Vuosi vuodelta koulunsa aloittaa tuhansia ekaluokkalaisia. Vuosi vuodelta nämä ekaluokkalaiset ovat yhä huonommin käyttäytyviä, eivät ymmärrä käyttäytymisen perussääntöjä, eivät ole kohteliaita, aukovat päätään opettajille, ovat ylivilkkaita ja jopa väkivaltaisia jne.
Onpahan vastaan tullut vanhempia, jotka ihmettelevät miksi opettaja ei ole opettanut hänen kultamussukalleen kengännauhojen sitomista tai bussikäyttäytmysistä! Ja on myös tokaistu, että "ettekös te vasta siellä koulussa opettele niitä kohteliaisuussääntöjä". Uskomatonta.
Opettajilta menee kuukausia, jollei koko ekaluokka lasten "kasvatukseen" ja elämän perussääntöjen opettamiseen! Ja kaikkihan tietävät, että tämä on kodin tehtävä, ei opettajien. Opettajat opettavat, vanhemmat kasvattavat.
Millaisia lapsia siellä kotona oikein kasvatetaan? Nyt vanhemmat vastuuta siihen lasten kasvatukseen jo pienestä pitäen. He ovat lapsia vain kerran, jättäkää itsekeskeisyytenne vähän vähemmälle ja keskittykää niihin lapsiinne!
PS: onneksi on joukossa vielä myös niitä perheitä, jotka keskittyvät lapsiinsa ja sen kyllä huomaa heidän käytöksestään.
Onpahan vastaan tullut vanhempia, jotka ihmettelevät miksi opettaja ei ole opettanut hänen kultamussukalleen kengännauhojen sitomista tai bussikäyttäytmysistä! Ja on myös tokaistu, että "ettekös te vasta siellä koulussa opettele niitä kohteliaisuussääntöjä". Uskomatonta.
Opettajilta menee kuukausia, jollei koko ekaluokka lasten "kasvatukseen" ja elämän perussääntöjen opettamiseen! Ja kaikkihan tietävät, että tämä on kodin tehtävä, ei opettajien. Opettajat opettavat, vanhemmat kasvattavat.
Millaisia lapsia siellä kotona oikein kasvatetaan? Nyt vanhemmat vastuuta siihen lasten kasvatukseen jo pienestä pitäen. He ovat lapsia vain kerran, jättäkää itsekeskeisyytenne vähän vähemmälle ja keskittykää niihin lapsiinne!
PS: onneksi on joukossa vielä myös niitä perheitä, jotka keskittyvät lapsiinsa ja sen kyllä huomaa heidän käytöksestään.
Vastaukset 18
Vanhimmat
täälläpäin kun en ole moista ongelmaa kohdannut ja ekalle tulevat lapset ovat rauhallisia ja kohteliaita.
näistä uusioperheistä. Sehän on nyt tutkittu juttu, että monen lapsen elämä menee hakotielle, kun ei ole sitä pysyvää paikkaa.
Ydinperheissä tuki ja turva ja omat vanhemmat ovat aina lähellä.
Ehkäpä huonio on kiinnitettävä erittäin tarkasti niihin lapsiin, joilla ei ole sitä omaa kotia ja muutenkin epävarmaa olla, oikein kukaan.
Henk.koht tunnen monia lapsiydinperheitä työnikin puolesta ja kyllä se ongelma rehottaa mieluiten juuri näissä. Lapsen epäkunnioittava käytös kaikkea kohtaan johtuu siitä, että vanhemmat antavat lapsille kaiken kun luulevat sen olevan jotekin hyvää vanhemmuttaa. Mieluumminkin uusperheissä joudutaan tinkimään ja opetteleaan solidaarisuutta. Uusperheissä on myöskin aina toinen vieras aikuinen, joka näkee ruusunpunaisten lasien ulkopuolelle.
