Mikä sinusta on hauskinta tai ärsyttävintä työtoverissasi, tai naapurissasi. Minulla eräs läheinen työkaveri vihaa jalkapalloa. Hän ei voi ymmärtää miksi yksitoista miestä tai naista juoksee yhden pallon perässä. Eikä hän voi ajatellakaan että menisi katsomaan jalkapallo-ottelua. Kerran on kuulemma ollut katsomossa kun veli poika oli ostanut liput. Oli joutunut pitkästyneenä odottelemaan nakkikioskilla. Hän on tosi hauska tuossa ehdottomuudessaan. Hän täyttää nyt kohta kuusikymmentä vuotta. Pilaillessamme olemme puhuneet että lahjaksi ostamme hänelle jalkapallon tai kausikortin jalkapallo otteluihin. No emme kuitenkaan niin tee, olemme vain huvittaneet itseämme ajatuksella.
Mikä on hauskinta työkaverissasi.
jartsev
522843
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 52
Vanhimmat
pikapuoliin ;-)
Ystävällisyyteen olen tottunut vastaamaan samalla mitalla. :)
Tulla kova kiire, että ehdit ennen toisia.
Hauskoihin juttuihin onkin kiva vastata.
Jartsev onkin hyvä kirjoittamaan ja tekemään hyviä
aloituksia. Monta hauskaa aloitusta on tässä kevään mittaa ollut.
Osallistu keskusteluun Sinäkin.
huuhaa. Koska te olitte aikoneet nostaa täällä tätä tasoa? Ihan hävettää itseänikin että tulin tänne vilasseeksi. ;)
ihan eri palsta. Peruutan puheeni huuhaan osalta, mutta oikeesti täällä olis kyllä mahdollisuus nostaa sitä tasoa täälläkin.
Itse poistaisin heti kaikki huumorintajuttomat ja lukutaidottomat täältä. ;)
..aivan kivasti, vastaa aina ja ovat muutenkin "symppiksiä" kaikkia kohtaan. Varmaan sinäkin olet ja voit vastata jos haluat, niin kuin jokainen näillä palsoilla. Varmaan sinullakin on kokemuksia meistä ihmisistä ja työkavereistasikin. Meidän tahattomasta tai tuottamuksellisesta erilaisuudesta.
Huumorilla vastasin ennen teitä kahta naista, enkä todellakaan pahalla.
Olen ollut joskus vakikirjoittaja ja sitten kyllästynyt ja unohtanut palstan kuukausiksi. Aloin lukea juttuja lopputalvesta kun elämäntilanteeni muuttui todella ankeaksi ja yksinäiseksi.
En jaksa vielä ottaa osaa keskusteluihin, jonkun harmittoman (mielestäni) sanasen laitan joskus. Kyllä minä olen huomannut, että teillä kolmella synkkaa hyvin ja se on mukavaa.
Vastineeni heti alkuun oli päähänpisto, suokaa anteeksi; pahaa se ei tarkoittanut vaan hyvää.
jartsev selvästi harkitsee avauksiaan ja viestejään eikä heittele tyhjyyksiä. Sellaista on täällä kyllin ja sijansa saakoot mutta ei kiinnosta minua.
koiraa kakalla, voisitkohan ostaa muutaman litran itseironiaa apteekista? ;))
Verbaaliakrobatiasikin kaipaa hieman verryttelyä. :))
Lähden nukkumaan. Aamulla on oltava skarppina
uusien haasteiden kanssa. Palataan aiheeseen.:))
toivon kaikkein parasta Sinulle!
tieto, tuliko löysää vai kovaa?
Säkun tiiät paljon se itseironia siellä apoteeksissa maksaa, niin tuoppa ens kerralla ne litrat tullessas, ota itelleski vähän, ettet ihan ilman jää. ;)
Kauniita unia. Tää juttu karkasi aivan muille urille kuin kuvittelin, mutta mitäpä tuosta. Rönsyilee minne rönsyilee. Kiitti kuiteskin kaikille:)
..r-viinoja tai käynyt huonosti lämmitetyssä savusaunassa, kun tuntuu että on sun mielessä on "tikua" Haihtuu ne molemmat kyllä aamuun mennessä. Hyvää yötä.
mut se savusauna jäi kyl kokonaan kokematta tänään, ehkäpä se on vaikuttanut aivosolukkooni, etten tule täysin ymmärretyksi omalaatuisen huumorini kanssa tänään? ;)
ettei niitä ole olemassakaan.
