HEi.
Oon 22.v tyttönen. Olen seurustellut mieheni (24w) kanssa jo 6vuotta. Asumme yhdessä. Ongelma on miehen viinan/kaljan juonti. Hän juo kaikki vapaansa, nytkin meni helatorstai humalassa, tälläkin hetkellä hän on juomassa kavereidensa kanssa.
Mieheni on vakituisessa työsuhteessa, ei kuitenkaan käytä alkoa työviikolla.´
Minua ottaa todella paljon pannuun hänen juomisensa, olen siitä maininnutkin useamman kerran vaan, riidan olen aikaiseksi saanut.
Vuosi sitten huomasin että ulosotosta tulee kirjeitä, eli hän ei maksa edes laskujaan. Kaikki raha menee viinaan ja tupakkaan, baareissa hän tarjoaa aina kavereilleen kierroksen tai kaksi.
Minulla oli vasta synttärit,vaan mitään huomiota en häneltä saanut. =(
Itse käyn ulkona n.2kertaa kk mutta en juo kännejä. En yleensä nipota mistään asiasta mutta nyt minulla alkaa olla mitta täynnä sitä viinalta ja paskalta haisevaa miestä.
Selvinpäin hän on todella symppis ja valloittava mies, oikea "kullan nuppu". Ei tosin tee kotitöitä eikä muitakaan ns.naisten töitä.
mitä teen? Erotakko vai mitä?
Voiko tälläinen mies "raitistua"?
Onko kokemuksia ko.miehistä?
Oon 22.v tyttönen. Olen seurustellut mieheni (24w) kanssa jo 6vuotta. Asumme yhdessä. Ongelma on miehen viinan/kaljan juonti. Hän juo kaikki vapaansa, nytkin meni helatorstai humalassa, tälläkin hetkellä hän on juomassa kavereidensa kanssa.
Mieheni on vakituisessa työsuhteessa, ei kuitenkaan käytä alkoa työviikolla.´
Minua ottaa todella paljon pannuun hänen juomisensa, olen siitä maininnutkin useamman kerran vaan, riidan olen aikaiseksi saanut.
Vuosi sitten huomasin että ulosotosta tulee kirjeitä, eli hän ei maksa edes laskujaan. Kaikki raha menee viinaan ja tupakkaan, baareissa hän tarjoaa aina kavereilleen kierroksen tai kaksi.
Minulla oli vasta synttärit,vaan mitään huomiota en häneltä saanut. =(
Itse käyn ulkona n.2kertaa kk mutta en juo kännejä. En yleensä nipota mistään asiasta mutta nyt minulla alkaa olla mitta täynnä sitä viinalta ja paskalta haisevaa miestä.
Selvinpäin hän on todella symppis ja valloittava mies, oikea "kullan nuppu". Ei tosin tee kotitöitä eikä muitakaan ns.naisten töitä.
mitä teen? Erotakko vai mitä?
Voiko tälläinen mies "raitistua"?
Onko kokemuksia ko.miehistä?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Sinun pitää kysyä kumman valitsee..sinut vai rälläämisen.
Kyllä jo tuossa iässä pitäis osata rauhoittua jos kerran sinun kanssa haluaa olla ja asua.
Ja sinulle koituu vielä paljon harmeja jos hän jatkaa kauan samaan malliin.
Kohta huomaat että on törsännyt sinunkin rahat..
Jotenkin vaikuttais että kannattaa tosiaan miettiä omaa tilannetta.
Ei oikein tunnu ottavan tosissaan teidän suhdetta.
Onko miehen vamhemmilla sama ongelma,vai onko he raittiita..sekin voi vaikuttaa mihin päin asiat menee miehes kohdalla..
vielä siinä iässä missä pitää kaljaa ottaa.tai sitte kaikki 24 vuotiaat ovat alkoholisteja.normaali terve nuorimies.
"..iässä missä pitää ottaa kaljaa.."
"..terve nuori mies.."
Minäpä myös yleistän.
