Mitä tehdä ihastuksen kanssa, joka on saanut ihastumaan itseensä, ja osoittautunut kuitenkin sellaiseksi, joka pelaa niin sanotusti moneen pussiin, eli leikkii useamman ihmisen tunteiden kanssa. Tuntuu, että flirtti on hänelle vain hauskaa jännitettä ja huvia, kun itselle jokainen sana taas merkitsee niin paljon enemmän. Juuri kun alan onnistua unohtamaan hänet, hän tulee taas takaisin vetämään narujani ja antaa ymmärtää, että merkitsen sittenkin hänelle enemmän. Kun ei saa näitä omia tunteita loppumaankaan, mutta ei tästä voi muutenkaan kuitenkaan tulla mitään...
Sinä senkin peluri
Loncero
151538
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
En ole peluri, pelkuri ehkä paremminkin! Pelkään ainoastaan että satutat minua uudelleen ja uudelleen..
Täällä toinen, jota vedellään perässä narussa! Ihastuinpa minäkin typerys tälläiseen peluriin, joka leikkii useammallakin ihmisellä. Ja tunnusti sen vielä minulle! Siis ei sitä, että pelaa vaan sen, että "ringissä" on muitakin. Nyt tuntuu todella pahalta, sillä kuvittelin, että meillä oli jotain yhteisiä kauniita, salaisia tunteita...
Eipä ollut vain meillä, vaan mukana oli muitakin. Nyt haluaisin eroon tästä pelurista, mutta hän osaa todellakin vetää minut takaisin aina viime hetkellä. Sattuu todella paljon. Minulla kun on tapa luottaa kauniisiin sanoihin mitä minulle sanotaan...
Mitä me tehdään näille pelureille? Eroonkaan tästä ihmisestä ei pääse, kun häntä päivittäin näkee. Niin kaunis ja ihanakin kun on... Pitäisi jotenkin osata unohtaa hänet kuten hänkin unohtaa udein meidät leikkiessään muiden kanssa... Yritetään nauttia jostain muista asioista ja ihmisistä?
Juuri tuo satuttaa ehkä syvimmin, että sitä on käsittänyt, että toisellakin on tuntemuksia, jotka kohdistuvat juuri minuun, ja että hän käy läpi näitä samoja asioita salattujen jännittävien tunteidensa kanssa. Ja tottakai sitä niin käsittää, kun toinen niin antaa ymmärtää. Sitten vain kylmästi selviääkin, kun toinen avoimesti ilmoittaa, mitä peliä on ollut koko ajan meneillään jonkun muunkin / muittenkin kanssa.
Vihloo ja koskee...
Olenpa miettinyt sitäkin, että ymmärtääkö tämä peluri lopulta itsekään mitä tuhoa kylvää ihmisten haavoittuvissa mielissä? Eihän hän voi tietää jos hänelle ei sitä kerrota? Onko jollain kokemusta siitä, että on ottanut asian puheeksi pelurin kanssa?
En minäkään tahallani ketään halua satuttaa, mutta mistä sitä voi tietää jos joku on ihastunut minuun, siis joku, jota en todellakaan ole ymmärtänyt ihastumiseksi...
En tiedä mitä tehdä ja miten suhtautua näihin tunteilla leikkijöihin. Hän osaa ainakin vetää minua niin, että olen ihan polvillani kun hän taas osoittaa minulle huomiotaan. Ja mikä erikoisinta, olen valmis hänen jalkoihinsa, vaikka tiedän, että en ole ainut jolle hän niin tekee. Olen alentunut niin alas kai, että pienikin lämpö häneltä sekoittaa minut ihan kokonaan huolimatta siitä, että tiedän todellisuuden karuuden. Ennen oli vielä edes vähän ylpeyttä jäljellä. Kerran kysyin, miksi hän tekee näin, hän vain jätti tilanteen auki toteamalla suurinpiirtein niin, että ehkäpä merkitsenkin jotain hänelle.
Olet oikeasti kiinnostunut. Pieni flirtti muiden kANSSA pirisatää, muttei tee hänestä peluria!!!!
