikä sinä olet asiaa moralisoimaan? Olet vieraalla maaperällä, etkö ymmärrä?
Olen 18v äiti.. ja minä olen ainakin tyytyväinen elämääni. miten voit tulla tänne väittämään että me nuoret äidit ei olla tyytyväisiä elämäämme.
joillakin on vaan niin suuri tarve päteä ja tehdä toisten elämästä "onnetonta" jauhamalla ja tietämällä kaikki äitiydestä vaikkei itse edes olisi äiti.
olen 18vuotias nuori nainen sain ihanan pikku enkelin perheeseemme vuonna 2005.en päivääkään ole katunut tätä ihanaa "lahjaa" jonka sain jo niinkin nuorena kuin 16, muistan ikuisesti päivän jolloin kerroin kihlatulleni että hänestä tulee isä, hän oli varmasti onnellisempi kuin koskaan (mieheni on 21vuotias nykyään) silloin 18vuotias, ei kertaakaan minulle puhunut aborttiin menosta taikka meidän jättämisestä.asumme kaksiossa missä suht moni 1 lapsinen perhe asuu iästään riippumattaan,ajamme suht uudella autolla ja isä on vakituisessa työssä ja minä hoidan lastamme kotona ja sen jälkeen suuntaan uudelleen opiskelu/työ elämään.häitämmekin juhlitään kesäkuun viimeisenä viikonloppuna.en voisi koskaan olla onnellisempi kuin juuri nytten, enkä koskaan voisi kuvitella että minulla ei olisikaan lasta ja olisin päätynyt toisenlaiseen ratkaisuun aikoinaan.
miksi juuri nuoret "unohtaisivat" että he ovat juuri muitakin kuin äitejä? olen myös kumppani ja varsin hyvin sen tiedostan, ei kukaan mene "minne vaan" kun on pieniä lapsia sanoohan sen järkikin, mutta on myös mummot ja papat olemassa, ei sitä kuitenkaan jumituta neljän seinän sisään vaikka nuorena lapset tehdäänkin, meillä on hyvinkin paljon omaa ja yhteistä aikaa, eikö "teiniäidit" sitten tee ruokaa, siivoa ja maksa laskuja, tapaa ystäviään ja seurustele miehensä kanssa?minä ainakin teen noista kaikkia ja vielä paljon muutakin.
tuosta kommentistasi "vaan se että nämä nuoret vielä alaikäiset saavat lapsia, kun eivät edes elämästä tiedä mitään." voin melkeinpä varmuudella sanoa että olen kokenut elämässäni jopa välillä enemmän kuin sinä, pienestä lapsesta asti olen saanut kokea perheväkivallan/alkoholismin/huumeiden käytön perheessämme, isäni kuoleman huumeisiin ollessani 4vuotias, äidin yrittämisen jaksaa katsoa minua, äitini uudessa suhteessa taas minuun kohdistuvan henkisen ja fyysisen väkivallan.sinä et TODELLAKAAN ole sanomaan ettei "teiniäidit" tietäisi elämästä mitään!olen kokenut lapsuudessani niin paljon pahaa ja elämä on potkinut todella rankastikkin välissä päähän, että minä kyllä voin sanoa tietäväni elämästä ja paljonkin.hellien ja rakastaen omaa lastani hoivaan enkä koskaan en koskaan antaisi hänelle sellaista lapsuuttani kuin minulla oli.
tekstistäsi paistaa jokin ihme kommentti koko ajan ja se on YH-äiti? miksi teinin pitäisi jäädä automaattisesti yh:ksi?itse tunnen montakin alle 20vuotiasta äitiä ja heistä yksikään ei ole yh.miksi olisin nuoruuden elämättä jättänyt koska lapseni tuli maailman ollessani 16? paljon olen nähnyt ja paljon tulen vielä näkemäänkin.ei elämä lopu lapseen, niin kuin sinä annat ymmärtää.
tuloja tulee sen verran mitä mies tienaa, eli 1600/kk ja itse saan saman minkä minun kuulunkin saada eli n.600e/kk.eli herää kysymys MIKSI minä en olisi onnellinen?? vakaa parisuhde, iki ihana lapsi, hyvä vuokra-asunto, uusi auto.kaikkea mitä voi toivoa.
