olin onnellinen kun sain tietää olevani raskaana, asiat loksahtivat paikalleen. Kävin säännöllisissä tarkastuksissa eikä ongelmia näkynyt. Kuitenkin kun raskaus oli edennyt jo 14. viikolle huomattiin sikiön niskapoimun olevan epänormaali. Tutkimukset osoittivat että lapsella oli kromosomihäiriö, jonka vuoksi lapsi joko kuolisi kohtuun ennen syntymää tai kuolisi heti syntymän jälkeen. Lääkäri antoi vaihtoehdoiksi viedä raskaus loppuun tai abortoinnin. Valitsin jälkimmäisen. Ajatus siitä että ehkä myöhemmin joutuisin kantamaan kuollutta lasta sisälläni sai tekemään päätöksen. En tosin aikaisemminkaan ole henkeen ja vereen aborttia vastustanut, ja nyt ymmärrän vieläkin paremmin niitä jotka aborttiin syystä tai toisesta päätyvät.
Te vastustajat kaipaan kommenttia. olisiko pitänyt jättää abortti tekemättä?
Te vastustajat kaipaan kommenttia. olisiko pitänyt jättää abortti tekemättä?
Vastaukset 20
Vanhimmat
ja olen onnellinen hänesta, on kaikkien mielesta suloinen lapsi vaikka onkin "kehityshäiriöinen", rakastan lastani!
olisi kuollut joka tapauksessa eli ihan eri asia. Ja kyllä mielestäni oikea vaikka raskas päätös. Otan osaa :(
Ei kromosomihäiriöiset yleensä kuole. Ovat vain kehitysvammaisia tai muuten vain lievemmin? vammaisia.
Moniinkin sellaisiin.
eli hyvin moneen muuhun, ei vaan siihen yleisimpään eli kromosomi 21 trisomiaan (= Downin syndrooma).
Sen lisäksi muita mahdollisia trisomioita on kromosomien 13 ja 18 trisomiat (ensimmäinen on Pataun, toinen Edwardsin oireyhtymä). 13-trisomiat yleensä kuolee jo kohtuun, 18-trisomia voi syntyä, mutta elää vain vähän aikaa ja kärsii sen koko ajan. Ei todellakaan mikään pelkkä kehitysvamma.
Lisäksi hyvin vakavia muita kromosomihäiriöitä on
- jotkin mosaiikksena esiintyvät trisomiat (esim. kr. 8)
- ei-balansoidut translokaatiot - jotain on liikaa, sekä jotain puuttuu. (Sen sijaan balansoidut translokaatiot ei kantajalleen aiheuta muuta ongelmaa kuin keskenmenoja, ovat terveitä).
- deleetiot, eli jotain puuttuu
jne.
Kyllä niiden seuraukset on todella vakavat, mutta etukäteen ei voi ennustaa mitä tulee tapahtumaan muuta kuin sen, että parantua niistä ei voi, mitenkään.
Siis toisin sanoen: kromosomihäiriöt ON vakavia ja suuressa osassa niistä keskeytys on ehdottomasti täysin perusteltavissa. Ei siitä ole mitään kyseenalaista, jos vaan yhtään tietää mistä todella olisi kyse.
aiheuttaa AINA lapsen menehtymisen, joko kohdussa, tai pian syntymän jälkeen. Muitakin vastaavanlaisia vaikeita kromosomipoikkeavuuksia on, mutta ovat harvinaisempia. Sen sijaan Downin oireyhtymä eli 21-trisomia joka on yleisin kromosomipoikkeavuus, aiheuttaa lähinnä alyllistä kehitysvammaisuutta (vaikeusaste vaihtelee) sekä kohonneen riskin sydän- ja suolistoepämuodostumiin, leukemiaan, infektioihin ym.
kromosomi virheitä kuten Turnerin syndrooma tytöillä, joka aiheuttaa lähinnä pienikasvuisuutta ja lapsettomuuden. Minulle tuli mieleen vain lievempiä kromosomi poikkeamia, joten ihmettelin ap:n kirjoitusta. Ei ollut tarkoitus loukata!
on myös, etenkin juuri poikkeavuudet sukupuolikromosomien osalta, sekä juuri se 21-trisomia eli downin syndrooma (vaikka siinäkin mm. sydänoireita ym. todella usein).
Normaalisti sukupuolikrom. naisella XX, miehellä XY
Turner on nainen, jolla vain 1 X-kromosomi.
Sen lisäksi niitä voi olla liikaa, esim.
XXY on mies, jolla klinefelterin syndrooma.
Sitten voi olla XYY, jne.