Tuli vain mieleen eräs tapaus ketä saatan olla loukannut ajattelematta.. :(
Voisitko kertoo missäpäin tämä sun "peluris" vaikuttaa??
-katuva-
pelurina. Jos hän ei ole kiinnostunut minusta, niin vaistoni ovat olleet täysin kusetusta. Olen elänyt loppukevään vain vaistojeni varassa.
Tosin, kuulin, että naisella on kaksi lasta ja mies (tosin, olin kai tiennyt sen ennenkin huhujen mukaan...). En tahdo rikkoa hänen perheonneansa.
En kuitenkaan tajua niitä "merkkejä", joita hän hiljaisesti antoi minulle. Ei olla keskusteltu koskaan mistään, mutta silti hän on saanut sekoitettua pääni.
En saa ikinä tietää hänen oikeita tunteitaan, ellen näe häntä. Jos näin on tarkoitettu, niin harmittaa perk...sti. Ehkä mun mielikuvitus on saanut mut rakastumaan tähän naiseen. Tunnen itseni "hieman" idiootiksi.
Monet sanoo mulle, et lopeta toi samasta jauhaaminen, mutta uskon kohtaloon.
MUTTA, mun täytyis jo tajuta tilanne; nainen ON varattu. Näin on kaverit sanonu. Ehkäpä mun on vaan parasta unohtaa, vaikka kipeetä tekeekin.
No kerro Sie ensin vähän ja suunnilleen edes missä päin :) On meitä varmasti paljonkin Suomessa ja maailmassa muutenkin. Hänellä on erikoinen voima pitää minut langassaan, vaikka tiedän hänellä olevan perhe ja sen lisäksi vielä juttu erääseen toiseenkin. Ja kuka tietää moneenko suuntaan on jotain.
Meillä on ollut jotain, jotain pientä on tehtykin. Jos kyseessä olisivat vastakkaista sukupuolta olevat ihmiset, ei olisi mitään epäselvää, etteikö jotain ilmiselvää muillekin olisi välillämme ollut. Tässä tapauksessa asiat on helpompi naamioida vain jonkinlaiseksi kanssakäymiseksi ja leikiksi (?). Hän on myöntänyt suoraan minulle olevansa bi. Nyt mietin, hyväksynkö ja luovutan lopullisesti sen, että hän on vain halunnut huvitella kanssani ja saada tukea itsetunnolleen, ja hyväksyen hänen juttunsa toisaallekin, jätän hänet omaan rauhaansa kokonaan - vai tartunko vielä kerran tilaisuuteen, kerron omat tunteeni ja yritän saada hänet viereeni, nyt kun tiedän varmasti hänen suuntautumisensakin. Oikeastaan minulla ei ole enää paljon menetettävää. Vaikka syteen menisikin.
Tapaus mie..
Tutustuin alkuvuodesta baarissa mukavan oloseen tyttöön.. Tajusin hänen olevan lesbo heti, seurustelin itse miehen kans samaan aikaan ku tapasimme mulla on myös ne kaks ihanaa muksua..:)
Kerroin kyseiselle tytölle kaiken tilanteestani että väärinymmärryksiä ei tulis. Tyttö oli sinnikäs ja hengasi mukana koska taisi olla hieman ihastunu muhun kaikesta huolimatta..
Sanoin monta kertaa et oot hullu ku tuut mukaan (viitaten äänettömästi siihen etten halunnu loukata tyttöö, koska tiesin et se on kiinnostunu jollain tapaa).
Nähtiin sattumalta baarissa ja jotain viestei joskus vaiheltiin, ihan diipadaapaa joka päivän juttuja..
Jossain vaihees kuiten,en osaa sanoo missä vaihees en yhtäkkii tuntenu miestäni kohtaan enään mitään (oltiin tosin vaan hetken aikaa seurusteltu).. Ihmettelin oloani mut näin parhaaksi erota ja kerroin miehelleni et polte vain sammui, enkä tiedä miksi..