Vanhemmilla on kaikki kodinkoneet, on mummolat ja muut rensselit, joten on mahdollista pelata hyvin pitkälle lapsen pillin mukaan. Ennen oli suoranainen pakko laittaa lapset ruotuun, että hommien teosta tulikin jotain. Kunpa tämän ihmiset enempi ymmärtäisiä. Ei lapset kurista kärsi, vaan siitä, MILLÄ TAPAA kuria pidetään. Ennen oli rajuja konsteja- tässäkin ollaan tultu uusin niksein viisaammiksi. Eivät lapsemme kurista kärsi. Ennen oli remmit ja risut, oli puutetta ruoasta ja vaatteista, jouduttiin koviin hommiin jo viisi vuotiaana. Nykyään ei edes omaa huonetta meinata saada lastaan hoitamaan. Ei osata enää arvostaa mitään- ei elää hetkessä tms. kun elämä on muuttunut niin helpoksi ja pinnalliseksi.
ja peillaat niitä kaikkiin! Yleensäkin tapana on kunyksi keksitään kaikkia epäillään! pitää katsoa yhtä, eikä verrata kaikkia.
Omituinen väite sinulta. Ei tuohon muuta voi sanoa;(
varsinkin huonosti poikkeavalla tavalla, niin kaikki ovat heti samanlaisia. Ei osata katsoa, että jokainen meistä on ja toimii erilailla. Ei kaikilla ole ongelmia, eikä kaikki ongelmat ole samanlaisia.
hauska lukee näitä heittoja täällä:)
Miksi lähdet lokeroimaan, jotta mistä perheestä nämä lapset tulevat? Lokerointisi ei onnistu kuitenkaan. Näitä lapsia kun nyt sattuu vaan olemaan vastuutapakenevilla vanhemmilla.
Olisi paljon mukavampi keskustella täällä palstoilla kun ei lähdettäisi aina linjalle miehet pettää, naiset nalkuttaa...Pysytään asiassa.
Parikymmentä vuotta sivusta seuranneena erilaisia perheitä ja heidän ongelmiaan voisin todeta, että ne perheet, joilla on lapsille aikaa ja ollaan kiinnostuttu, mitä lapsi tekee ja joissa lapsi kokee, että hänestä välitetään. Näillä lapsilla ei yleensä ongelmia ole. Oli sitten ydinperhe, tai uusioperhe.
Sitten, ne missä ongelmia esiintyy, ovat kiireisiä. vanhemmat paljon töissä.. siis myöhään. Lapset yksin kotona, ja huolehtivat itsestään luvattoman pitkiä aikoja. yhdessäolo on sitten hätäistä ja hermostunutta "pakollista" yhdessäoloa ........ siinä on jo ihme, jos lapset eivät oirehdi.
Töissä usein imetään monesti työntekijältä mehut pois ( jotkut firmat ymmärtävät myös henkilökunnan kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ). sitten vanhemmat uupuvat, eikä aina jaksa aina enää antaa aikaansa lapselle. Ikävän monasti iskä tai äiskä lähtee rentoutumaan sitten johonkin lähikapakkiin. Ja lapsi(lapset´) viihdyttävät itseään kotonaan. Laitetaan väkivaltavideo pyörimään ja toinen ja valvotaan.... ollaan sitten 7 v tai 14v. Kun ei koti opeta tapoja, niin nuo roskaviihteen tarjoamat mallit kyllä.
Kyllä, tämä aloittajan kirjoitus ihan totta varmaankin. Itse äitinä tätä ongelmaa mietin, kun asumme helsingissä ja lapseni menee kouluun, jossa paljon lapsia ja koulu maineeltaan levoton, ja alueellamme itsekkin havainnut paljon lasten levottomuutta ja kiusaamista. Mietin kyllä miten opettaja jaksaa opettaa sellaisia ekaluokkia ja miten oma lapsi saa opiskelurauhan ja tuleeko itsekkin levottomaksi siellä. Tähän perhemalliin en usko, itse näen lasten huonon käytöksen kaikissa perhemalleissa ja joskus saattaa vaan olla niin, että lapsesta välitetään kotona ym. mutta lapsi vaan levoton ja huonokäytöksinen. Mutta, kyllä koti on se paikka, jossa lapsia kasvatetaan, mutta saa lapsi mallia myös ulkopuoleltakin. Harvassa kodissa sallitaan kiusaaminen, mutta lapset oppii sitä ryhmissä myös.