Toi on muuten totta. Mikään ei voi olla naurettavampaa kuin katsella kuinka aikuiset ihmiset juoksee yhen ainoan pallon perässä, se on kaikkein naurettavinta. Toiseks naurettavimpia ovat ne aikuiset ihmiset jotka niin tekevät. ;)
Korjaan, kaikkein naurettavimpia ovat ne, jotka katsovat kotikatsomossa katselijoita, jotka katselevat stadionilla pallonperässä juoksentelevia ihmisiä ja vielä väittävät nauttivansa siitä. ;D
oikein päättää mikä noista kolmesta olisi naurettavinta, tulin siihen tulokseen että ne kaikki ovat aivan yhtä naurettavia ja jalkapallosta keskustelevat tulevat heti niitten jälkeen.
*vaihtaakin kiireesti puheenaihetta* kuinkas se kesä on alkanut täällä? ;)
Just! Taidat olla juuri se mun työkaveri. Kivaa tavata täällä palstoilla;) Vaikka ei sillä ole tietsikkaa, et sä voikaan olla. Mutta se ajelee mönkijällä ja moposkootterilla huvikseen:) Onko sinulla noita vehkeitä.
omaan nauruunsa. Ei todellakaan ole noita vempeleitä, eikä ole niitä työkavereitakaan, kuten jo sanoinkin. Olen oman itseni herra. :)
muuta kuin isopussit. Molempia hauskinta ja ärsyttävintä.
työkaveri kuseskelee aina potun ohi.jättää työnsä tekemätta.lupaa kaikkea,jättää tekemättä
tulee töihin kun kerkiää valehtelee haisee aina aamuisin vanhalta viinalta. siinä sitä on hauskuuta kerrakseen.
Jokainen on "todellinen" ja toisistaan poikkeava, erilainen persoona. Mä olen onnellinen siitä että jatkuvasti saan seurata ja osallistua tämän persoonista rikkaan porukan keskusteluihin ja edesottamuksiin työpaikalla. Niistä jutuista voisi kirjailija kirjoittaa vaikka romaanisarjan.
yksi opus, en jaksanut Päätalon Ii-joki sarjaakaan loppuun asti ;)
..minulle, mutta jos olisi todella paljon sellaista vapaa-aikaa niin? "Kultsi" olipa se sinulta sykähdyttävän lämmin sana, vaikka saatat sanoa useinkin. Aivan läkähtymässä siihen....
On semmoista kädenvääntöä joka päätöksestä, että en huomaa niissä mitään hauskaan enää. Ainoastaan ne joiden projektissa en ole ovat hauskoja.
Oli siellä yks tyyppi joka yritti ajaa moorroripyörää ja lukea samalla. Moottoripyöräilijät harvoin ovat lukutoukkia!
Sama mies aikoinaan ajoi veljensä kanssa töihin. Veli jatkoi matkaa samalla autolla siitä. Yks kerta veli ei ollut mukana. Kaveri kurvas firman eteen ja meni portista sisään, auto jäi käymään. Se unohti ettei se veli ollut mukana.
Mun työpaikalla eräät poikamiesveljekset asustavat samassa talossa parinkymmenenkilometrin päässä työpaikasta. Tulevat samaan aikaan-, ja lähtevät samaan aikaan töistä. Mutta ajavat aina peräkkäin eri autoilla. Heille ei satu varmaan tuollaista unohdusta:)
Eipä silti! Minulle itselle sattui aikoinaan kun lapsukaiset olivat vielä lapsia. Oltiin lähdössä kyläilemään. Minä ajoin auton lähtövalmiiksi. Poika tuli tapojensa mukaan etupenkkiin ja tytär- ja silloinen vaimoni taakse. Ovet paukahti kiinni ja minä lähdin ajamaan. Kun kaarsin päätielle sanoi tytär takaa että "äiti jäi". Minä vilkaisin taakse, no niin oli, hän ei ehtinytkään kyytiin.