Olisin vissiin onnellinen jos minulla ei olisi lastani ja saisin viikonloput vapaasti luuhata baareissa?eih ei, ne eivät koskaan ole ollut minua varten.
kirjoitit myöskin ap viestissäsi että nuoruutta ei voi elää uudelleen, "vanhuuttako" voi? olen aina ollut sitä mieltä että teen lapseni nuorena, en yli 30 jälkeen, en toki syrji vanhempiakaan äitejä mutta on se sanomattakin selvää että nuorena jaksaa paremmin, se pätee mihin asiaan vain.
en minäkään lasta "sunnitellut" söin jopa e-pillereitä raskaaksi tullessani, mutta vastuun minä kannoin ja kannan edelleenkin. kirjoitatu tuoll että harrastit seksiä ensimmäisen kerran 16vuotiaana jos olisit tullut raskaaksi silloin olisi myös sinun pitänyt kantaa vastuusi, miksi harrastaa edes seksiä jos ei ole valmis kantamaan seuraamuksia mitä siittä voi seurata?
mutta jokaisella on oma kantansa asioihin, mutta yleistää ei tarvi, ja kommentista "vaan se että nämä nuoret vielä alaikäiset saavat lapsia, kun eivät edes elämästä tiedä mitään." olen vieläkin näreissäni, ja sen vuoksi tämän tekstin tänne kirjoitinkin.ihmisiä on niin moneksi että sinä et TODELLAKAAN voi sanoa kuka tietää elämästä ja mitä.
terveisin: todella onnellinen teiniäiti!
Sain esikoiseni seitsemäntoistavuotiaana, 5 vuotta sitten. Olimme mieheni kanssa seurustelleet 2 vuotta, ja tunsin itseni valmiiksi seksiin. En ennen miestäni tuntenut kenenkään muun kanssa olevani valmiina seksiin ja sen tuomiin ihanuuksiin.
Meillä meni hienosti, kunnes tyttäremme sairastui. 1½ vuotta eteenpäin, häntä ei enää ollutkaan. Hän oli nukkunut pois sairaalassa.
Äiti olen yhä lapselleni, opiskelen ammattikorkeakoulussa ja olemme yhä yhdessä mieheni kanssa.
Tottakai pienestä pitäen olin ollut aina leikkimässä nukeilla perhettä ja pieniä vauvoja oli koko ajan siinä perheessä. En voi sanoa, että katuisin rakasta tytärtäni, en. En missään nimessä. Hän oli... on minulle yhä rakkainta maailmassa.
Pidä sinä nyt vain elämästäsi kiinni, äläkä täällä todistele, että et ole valmis äidiksi nuorena, pidä elämässäsi kivaa. Nauti sitten kun saat perheen, sen maailman rakkaimman. Nauti nyttenkin.
Toisaalta, lapsin tulo ja sen kanssa eläminen kasvattaa ketä tahansa. Niin kolmekymppistä kuin kuustoistavuotiasta.
Vaikka lapseni menehtyi, en siltikään kadu että sain olla hänelle äiti edes sen parin vuoden ajan. Minä en välttämättä ollut sillä hetkellä valmis äidiksi, kun kuulin raskaudesta, mutta kasvoin koko raskauden ajan, kasvoin yhä kun vauva oli syntynyt.
MIKÄ KIIRE TEILLÄ KAIKILLA ON SAADA SE LAPSI JA PIKKU PERHE JA MENNÄ NAIMISIIN??!!ne voi saada myöhemminkin, ja kokea paljon muita ihania asioita elämässä. ja vaikka joillain naisilla ei olekaan lasta/lapsia niin tekeekö se heistä huonompia ihmisiä,vastuuttomia,juoppoja,itsekkäitä yhden yön jutun harrastajia??EI TEE, on mielipiteeni.
Heillä ei vain ole kiire perustamaan perhettä, he haluavat vain varmistaa ensin oman hyvinvoinnin elämässä,ja pärjätä ensin omillaan, ja kun lapsen aika on, he ovat saattaneet taata lapselle hyvät lähtökohdat ja kasvuympäristön.
kirjoitanpa taas.oletko mielisairas? et ihantasapainoiselta ainakaan kirjoitustesi peusteella kuulosta.onko se sinulta jotankin pois että minä menen naimisiin ja minullaon lapsi? mistä sä jäät siinä paitsi??kuka on sanonut että lapsettomat ovat "juoppoja, itsekkäitä,yhden yön jutun harrastajia" en ainakaan löytänyt nuita syytöksiä mistään tekstistä!miksi meillä teiniäideillä ei olisi lapselle hyväkasuympäristö tai hyvät lähtökohdat? en oikein ymmärrä sinua.
miksi niitä ihania asioita ei voi tehdä jos menen juuri nytten naimisiin ja minulla on lapsi? kirjoituksistasi paistaa läpi hysteeria, et ole ihan omaitsesi tässä asiassa, vai onko teiniäidit/isät sinulle tabu?
taitaa olla niin ettei "outolintu" edes voi saada omia lapsiaan koska noin hyökkää muiden kimppuun.mee hoitoon, oikeesti lueppa sinun tekstisi ja katso onko ne täysjärkisten kirjoitusta!
anteeksi nyt vaan mutta vaikka me lapset teemme nuorena, me emme menetä mitään elämästämme. Me tosiaan elämme kerran. Miksi me katuisimme lapsiamme. Me nuoret äidit voimme asettaa rimaa aina vain korkeammalle vaikka olemme jo äitejä. Ei opiskelu lapseen kaadu. ARRRGGHHHHH! olisi vaikka kuinka paljon painavaa sanottavaa, mutta se ei sovi tänne.