Itse pienten lasten äitinä olen pannut lasten hunokäytöksisyyden myös merkille lapsieni kavereiden muodossa.
Olen yllättynyt havainnostani.
Jos minun lapsuudessani vanhempani olisivat nähneet nykyisen kaltaisesti käyttäytyviä lapsia emme olisi saaneet leikkiä heidän kanssaan.
Haluaisin itsekkin kieltää vanhempieni tavoin omia lapsiani, mutta silloin ei jäisi enää ketään kenen kanssa leikkisi.
Itse koen nykylasten käytöksen selvästi olevan kytköksissä niin kovasti painotettuun itsekeskeiseen kulttuuriin jolla ylpeillään.
Mielestäni saavuttaakseen ihanne yhteiskunnan ei ihmisillä ole varaa itsekeskeiseen kulttuuriin, sillä aina on otettava huomioon muutkin.
Käytöstapojen opettaminen kuuluu vanhemmille ja sieltä se peritään.
Ei opettajilla ole velvollisuuksia lasten käytöstapojen opettamiseen vaan niiden toteutumisten valvomiseen.
Meidän aikuisten tehtävä on huolehtia lastemme hoidosta ja hyvinvoinnista joka saralla ja se merkitsee myös uhrautumista, mutta sitähän rakkaus on ei se ole vain ottamista.
Näin saavutetaan rakkauden koko tunneskaala.
Silmiinpistävää on myös lasten puutteellinen tai kokonaan puuttuva aamuruokailu kotona.
Eräs myös, mihin haluaisin kiinnittää huomionne on lasten ulkoasu:
-Likaiset, epäsiistit, rikkinäiset vaatteet ja asusteet.
-Hiukset likaiset ja takussa.
-Tytöillä ne pitkät tai puolipitkät hiukset vielä hoitamattomina huutavat epäsiisteyttä.
-Hampaat on likaiset
-lapset haisevat alapään eritteille pesemättömyyttä
-silmät on rähmäiset
-kynnen aluset on mustat
Herää kysymys koska minä oikein putosin kärryiltä?
Tajuatteko te vanhemmat minkä kuvan annatte itsestänne?
Omia lapsianikin inhottaa lastenne epäpuhtaus ja kotiin tullessaan valittavat siitä kuinka taas on joku haissut kuten ennenkin ja inhotti kun tulivat lähelle, tai kuinka jonkin hampaat olivat likaisen keltaisen plakin peitossa ja yrittivät katsella muualle, kun juttelivat lastenne kanssa.
Kaikkia en viitsi ja jaksa luetella, mutta lapseni ihmettelevät mitä te vanhemmat oikein meinaatte ja olenpa joutunut kuulemaan päivittelyjä siitä, että eikö näiden lasten vanhemmat ollenkaan rakasta lapsiaan.
En minä tiedä, mutta jos tunnistit lapsesi tästä kerro sinä jotta voin kertoa lapsilleni.
En ole aina ollut kotiäiti joten tiedän mitä vaatii työssäkäyvän vanhemman arkeen, mutta silti lapseni ovat aina puhtaita, siistejä ja hyväkäytöksisiä.
lapset osaavat nykyään lukea ja kiroittaa jo viisivuotiaina, koulun tehtävä ja tarkoitus on tukea perheitä ryhmäkasvatuksella ja hyvien tapojen opetuksella, joita ei kodissa mitenkään ole mahdollista opetella, missä kodissa muka on lauma lapsia joiden kanssa voisi opetella käytöstapoja ryhmässä? Se o opettajan tehtävä saada kuri ja säännöt joita yhteiskunnallisessa elämässä tarvitaan, kodin tehtävä on aivan muu! Päiväkodissakin nykyjään nähtävästi vaan lepäillään ja leikitään... pitäisi siellä aloittaa tapakasvatus.
Toivottavasti tämä on huono provo tai 12-vuotiaan teinin kirjoitus! Toivottavsti sinulla ei ainakaan ole lapsia, jos vastuusi lapsen käytöksestä on noin surkealla tasolla!