Käänsin seuraavassa risteyksessä ja palasin nolona pihaan. Minua olisi naurattanut aivan katketakseni mun moka, mutta en päästänyt valloilleen kun vallitsi autossa niin jäätävänsanaton hiljaisuus koko sen reissun ajan. Munkin hilpeyteni siitä sitten vähitellen laantui.
teki tyokaverilleni jekun..tietäen tyokaverini vihaavan ja pelkäävan yli-kaiken käärmeitä ja hämähakkeja... niin ruokatunnilla pani kumi-käärmeen
kaverini tyo lakin sisään.[turvakypärä]kaveri pani lakin päähansa,ja 'käärme' roikkui silmantasolla lakista.... mies huusi kamalasti,heitti lakin nurkkaan ja otti pitkat 'ritolat', me muut ulvoimme naurusta.
niin hauskaa ei mulla ole sitten ollut,sanoi pappavainaa,kun venäläisellä talvisodassa mäkeä laski... sorry en jaksanut enempaa 'imuroida' äö ä kirjaimia,näppäimistossani niita ei ole.
tere lännenhunttari
Osaat suomen kieltä paremmin kuin moni suomalainen. "Ottaa ritolat" ei kuulu jokapojan sanavarastoon...
Käytkö usein Suomessa vai miten olet säilyttänyt suomen kielen? Utelen vielä sen verran, että osaavatko lapsesi sujuvaa suomea?
Enempää en uskalla udella, ettet suuttuisi.
P.S. hyvin ymmärrän kirjoituksesi ilman ä- ja ö-kirjaimia. Maassa maan tavalla, näin on näppäimistö.
meilla puhutaan kotikielena suomea fingliskaa tai enkkua.. miten milloinkin.pojatkin 4 kpl. osaa tyydyttavasti puhesuomen.kaymme koti-suomessa vain noin 5 vuoden valein-- ellei sitten tule lahisukulaisten sairauksia,tai kuolemia,jotka saattaa muuttaa 'aikatauluja'.en erikoisemmin pida noista atl.yli lennoista.
enka ole herkka suutumaan kysymyksista.. jos kysymys
on 'hankala' sanon kuin ministeri virolainen aikoinaan--tuohon mie en sano mittaan.
lannenterveisin.l-h
tärkeintä, - se savonmuankielj ei piäse unehtummaan.
Tervveisiä vaimollesi :)
Kaupunkilais miehet tulivat savolaisisännän luokse Sunnuntaina ja pyysivät lupaa saada metsästää isännän mailla jänistä ajavalla koiralla. No isäntä antoi luvan ja miehet metsästivät.
Koira ajoi jänistä koko päivän mutta sitä ei kuitenkaan saatu iltaan mennessä kaadettua.
No miehet palasivat ja kysyivät isännältä että voivatko he tulla taas ensi pyhänäkin. Niin isäntä, että "kyllä se varmaan pyhänä tuo jänis tuas jaksaa juosta, tulukee vuan.
viikon lepevvää :))
Hyvä juttu oli..kiitos.
jonka sukunimi oli Hankala, oli myös nimensä veroinen.
Minulla on oikein hauska työpaikka. Tuuraan neljässä eri toimipisteessä ja useat työkavereista ovat minua vanhempia ja kaikki ollaan naisia. Olen siis pikkulikka.
Arvatkaa vaan, kun saadaan nauraa, kun välillä on joltain avaimet hukassa, jopa kengät on mennyt yhtäkkiä hukkaaan. Sellaista se on unohteluja ja kömmähdyksiä, kun mummut viisi 50-65v työskentelevät. Ja kun työmme on luovaa työtä, niin olemme kaikki todella omia personia. Meillä on lupa olla omia itseämme, ihan hassuja. Työssämme on nimittäin oma personallisuus työkalumme.
Toisen huomioonottaminen ainainen huumori nauru ja hauskanpito ovat työssämme olennaista päivät pitkät. Olen lastenohjaaja.
Ei ole kaavoihin kangistunutta, kaavamaista toistoa ja saa itse toteuttaa tehtävän haluamallaan tavalla.