Aikaa kului jonkin aikaa näin sua silloin tällöin ja yks ilta kun tulit mun luo jatkoille, olit jotenki etäinen ja piilovittuilit, naureskelin hetken sun ihanaa kärtyluonnetta kunnes lähit ja tajusin.. PLING!!.. Mulla jäi sua ikävä.. tosissaan.. Mietin koko illan pääni puhki ja seuraavana päivänä olo oli sama.. IKävä vaan sua ja sun seuraa!!
Tästä alkoi nopea, liian nopea prosessi.. -Itseni kanssa.. tajusin yhtäkki et olen ihastunu pahasti naiseen -prosessi. Mulla on kaksi lasta ja olen rakstunu naiseen-prosessi. Kukaan ei tiedä mun olevan lesbo-prosessi. Mikä mie olen ja mitä oikiasti elämältä haluankaan-prosessi.
Kaikki tuntui yhtäkkiä niin kamalan sekavalta mutta niin helpottuneelta samaan aikaan.
En säikähtänyt olani vaan se tuntui hyvältä.
Mietin vaan kaikkea muuta joita tämä koskee, kunnes tajusin et ehkä olis paras antaa vaan ajan kulua ja tutkailla itteeni viel ja kaikki menee sit omalla painollaan asia kerrallaan jos on mennäkseen.
Mut olin varma, Tästä tunteesta.
Pyysit mua kaverina käymään, oltiin varmaan ekaa kertaa selvinpäi ja kahestaan. Ja mie sinuun ihastuneena.. Tunsin oikeesti poltetta ja halua vaan ottaa sua kädestä ja suudella..
Jouduin lähteen, halasin vaan pikaseen ja sanoin moi.
Kävelin ja tuntui kuin pulssi ois tullu rinnasta ulos. Nyt olin vielä varmempi, täysin varma.
Kului muutama pv ja en saanu sua hetkekskään mielestä, kärsimätön ku olen, lähetin sulle jotain viestiä mikä antoi ymmärtää et tykkään susta, enemmänki.
Ja sitten tippui se Pommi!! -Pommi mun niskaan, sanoit ettet halua kuulla multa tommosta.
Sanoin et tykkään silti ja aloit hermostua oikeasti.. Ihmettelin sitä, Kiitos ja hymy ois mulle riittäny!
Se pisti mut ajatteleen, miten voit hermostuu ni pahasti jos sanon et tykkään..
Aloin miettiin mikä oon sulle ollu?
Olinko kenties antanu sun jo aiksemmin ymmärtää jotain?? Vai olinko loukannu sua joskus vai mitäh??
Hermostuin ku en löytäny omasta päästä tähän vastausta.-Enkä saanut sitä sultakaan.
Kyselit vaan kaikkea ja ku vastasin et halunnut kuulla sitä.
Alkoi vituttamaan, riipasin känniputken lähin omieni joukkoon, meidän joukkoon , koko elämä oliki taas hetkessä täyttä kaaosta. Hain myötätuntoo samanhenkisiltä ku omatkaan kaverini ei enää ymmärtäny mua.
Näin sua baaris, en muista mitä puhuttiin, mut kinasteltiin jotain, ja olin soitellu sulle "häiriö" puheluita. Vaikka ite päätin et sulle en ainakaan mitään puhu koko iltana.
Känniääliöin menemään turhan kovalla tahillla ja sain vaan lopullisesti meän välit tulehtuun,
aamulla satoi viestejä jätä mut rauhaan ja olin jo pelottavakin. En muista mitään puheistamme mut ei ne varmaan mitään järkevää todellakaan ollu.
Nyt oon vaan istunu hiljaa kotona hakaten päätäni seinään.. sisältä sekasin koko tyttö,
miettien vaan että miten hemmetissä tässä näin pääsi taas käymään??
-Ja en keksi muuta sarkastinen ku olen et
Elämä on- Mut onneks se on!!!