Tajuaisit edes hävetä typeriä tekstejäsi!
Etkö herran tähden tajua, ettei lapsi tarvitse ympärilleen ryhmää oppiakseen käytöstapoja. Lapsi tarvitsee lähelleen FIKSUN aikuisen, joka valvoo, että lapsi käyttäytyy hyvin!
a. viisi vuotiaat ei todellakaan osaa lukea
b. opettajan tehtävä on opettaa aineita, ei alkeellismpia käytöstapoja
c. kaikkein helpointa on opettaa yhdelle, tai kahdelle lapselle tapoja. Mitä enemmän lapsia, sen enemmän menee aikaa ihan arkipäivän juoksemiseen. Eli selitys muutamalapsisesta perheestä ei kelpaa kasvattamattomiin ja epäsiisteihin lapsiin.
d. tapakasvatustahan annetaan päiväkodeissa, koska kodeissa sitä ei enää anneta. Vanhemmat itsekään eivät aina kiitä, miten lapsi sitten kiittäisi.
Olen ap:n kanssa pitkälle samoilla linjoilla. Sivistysyhteiskunnassa ollaan kuin apinat viidakossa- ei sääntöjä ja puhtaus on monissa perheissä outo käsite. Meidänkin joidenkin lasten kavereiden kohdalla olen ollut suorastaan järkyttynyt. Pahin oli kun kaksoslapset tulivat syntymäpäiville aivan likaisissa, rikkinäisissä ja haisevissa vaatteissa. Siis tukat roikkui, pöydässä ei alkeellisimpiakaan tapoja (lapset siis seitsemän vuotiaita), en voinut laskea heitä kurahousuillaan olohuoneeseemme. Ja huom. en ole ihan pahimpia siisteysinotilijoita, mutta kotia pitää kunnioittaa- toisten varsinkin, eli edes puhtaat vaatteet, kiitos!
Lisäksi vielä, että mikäli lapsi osaa käytöstavat kotona, oli sitten yksi, kaksi kolme tai yhdeksän lasta, hän osaa ne myös isossa ryhmässä. Ei ydinfysiikkaa ollenkaan- nimittäin käytöstapojen opettaminen.
Lapsellani on villit luonnonkiharat hiukset, jotka 5min kampaamisen jälkeen ovat taas sen näköiset, ettei niitä ole ikinä kammattu, aina ei niitäkään halua tyttö pitää kiinni, eikä ole ollenkaan mukavaa, että nämä hyväkäytöksiset (sori yleistys) joille on kotona opetettu kuinka hiukset pitää olla siistit, arvostelevat lasta epäsiistiksi suoraan päin naamaa..(vai luulitko, että vain sinulle kotona kertovat?)
Monet pienet lapset (jo ehkä 6-7v) alkavat hikoilla niin, että dödöä pitäisi muistaa käyttää, mut noin pienen iho ei välttämättä vielä kestä niitä kemikaaleja, onko se lapsen vika?
Lapset ei ole mitään näyttely esineitä, joiden täytyy olla tiptop kunnossa 24/7, toki itsekkin kannatan perus siisteyttä ym
Mutta, siltikin jos joku haisee, on joskus likainen tai risoissa vaatteissa, niin ei se kerro kaikkea lapsesta eikä kodista.
Pettyneempi lapseeni olisin jos ei kaveriksi kelpaisi risassa paidassa kulkeva lapsi, kuin se, et omani on joskus "ei ihan niin siisti"
On todella surullista nähdä, kuinka vähän useat vanhemmat viettävät lastensa kanssa aikaa. Suurin osa päivästä menee töissä ja sitten illalla lasta kuskataankiin harrastuksista toiseen. Tai pahimmassa tapauksessa lapsi istuu kotona vanhempien ollessa töissä ja pelaa koneella koko päivän.
Läsnäolo, tapakasvatus ja välittäminen puuttuvat monen kouluikäisen elämästä. Sydäntä särkee, kun luokassa on 25 oppilasta, jotka kaikki kaipaavat aikuisen huomiota ja välittämistä. Tottakai opettajana annan heille mahdollisimman paljon huomiota ja välittämistäni, mutta minua on vain yksi, enkä mitenkään voi korvata vanhempien "puutetta".