Nämä ovat siis elinkelpoisia, tosin yleensä itse lapsettomia.
Mutta näitä ei pidetäkään vakavina kromosomipoikkeavuuksina, ne ei aiheuta keskenmenoa (yleensä), eikä niiden perusteella edes myönnetä keskeytystä myöhäisemmillä viikoilla!!! Lääkäri ei siis myöskään koskaan sano niitä sikiön henkeä uhkaaviksi.
Tämä on niin henkilökohtainen asia, että sivullinen ei voi sanoa sinulle, että teitkö oikein, vai väärin.
Itse olisin varmasti päätynyt samassa tilanteessa aborttiin. Oletan, että abortista toipuminen on hieman helpompaa, kuin synnyttää kuollut, tai heti kuoleva lapsi ja aloittaa surutön teko vasta tuolloin.
keskenmeno. Miksi pitäisi abortoida tuollaisessakaan tapauksessa?
edes lähde näihin keskusteluihin mukaan, mutta pakko kommentoida. Ei kohtukuolemasta väistämättä seuraa luonnollinen keskenmeno, kuolleen voi joutua myös synnyttämään.
Näin se nyt vaan on.
Aloittaja on tehnyt vaikean päätöksen ja meidän muiden on sitä vaikeaa "oikeuttaa" saati kieltää, tietämättä tarkemmin poikkeavuutta.
Mutta noilla tiedoilla, olisin itse toiminut samoin, vaikka abortti minulle vieras asia onkin.
Itselläni vauva kuoli 15 viikolla kohtuun. Luonnollinen keskenmeno seurasi kahden viikon päästä. Kyllä tällainen keskenmeno on ihan kuin pieni synnytys. Minut vietiin ambulanssilla sairaalaan, enkä tässä kirjoittelisi, jos minua ei olisi pelastettu elämälle verenluovutusverellä.
On jokaisen oman vakaumuksen asia, miten toimii apa:n tilanteessa. Itse kokisin voimakasta syyllisyyttä, jos hänen tilanteessaan (tai ylipäätänsä missään tilanteessa) tekisin abortin.
Ap tehköön vakaumuksensa mukaan. Mikään pakko ei aborttia kuitenkaan ole tehdä missään olosuhteissa.
jos sinusta tuntuis hyvälle synnyttää melkein valmis maailmaan tuleva kuollut lapsesi niin sekö olis parempi,että se abortoitais varhaisemmassa vaiheessa.kuka nyt tahalteen haluis odottaa ns.luonnollista kuolemaa ja odottaa tuskaa paljon suurempana ja isompana.kyl joillaki on ihan sairaat ajatukset.
En sano juuta enkä jaata tähän asiaan, mutta sanonpa vain, että työkaverini lapsessa todettiin myös tämä niskapoimu. Lääkäri totesi lapsella olevan kehityshäiriö ja äiti päätti pitää lapsen kaikesta huolimatta. Yllätyksenä syntyikin täysin terve lapsi. Lääkärit olivat ihmeissään.
Olisi se järkyttävää, jos minulle tapahtuisi tilanne, että olisinkin abortoinut terveen lapsen. Mutta sitähän ei voi tietää...
Niskapoimuhan ei sinällään kerro kehityshäiriöstä vaan ainoastaan sen kohonneesta riskistä. Varsinainen kehityshäiriö selviää vasta lapsivesitutkimuksella.
Jokainen niskapoimu-ultraan menijä saa ihan itse päättää, haluaako jatkotutkimuksiin, mikäli ultrassa selviää kohonnut riski. Ymmärtääkseni pelkkä kohonnut riski ei vielä ole edes peruste abortille, vaan sikiön terveys tulee varmistaa lapsivesitutkimuksella.
Jos ystävällesi tehtiin niskapoimu-ultran lisäksi lapsivesitutkimus, jonka perusteella sikiöllä todettiin kehityshäiriö, ja siitä huolimatta lapsi syntyi terveenä, niin on totisesti ihme juttu. Mutta pelkän ultran perusteella diagnoosia ei voi tehdä.
että pariskunta teki useita abortteja kun aina tuli poikkeavia tuloksia , sitten lopulta päättivät pitää lapsen , vammaisenkin, lääkärin olivat taas varmoja että vammainen on, ja tulikin terve lapsi. Nyt miettivät että ne aiemmatkin raskaudet olisivat olleet normaaleja!
mistä???
seulasta, ultrasta...?
Niistä ei voikaan sanoa, mutta jos esim. kromosomitutkimuksesta selviää esim. 18-trisomia, niin ei tasan varmasti ole mahdollista syntyä tervettä lasta!
