Miten alko

Ruoka alkoi pyörimään jatkuvasti mielessä, vaikka ennen söi kaikkea mitä vain mieli teki. En ollut edes ylipainoinen vaan normaalipainoinen. Aloin juoksemaan joka päivä 30 min lenkkejä ja vähensin syömisiäni. Jätin vähitellen ennen niin itsestään selviä aterioita pois. Katsoin kaikki kalorit ruokien sisältöpakkauksesta ja katson edelleenkin. Aloin ihailemaan erästä täydellistä näyttelijää, joka on niin ihanan laiha..halusin olla samanlainen. Jatkuu tää paska, ja en vietä enään yhtään aikaa muutamien vähäisten ystävieni kanssa..Koko päivä menee ruokia ja liikuntaa suunnittelessa.Että näin.

Kuin edellisessä viestissä, eli rupesin ihailemaan kaikkia laihoja ihmisiä varsinkin kun itse sai kuulla päivittäin olevansa lihava ihmisen suusta joka itse sairasti syömishäiriöö, tästä se kaikki lähti; joka päivä mielessä pyöri ruoka ja liikunta. Syöminen jäi vähitellen melkein kokonaan ja liikuntaa harrastettiin kaikki mahdollinen aika joka johti siihen että kaikki kaverit kun ei voinut jättää sitä joka päiväistä liikuntaa joka kesti koko päivä! Tämä johti masennukseen ym, ja tällä hetkellä kun rupee paraneen kaikesta paskasta niin huomaakin että missä ne kaikki kaverit on?! että elämä osaakin olla vaikeeta!

masennus vei ruokahalun. alipainoisena jouduin lappariin ja sieltä sain iskun syömishäiriöön.

Kaikki alkoi ensin halusta laihuttaa pari kiloa ja vähän kiinteytyä kesään vaikka olin valmiiksi jo normaalipainoinen 165/52, tuohon aikaan hankin myös koiran joka motivoi tuplaamaan liikunnan määrän mutta söin ihan hyvin ja säännöllisesti jätin pois vain roskaruuan ja herkkupäivän kerran viikkoon. kesään mennessä paino tosiaan tippui pari kiloa ja olin tyytyväinen.
Syksyllä minulle puhkesi paha akne, masennuin ja aloin laihuttaa lisää ajattelin että kun naamalle en mitään voi niin "korvaan" sen laihuudella. Aloin vain aika lailla pikkuhiljaa vähentämään ruokaa (ensin jätin aamupalan pois ja sitten vähensin puolella lämpimän ruuan määrää en saanut syödä enään mitään klo:18.00 jälkeen, jätin ruokavaliosta kaiken vaalean leivän,riisin,makaronin pois ja litkin vettä, ei mitään epäterveellistä saanut syödä. Ja näimpä paino tippui aika reippaasti ensin 46kiloon siihen vähän jumitti ja lopulta 43 kiloon.

Mulle ei löytynyt ikinä hyvin istuvia housuja, joten päätin laihduttaa pari kiloa. Vähensin ruokaa ja lisäsin liikuntaa. Vähensin ja vähensin, kunnes luokaltani tyttö sairastui anoreksiaan ja "keksin" että miä voisin aloittaa samalla tavalla, että en syö, koska siten oli luokkalaiseni päässyt niin kauniiseen kuntoon. Aloin myös ihailla Nicole Ritchien laihuutta/kauneutta. Sitten eräänä päivänä tajusin, että kun "yritän" olla anorektikko, oikeasti olen jo anorektikko. Jollain sairaalla ja mielettömällä tavalla olen ylpeä siitä, että pystyn olemaan syömättä ja että minulla on sairaus, joka "kaunistaa".
Niinpä aika menee syömisiään miettimässä. 8kg on lähtenyt n.6 kuukaudessa ja ei toivoakaan paranemisesta.