Lapsi on lapsi vielä pitkään, paljon senkin jälkeen kun "osaa" jo olla yksin kotona ja kulkea matkat itsekseen.
Uskon, että monet käytösongelmat helpottuisivat huomattavasti, jos vanhemmilla olisi lapsilleen enemmän aikaa. Eikä tuona aikana tarvitse tehdä mitään kummempaa, vain olla yhdessä ja osoittaa välittämistä.
Ymmärrän, jos vanhemmilla on rankkaa töissä, eikä aina jaksa, mutta miksi sitten oletat, että vieras ihminen jaksaa sinunkin edestästi, vieläpä yli 20 lapsen kanssa?
En mitään muuta saa tästä kuin haukkuja, mutta sanon suoraan että haluan siirtää sen turvallisuuden ja läsnäolon arjessa lapsiini, jota itse sain koko lapsuuteni. Isäni jäi kotiin äitini jälkeen, aina oli joku jolle jutella ja kertoa päivän kuulumiset. Rikkaita emme olleet, mutta emme köyhiäkään. Vanhempani pistivät lastensa edun rahan edelle ja siitä olen todella kiitollinen! Monissa kavereiden perheissä vanhemmat olivat stressaantuneita sekä lähes pelottavia kireän ilmapiirin takia :(. Ymmärrän toki että töissä on käytävä jos mielii säilyttää tietynlaisen elintason, mutta onko se enää sen ison asunnon ja muotivaatteiden arvoista, että vetää itsensä piippuun ja on aina pahantuulinen..?
Surettaa kun nykypäivänä kaikki lapselle annettava aika on "pois jostain"; valitetaan kilpaa kiirettä ja sitä että täytyy revetä sataan eri paikkaan samaan aikaan, vaikka jokainen tietää että tuon tyylinen elämä on valinta. Yhteiskunnan oletetaan hoitavan ihan kaikki vauvaikäisen hoidosta koululaisen käytöstapoihin ja hygieniaan. Jos näin ei käy, nostetaan älämölö ja vaaditaan oikeuksia "lasten parhaan" nimissä. Kuinkahan monessa perheessä lapsi on tänäkin kesänä kaikkialla muualla paitsi kotona lomailemassa? Pakkoleireillä, mummolassa- ihan missä tahansa, kunhan on pois jaloista. Ja lapsen parhaaksi olisi ihan varmasti saada oikeus rentoutua myös kotonaan. Mummola on kuitenkin vaan kyläpaikka, oli kuinka tuttu sellainen tahansa ja aikuiset tietävät ettei kylässä voi täysin rentoutua...
Toivon todella että onnistun kasvattamaan lapsistani lämminhenkisiä, empaattisia yksilöitä jotka osaavat pyyhkiä takapuolensa ja olla pyydettäessä hiljaa kun aloittavat koulun. ;) Opettajien työnsarka on loputon enkä tahdo pahentaa sitä omien valintojeni kautta. Arvostan suuresti opetus- & hoitotyötä tekeviä ja ymmärrän ettei heidän alansa ole helppo. Siksi onkin kohtuutonta vaatia heiltä asioita, joihin ei ole itsekään pystynyt...
minäkin ,enkä ole katunut päätöstäni.Tietysti päätös heikensi perheen taloudellista tilannetta,mutta voiko henkistä hyvinvointia sitten laskea rahassa? Se että saa olla lapsen lähellä niin hyvässä kuin pahassa,luoda turvallisuutta.Kaikki eivät sitä ymmärrä ja siksi arvostelevat kotiäitiyttä.Eräät eivät tiedä miten hieno ja arvokas asia tämä on!
Menestyvä työura jäi minulta saamatta,rakentamatta,mutta toivon onnistuneeni hyvin äitiyden urassa.Minulle ykkösasia on lasteni hyvinvointi,nimenomaan henkinen hyvinvointi.Kaikki muu tulee sen jälkeen.