Kiitti tarinasi kertomisesta! Vaikea tilanne. Mietin, mikä tuon ihastuksesi käytöksen syy voi olla. Ainakin olet tehnyt jo melko alussa kai hänelle selväksi taustasi ja tilanteesi. Mutta toisaalta on myös selvää, että hän on ollut kiinnostunut sinusta hyvinkin paljon, ei välillänne muuten olisi ollut tuota kaikkea.
Ainut mitä tulee minulle mieleen, voisiko olla mahdollista, että hän tuntee sinua kohtaan voimakkaasti, mutta häntä pelottaa taustasi - jos hän on epävarma siitä, että palaisitkin taas takaisin entiseen elämääsi ja hän joutuisi pettymään... Tai jotain sen tapaista? Ei tietenkään tarvitse olla aiheellinen pelko, mutta ihmismielihän tekee aina kepposia kun oikein alkaa miettimään. Mutta en tosiaan tiedä, toivottavasti saatte tilanteenne jotenkin selvitettyä! Onko teillä nyt siis mitään kontaktia?
Sen jälkeen ku hän pyys jättään rauhaan ja sit tuli se baarisekoilu mistä jutuista en muista ku et ollaan tingattu asioita toisilta ja hän ei halua sanoa mitään ei juupaa -eikä jaapaa..:(
-ni sen jlkeen aamulla tuli viesti et mikä tää homma on? -sanoin et tykkään susta ihmisenä ja kaipaan sun seuraa.. Sen jälkeen ei oo kuulunu mitään.
Poistin numeron viikonloppujen varalta..heh.
Kännisä aivot tuppaa jäämään narikkaan ja tuntuu et nyt on vidun oikea aika selvittää asiat..:)
Mulla on hyvät hermot -Ne ei vaan kestä epätietoisuutta.. kertoa voi mitä vaan mut en kestä jos ei voi sanoa asioita niinku ne ovat.
Se on ainoa mikä raastaa ja vaivaa, ku en satavarmasti vielkä tiiä mitä oikeest sen typyn pääs liikkuu ja liikkui milläkin hetkellä, mikä sille olin vai olinko vaan jotain mielikuvituksen harhaa.. saavuttamatonta ja sen takia mielenkiintosta..
ja kun ois saanu ni huomas et ei kiinnostanukkaan oikeesti..
Kumpa vois vaan tietää..??!!??
..Taitaa jäädä mysteeriksi..
No tulipas ainaki tänne avauduttua.:)
Voisittako liittää tarinoihinne mukaan paikkakunnan ni säästyis tämmösten vainoharhasetn yöunet..:)
Niin tai sitten ei.. jos se oliski juuri sulta..:)
Minä yks.epätoivonen
Sanotaanko että minä en ainakaan ole pääkaupunkiseudulta enkä läheltä. Tosin en pohjoisestakaan enkä keski-Suomestakaan...
Nyt kun olen lukenut omat tekstini, tajusin, että kiteytettynä ainut asia, mitä hänelle haluaisin nyt sanoa (tai ainakin eniten) tulee tässä:
Pidän sinusta ihan kamalasti ja olen ollut sinuun ihastunut jo kauan. Mutta minua loukkaa ja satuttaa suunnattomasti se, että leikit pelejäsi, tai mitä ikinä ovatkin, myös toisten kanssa. Vuorotellen mietin, miten voisin osoittaa tai sanoa sinulle kiinnostukseni syvyyden, vuoroin taas mietin, että vetäydyn kokonaan pois ympyröistäsi ja katoan. Unohdan sinut(yritän unohtaa).
Mutta kaikki se, mitä olet minulle sanonut ja tehnyt, kiusaa minua niin paljon, etten koe kovinkaan helpoksi luopua sinusta. En tiedä mitä teen. Voisin sanoa tämän kaiken sinulle kasvotustenkin, mutta se olisi ehkä liian suurin hinta oman sisimpäni paljastamisesta, jos tyrkkäisit tunteeni kylmästi syrjään. Näissä ympyröissä en halua vielä tulla tunnetuksi toisten suusta onnettomana rakastujana, joka ihastui oman sukupuolensa edustajaan. Pelkuri kai olen, mutta sinä taas peluri.