Älkää nyt sekoittako noita seulontojen "hälytyksiä" siihen, että on varmasti jotain vialla. Ne seulat antaa riskiarvoja (siis aiheen jatkotutkimuksiin), ei voi vielä tietää onko aihetta huoleen. Esim. niskaturvotus-ultrasta "hälytyksistä" kuitenkin vain pienellä (!!!) osalla on todella jotain vikaa, esim. downin syndrooma.
Kukaan lääkäri ei sano niskaturvotuksen perusteella, että sikiössä ON vikaa, vaan sanoo, että on MAHDOLLISTA että on vikaa, riski on korkeampi!
Otan osaa suruusi. Se oli varmasti raskas ja kova päätös. Minun mielestä jos lääkäri antaa kaksi noin kovaa tuomiota niin teit sen mikä oli paras asia. Kyllä se on kovempi paikka synnyttää kuollutta lasta tai kun saa lapsen synnytettyä ni se kuolee heti ja jää vain tyhjyys. Toivon sinule jaksamista ja onnea elämääsi.
Ymmärrän päätöksesi abortista. Meidän esikoisella oli vakava kromosomihäiriö ja hän kuoli kohtuun rv25. Synnytys käynnistettin normaalisti ja synnytin 15h:n synnytyksen jälkeen kuolleen lapsemme. Koskaan en suostuisi käymään samaa läpi uudestaan. Me emme tienneet kromosomihäiriöstä, koska np-ultra oli normaali. Lapsi oli koko ajan hieman pieni kokoinen, mutta sitä ei pidetty huolestuttavana.
Hei, en ole vastustaja, mutta vastaan kuitenkin. Tämä aihe liippaa nyt niin läheltä omaa elämää.
Paras ystäväni sai viime viikolla kuulla rakenneultrassa rv 20 järkyttäviä uutisia. Lapsi ei tule selviämään hengissä täysiaikaiseksi saakka ja jos jollakin ihmeellä selviäisi, kuolisi heti synnyttyään. Lapsella on hyvin paljon rakenteellisia vikoja sisäelimissä sekä lisäksi vakava sydänvika. Lapsivettä ei ole enää ollenkaan ja lapsi on pahasti turvonnut. Synnytystä aletaan käynnistämään tiistaina, kun lupa TEO:lta tulee
Olen nähnyt kuinka ystäväni oli lähes shokissa asian kuultuaan, itkenyt hänen kanssaan huonoa tuuria ja yrittänyt tukea häntä parhaani mukaan. Jos hänen täytyisi odottaa, että raskaus menee luonnollisesti kesken tai jopa synnyttää lapsi 20 viikon päästä täysiaikaisena, hän tulisi varmasti hulluksi.
Ymmärrän ja hyväksyn täysin tällaisissa tilanteissa tehtävät abortit. Kenenkään ei mielestäni tarvitsisi käydä läpi sellaista psyykkistä piinaa, jossa vain odotellaan koskahan lapseni kuolee kohtuun vai synnytänkö hänet elävänä kuolemaan samantien. Minusta on sadistista, että tuntemattomat ihmiset voivat vaatia sellaista toisilta.
Todellakaan seulontatutkimusten (np-ultra, seerumikokeet) tuloksia ei saa sekoittaa kromosomitutkimuksiin (lapsivesitutkimus). Ne ovat täysin eri asia! Kuulostaa järkyttävältä, että joku täällä julistaa, kuinka ystävän lapsella oli turvotusta niinjaniin paljon mutta ystävä päätti pitää lapsen ja tuloksena olikin terve lapsi. Tällöin ystävä on mitä todennäköisimmin päättänyt luopua jatkotutkimuksista eli lapsivesitutkimuksesta, joka olisi myös antanut normaalin tuloksen. Kyllä lapsivesitutkimuksen tulokseen voi 100% varmuudella luottaa ja jos siinä todetaan trisomia, ei toivoa terveeseen lapseen ole.
Eri asia ovat rakenneultrassa tavatut poikkeamat, kuten sikiön aivottomuus tms., niissä ei ymmärtääkseni tarvitse edes kromosomeja määrittää, vaan aborttilupa voidaan myöntää pelkän ultratutkimuksen perusteella.
Mielestäni on sikiön kannaltakin parempi mahdollisimman varhainen abortti, kun hermostokaan ei ole vielä täysin kehittynyt, kuin tuskallinen kuolema mahdollisesti vasta synnytyksen jälkeen. Puhumattakaan vanhempien tuskasta.