Hei vaan kaikki. En tiedä miten lähtisin kirjottaa tätä ja toisaalta tuntuu tyhmältä kitistä täällä. Vuosi sitten kaverini kuoli itsemurhaan. Hän oli todella masentunut. Ja silloin aattelin aina, että masentuneet ihmiset ovat vain heikkoja ja pitäisi ottaa itsestään niskasta kiinni. olen 22v. Mulla on ihana perhe ja kavereita. Mutta kuitenkin viime sysystä kaikki alkoi mennä alamäkee. mä pääsin hyvään kouluun ja olin siitä iloinen, mutta kuitenkin kaikki tuntui tyhjältä. Joulun jälkeen aloin juomaan aika usein. Tapailin yhtä poikaa kuukauden verran. Joka joi joka päivä. sen kanssa me pidettiin hauskaa. Mä en jaksanut käydä enään koulussa. Ja kun ei enään tapailtu sen pojan kanssa aloin harrastaa yhdenillaan juttuja. Mitkä vaan masensi enemmän. Ajattelin että hankkisin töitä. mutta joka päivä vaan väsyttää ja vituttaa, eikä jaksa mitään. Mä voin nukkua melkein vuorokauden putkeen ja siltikin vaan väsyttää.
Mä olin ennen kaunis (kuulemma vieläkin) mutta joka kerta kun katson peiliin niinnäen vaan hirviön.Rahat on ihan loppu. ei ole rahaa laskuihin ja siltikin vaan en saa ittestäni mitää irti. Mä olen aatellu ryöstää pankin tai alkaa myymään itteeni. Mä en osaa puhua ongelmistani perheelle, enkä kavereille. ajattelen koko ajan etten mä viitti häiritä niitä jutuillani. Mä ajattelen joka päivä et ois vaan parempi kuolla pois.
Mä olin ennen kaunis (kuulemma vieläkin) mutta joka kerta kun katson peiliin niinnäen vaan hirviön.Rahat on ihan loppu. ei ole rahaa laskuihin ja siltikin vaan en saa ittestäni mitää irti. Mä olen aatellu ryöstää pankin tai alkaa myymään itteeni. Mä en osaa puhua ongelmistani perheelle, enkä kavereille. ajattelen koko ajan etten mä viitti häiritä niitä jutuillani. Mä ajattelen joka päivä et ois vaan parempi kuolla pois.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sulla on ollu tosi nopee alamäki; muuta ei voi sanoa. Ainoo, jos niin voi sanoa "hyvä puoli" asiassa on se, että koska asia on vielä noin tuore, niin periaatteessa sulla on mahdollisuus myös nousta jaloillesi melko nopeasti. Mutta ilman apua se ei onnistu. Itse koska olen uskossa, neuvoisin sinua menemään johonkin seurakuntaan, jossa on oikeasti uskovia sieluhoitajia, joilla on salassapitovelvollisuus, joten sellaisen ihmisen kanssa voisit ainakin keskustella asioista ja se että jos puolestasi rukoillaan ei ole ainakaan haitaksi. Kyllä sinä vielä voit saada uuden alun ja elämäsi ihan kuntoon ja saat olla se oma kaunis itsesi, joka sinä oletkin. Älä ainakaan harrasta enää yhden illan juttuja, koska ne vain raunioittavat ihmisen sisintä entistä enemmän.
Jeesus sinua siunatkoon, auttakoon ja lohduttakoon...
Lue myös mun stoorista jotain kertova runo:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000000199&posting=22000000026307421
Hieno runo. Nositä on niin vaikeeta selittää. on mulla jo tuntunut monta vuotta pahalta. mutta on ollu hyviä jaksoja. nyt tuntuu vaan tosi pahalta. Mitähän semmoisen paikan löytäis?
Joo mä tiedä kyllä mitä se on kun tuntuu oikein pahalta; se on niin kauheeta ettei sanotuksi saa...
Itelle siitä oli 4,5v. sitten se hyvä puoli, että se sai mut viimeistään tajuamaan miten lopultakin on heikko ihminen ja minä olen, vaikka paljon on kaikenlaista uhoamista ja itseään täynnä olemista tässä maailmassa ja siitä on vielä tehty monissa yhteyksissä jotenkin trendikästäkin. Sittenpä, kun ihminen alkaa romahtamaan, niin se oman heikkouden kohtaaminen ja hyväksyminen voi olla todella rankkaa, kun kaikelaiset pintajutut tuppaa oleen vertailukohtina.
Oman heikkouden kohtaaminen ja sen myöntäminen on kuitenkin tavallaan myös ihmistä kasvattava kokemus ja voi saada ihmisestä esiin uusia, inhimillisiä piirteitä ja opettaa ymmärtämään myös niitä lähimmäisiä, jotka eivät olekaan niitä trendikkäiden virtausten mukaisia ihmisiä.
Masennuksen puhkeaminen oli omalla kohdallani se asia jota ilman en ehkä olisi pystynyt taipumaan ja nöyrtymään, lähestyäkseni Jumalaa, joka on armollinen antamaan syntimme anteeksi, tehdäkseni oman uskonratkaisuni, jota olin kuitenkin pitkään miettinyt ja halunnutkin.
Itse helluntailaisena suosittelen jotain vapaiden suuntien, siis helluntai-, vapaa-, metodisti- tai babtistiseurakuntaa joiden tilaisuuksista löytyy paikallisista lehdistä tai netistäkin tietoja.
Jos tahdot löytää rauhan sydämeesi ja tasapainon elämääsi Jeesuksen Kristuksen kautta, niin totisesti sinä sen löydät, koska Jeesus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Ja yhtäkään joka Hänen tykönsä tulee, Jeesus ei heitä luotaan. Tähän asti elämäsi on ollut ihmiskeskeistä, mutta se voi muuttua, ja Jumalan siunaukset voivat alkaa vaikuttamaan elämässäsi, jos niin tahdot.
Kiitos Jumalalle, mitä Hän vielä tulee tekemään sinun elämässäsi. Ja tulet huomaamaan, että synkilläkin hetkillä on ollut tarkoituksensa...
Niin ja sitä vielä, ennen kuin joku ehtii älähtämään, että tietysti lääkärin apukin on ihan tarpeellinen, mutta mielialalääkkeiden vaikutuksen alkamisissa on melko pitkät vasteajat, joten mielenrauhan saamisen kannalta on syytä hakea myös em. henkistä tukea ja keskusteluapua...
nyt kannattaa hommata apua. otat puhelimen kauniiseen käteen ja varaat ajan lääkäriin ja selität koko saman jutun sille. ne tietää mitä tehdä. ohjaavat sut eteenpäin sieltä
jokatapauksesa jollekin kannattaa puhua. ei tosiaan kannata jäädä hautomaan pahaa oloonsa itekseen.
ite hain apua joskus parikymppisenä ja mulla todettiin paha paniikkihäiriö. viivytti itellä avunhakemista kun hoettiin ympärillä että "kyl se siitä" ja "kuuluu ikään" ja sen semmosta saissee.
mutta tosta jutustas päätellen ei kannata suotta oottaa enää. kynnys voi olla iso ja jos soittaminen tuntuu liian vaikeelta, yritä puhua jollekin joka vois tehdä sen sun puolestas. älä kuitenkaan pelkää muiden "häiritsemistä" tosiaankaan.
kirjotit jo tänne eli pää on avattu. nyt vaan rohkeesti hakemaan apua.
onnee ja kirjota miten meni
kirjotan huomenna.
mutta muista kelle voi aina soittaa etkä häiritte oikeesti pistä tää kalloos. mää rakastan suo ystävänä usko.