Minulla oli kerran nuorena tosihyvä esimies. Se "käyttöinsinööri" (silloin oli sellainen titteli) otti minut työhönkin siihen yritykseen. Olin hakemassa työpaikkaa ja haastattelussa sen insinöörin luona niin hän kysyi, että "oletko sinä poika ehtinyt olla vielä yhdessäkään työpaikassa töissä". Minä olin ollut ollut töissä vähänaikaa kahdessa pikku yrityksessä. Työsuhde päättyi molemmissa siihen että yritykset menivät konkurssiin. Minä kerroin totuuden, että olin minä puolisenvuotta parissa pikkuyrityksessä, molemmat menivät konkurssiin. No insinööri oli hetkisen aivan hiljaa ja sanoi sitten, että "kyllä siinä tässä yrityksessä menee kauemman. Jäätkö heti töihin"? Minä sanoin, että jos minä aamulla vasta tulen? Meillä synkkäsi hänen kanssaan todella hyvin, aivan niin kauan kuin hän oli esimieheni, eikä se yritys ole vieläkään konkurssissa.
Tämä vastaus olisi sopinut Sinimarjasenkin kommentin jatkoksi ja se minkä kirjoitin Sinille tähän sinulle, mutta samapa tuo.
Joo työni on luovaa ja hyvin hauskaa työtä. Ja siis olen seurakunnan lastenohjaaja. Hassua, että vain kolme ohjaajaa on minua nuorempia, mutta nekin jo neljänkymmenen pinnassa. Eikä olla muuten mitään nutturapäisiä vanhuksia, vaan tosi nuorekkaita ja viriilejä! Vaikka muisti pätkii jokaisella, niin ei silti paljon virheitä pääse tapahtumaan. Teemme parityötä.
Ja on kiva, kun nuo toiset ovat jo lähes eläkeikäisiä, niin niillä on jotain remppaa ja ottavat lomia muutenkin vaan ja niin minä saan töitä. Pidän vuvakerhoa, perhekerhoa ja lasten päiväkerhoja. Järjestän lauluja, leikkejä ja askartelua.
Toi sun juttusi oli hauska, ja on niin mukava kun on niitä hauskoja muistoja entisistä työkavereista.
..hallinnossa vähän-aikaa. Sieltä ajalta tunnen tuon sinun tehtäväalueen. Se on todella tärkeää työtä mitä sä teet. Minulla on todella hyvä käsitys juuri sun tehtäväalueen ihmisistä seurakunnissa. Minun lapseni kävivät jossakin vaiheessa seurakunnan lastenkerhossa ja olivat tosi innostuneita kaikesta. Hyvää sinulle siellä työssäsi.
Savosta :))))))
syteen tai saveen niin hauskaa on
työkaverin savolaisuus etu vai haitta, - millaista työtä teet..jossain pajassako vai, vai tehtaassa?
ammattitaitonen ole oppinut häneltä paljon
..katsantokanta tiukimmissakin paikoissa on kyllä hyväksi. Se kun meinaa aina unohtua.
Minulla on yksi kaveri todella kova kiroilemaan. Se höystää juttujaan kokoajan noitumalla rankasti.
Kerran joku sanoi sille, että "sinä sitä olet kova kiroilemaan". Niin se mun kaveri sanoi, että "en sitä minä ole, mutta minun isä se oli tosi kova kiroilemaan".
Tapahtui aikaisemmassa työpaikassani, jo kauan sitten.
Varastopäälliköllä oli tapana sattuneista virheistä syyttää
yhtä varastossa työskentelevää nuorta miestä. Kaveri oli
hyvin ahkera ja tunnollinen kaikin puolin. Yhtenä päivänä
jälleen kerran varastopäällikkö tuli toimitusjohtajan luokse
kertomaan aikamoisesta mokauksesta ja syytteli taas
samaa kaveria. Johtaja kutsui välittömästi kaverin
puhutteluun, varastopäällikön ollessa edelleen johtajan huoneessa.
Johtaja sanoi kaverille että korotan palkkaasi 500 mk kuukaudessa,
koska henkilö joka tekee virheitä, tekee myös töitä.
Varastopäällikkö lähti vähin äänin paikalleen.
