milloin

vanhemmilleen kun plussasin, oli niin innoissaan, ettei auttanu vaikka koitin sanoa etten halua vielä siitä puhua.
Joku 3 viikkoa niin kerroin omille vanhemmille ja parhaalle ystävälle, muille siinä varhausraskauden ultran jälkeen.
Töissä sen huomasi kaikki jo aikaisin...

rvkoa 12,oikeastaan lapset juorusivat mun vanhemmille,ja kavereillensa ja mun kavereille,kun kävivät kylässä..,vaikka oli tarkoitus sanoa vasta myöhemmin,ja vauvan isukki sanoi vanhemmillensa ekan ultran jälkeen.

Meillä on kaikista raskauksista kerrottu vasta sen maagisen 12 viikon jälkeen.

Täällä menossa rv 19 2 eikä vieläkään olla kerrottu kenellekään, sillä maha ei vielä näy ja olokin on ollut ihan huipussaan, niin mitään ei ole tarvinnut kenellekään selitellä.

Sitten ehkä kerromme, kun täytyy ruveta käyttämään löysempiä vaatteita tai kun joku sattuu asiasta jotakin kysymään.

Töissä kerron vasta viime tipassa tai sitten kun mahaa ei saa kunnolla peitettyä. Että tälleen täällä.

NP-ultran jälkeen. Mulla 2 keskenmenoa alla, joten haluttiin olla varmoja.

ja sisaruksille HETI, ja ystäville seuraavana päivänä :)

Rv 20

Oli rv 13, np-ultran jälkeen.

Ihan parhaille ystävillemme kerroimme samana päivänä,
koska vietimme uutta vuotta yhdessä ja olisi ollut outoa,
jos en olisi ottanut lasia enempää ja painunut pehkuihin ennen vuoden vaihdetta ;-)

Me kerrottiin muutamalle ystävälle melkein heti plussauksen jälkeen. He tiesivt että käymme hoidoissa ja jännittivät kovasti puolestamme. Molempien äideille kerroimme ensimmäisen ultran jälkeen joka oli viikolla 7.

Muille emme edes kerro, saavat huomata kun huomaavat. Meille on ollut hieman katkeraa aikaa tämä 5 vuotta minkä yritimme koska kaikki tuntuivat puivan lapsettomuuttamme. He eivät tiedä että olemme olleet hoidoissa, ei se heille kuulu. Olemmekin ajatelleet että kun asiaa ovat nyt niin kovasti puineet niin hoksatkoon itse.

Nyt ollaan rv 10 5 ja seuraava ultra jännittää kovasti. Toivottavasti kaikki on hyvin.

Omille vanhemmilleni kerron samana päviänä kun plussasin ja parhaalle ystävälleni myös. Muille kerrottiin noin rv 7-10. Minusta ei ollut mitään syytä salata asiaa, niin iloinen ja onnellinen uutinen oli ihana kertoa heti, vaikka kesksenmenon riski vielä oli. Töissä kerroin myös aikaisessa vaiheessa sillä jouduin melkein heti sairaslomalle ja vaihtamaan työpaikkaa työ olosuhteiden takia.

Meillä on takana 5 keskenmenoa ja tässä mennään viimeistä kertaa kun yritetään.
Kerroin jo alkuvaiheessa töissä tilanteen, koska mulle oli itsetäänselvää jäädä sairaslomalle; ei MITÄÄN riskiä, ainakaan itseaiheutettua. Työ on liian raskas ollakseen riskitön.
Omalle äidilleni ja sisaruksilleni kerroin melkeimpä heti kun tuli vastaus, mies kertoi viime päivinä vasta sukulaisilleen.

MInä en henk.koht. ymmärrä sitä yleistä tapaa kertoa mahdollisesta vauvan tulemisesta vasta rv 12 ja jälkeen, varsinkin jos on ollut vaikeuksia.
Itse ajattelen niin, että koska tiedän saavani kannustusta ja tukea, niin otan sen mielellään vastaan jo alkumetreiltä, enkä yksin (>vain miehen kanssa) jännitä tulevaa.
Kriittisin aika on siis periaatteessa ohi, mutta meillä vaara ei katoa ennenkuin sikiö on tarpeeksi vanha tulemaan ulos. Hyvä ja kannustava ympäristö on taatusti yksi tekijä; sitä kun itsekseen on ja miettii, tulee myös stressattua asian kanssa aivan liikaa.

En pidä siis tuota 12vko:n "etappia" mitenkään muodoin järkevänä; minusta tällaisen ilouutisen saa kertoa heti kun vain haluaa! Ja vielä innostuneemmin se pitäisi kuulutella pitkin poikin, jos takana on ongelmia, keskenmenoja yms. Hyvä ja kannustava henki ympärillä luo parempaa oltavaa sekä itselle että sikiölle.

Isosiskoni sai kuulla raskaudesta jo seuraavana päivänä plussauksesta(5 1). Samalla viikolla jouduin kertomaan koulussa sekä työharjottelussa (koska en voinut tehdä esim. aromaterapiaa). Sitten pikkuhiljaa kerroin koulukavereille, vanhemmillemme, työnantajalle, sukulaisille ja kavereille. Jo viikolla 8 suurin osa tutuista tiesi raskaudesta.