Tähän loppui iänikuinen kaverin mollaaminen ja kaveri oli tyytyväinen,
todellakin ansaittuun korotukseen.
Hyvä kertomus sinulta ja on kivaa kuulla oikeudenmukaisesta johtajasta ja työntekijän kohtelusta.
Minä olin nuorena korjausmiehenä sellaisessa työpaikassa jossa oli naisia paljon töissä. Minä olin nuori ja kokematon maalaispoika ja ujostelin varsinkin vanhempien naisten seurassa. No tietenkin he pilailivat varsin paljon mun kustannuksellani ja juoksuttivat mua aina korjaamaan jos mitäkin. Mä punastelin, ujostelin, ja sopertelin vastauksia heidän kaikenkattaviin kysymyksiinsä. Heillä oli hauskaa mun kustannuksellani, tosin aina he sitten mua hyvittivät naisellisilla tempuillaan. Opin sitten vähitellen tuntemaan heidät ja täytyy sanoa että aivan kivaa porukkaahan he tosiasiassa olivat. Lämpimästi heitä muistan, hauskaa siellä oli heidän ansiostaan kaikilla. Halit vain ajatuksissa sinne.
Kertoma juttu ei oikein vastannut kysymystä, mutta
halusin laittaa sen takia, kun se oli mielestäni
fiksu teko johtajalta ja samalla näpäytys varastop.
Lukiessani tuota Sinun työkokemusta, varmasti niistä
naisista oli mukava saada ahkera, ujo ja tunnollinen
poika apuriksi heille.
Kouluaikana olin kesätöissä ja myöhemmin vakituisena
yhden tehtaan toimistossa toimistoharjoittelijana.
Tehtaalle otettiin töihin pääsääntöisesti maalta
muuttaneita. Kun toimistossa tarvittiin apua esim.
arkistoon vietävien kantamiseen, niin yleensä tehtaan
puolelta pyydettiin nuoria poikia auttamaan. Kyllä heistä olikin
naisille suuri apu. Puolestaan he sitten pojille ostivat kahvia ja pullaa.
Siihen aikaan kun ei ollut niin tarkkaa siitä mikä sattui kuulumaan kunkin toimenkuvaan.
Jotenkin tietyllä tavalla ne ajat oli ihan kivoja.
Nykyisin useinkin vaan lasketaan tuottavuutta työntekijöistä piittaamatta.
Vaikka aika on niitä kullannutkin, mutta kuitenkin. Nykyinen, liianpitkälle menevä tehokkuus ajattelu varsinkin ihmisten työtaakan suhteen on usein vienyt kaiken ilon työympäristöstä. Jaksaminen on jatkuvasti sietokyvyn rajoilla että luovuuteen tai ideointiin olisi ajatuksissa enää tilaa.
Aivan hyvin sopii sinun kertomuksesi tähän, kivaa kun kerroit. Ei tämä kirjoittaminen mitenkään niin karsinoitua ja rajoittunutta saa olla.
..nukkumaan että virkistyy taas. Kiitti kivoista jutuista Hyvää yötä.
se kun ne kyttää kokoaja mitä minä teen. Pyh! Tietokoneeseenkin on jo hankittava ketjullinen lukko!
Vaikka ei olisi mitään tarvetta eikä tarkoitusta niin pitää urkkia että mitähän se on tehnyt. Sitä on monissa tuota samaa tuolla työelämässä.
Meidän työpaikalta valitettavasti lähtee pois kaikki pätevät ja hauskat ihmiset. Vaihtuvuus on tällä hetkellä suuri, mutta positiivista on ehkä nämä uudet vastavalmistuneet. Tuovat mukanaan rehellisen ja ehkä hieman kornin näkemyksen. Vielä noin vuosi sitten oli jo heti aamusta jutut vähän villejä, puhumattakaan perjantain iltapäivän jutuista. Ei ole enää sellaisia juttuja. Ollaan vähän otsa rypyssä. Parista naapurista voisin kirjoittaa kilometrin pituisen tarinan, mutta säästän itseäni ja mahdollisia lukioita.
.. juttuja, mutta ei kehtaa kaikkea kirjoittaa tai sitten ei niinkään hauskoja. Naapureissa on kanssa joka sortin lähtöön lähtijöitä.