Normaali nuori mies ei parisuhteessa noin käyttäydy.
Juominen on jo nyt ajanut elämänkumppanin ohi ja välimatka lisääntyy.
Käy töissä (vielä) ja siitä huolimatta tulee karhuja kuin persaukiselle. Kumppania ei noteerata, ja huomauttamisesta nousee riita. Se kielii jo siitä, että arvostukset ovat pielessä.
Pakotetuksi ajaminen valintatilanteeseen ei auta kuin vähän aikaa, sillä pakko ja oma tahto/halu ovat kaksi eri asiaa.
Jos olisin ko. nuori nainen, niin lähtisin nostelemaan hyvän sään aikana, sillä noin nuoren miehen käytös ei hyvää lupaa siitä, mitä vuosien saatossa tuleman pitää.
tosta on hyvä lipsua työpaikkakännäämiseen, lopputili ja sit vasta kännätään.
Harmillista, tuossa iässä itsekin yritin aikuistua, ja raitistua olinkin melkein vuoden juomatta, sen jälkeen piti 10vuotta "tissutella" ennen kuin tuli päävetävänkäteen. Se on läheisellekin rankkaa kun joku juo.
Ne on rankkoja juttuja, ja vaikea kenenkään tulla viisatelemaan, juova siinä ainakin suuttuu kun tullaan sekaantumaan sen asiohin.
Henk. koht. kun ei ollut enää mitään menetettävää, kuin oma henki, alkoi toipuminen, eheytyminen usko paremmasta huomiseta, ja usko tähän päivään.
Siunauta sinulle, ja anteeksi vaimoni
Alkoholi on viisasten juoma ja harvassa on ne ihmiset joiden olen nähnyt olevan tarpeeksi viisaita.
Alkoholista on erittäin vaikea keskustella henkilön kanssa joka käyttää liikaa alkoholia. Vaimoni huomautti minulle tästä kun innostuin juomaan. En juonut sitä määrää mitä moni työ- ja joukuekaverini, mutta kuitenkin sen verran paljon, että yhteinen elämämme alkoi tökkimään. Aina kun vaimoni otti puheeksi alkoholin niin suutuin ja aloin puolustautumaan tai sättimään jostain muusta. Olen nähnyt suvussani ja perheessäni ihmisiä joilla on alkoholin kanssa ongelmia. Siis ainakin minun mielestäni. Olen esimerkiksi nykyään ainoa joka voi käydä yhdellä oluella, koska muilla on vain on/off vaihde. Ympäristön muutos on usein se mikä saa vähentämään alkoholin nauttimista, mutta Suomessa tuntuu monissa piirissä olevan se tapa, että ryypätään, ryypätään aina vaan ryypätään. No eipä paljon helpottanut vastaus, mutta minkä tahansa ratkaisun teet, niin älä katkeroidu. Se on sinun ratkaisusi. Jos haluat jäädä odottamaan muutosta, niin muista, että toista ei voi muuttaa jos hän ei halua. Olen nähnyt tapauksia jossa ukko/akka lopettaa ryyppämisen, mutta usein sitä on edeltänyt jokin muutos. Lapsi/ Potkut/ Ysävien katoaminen/ Taludellinen romahdu. Kaikki näistä voi myös olla syitä ryyppäämisen lisääntymiseen. Ota ja tiedä. Toivon kuitenkin jaksamsta ja yritä kuitenkin keskustella ja esittää asiat selkeästi jäsentäen. Pyydä toista miettimään yön pimetessä, kun on selvinpäin, että mitä sinä tunnet ja miten toisen käytös loukkaa ja satuttaa. Onnea matkaan.
Eroa, kun vielä ehdit. Tuo hommahan ei tuosta parempaan käänny. Itse olet kohta suossa hänen mukanaan. Hän on ilmiselvästi alkoholisti, etkä sinä sille mitään mahda. Viina on hänelle tuhatkertaa tärkeämpi kuin sinä, joten anna olla, ja etsi itsellesi parempi mies, jolla on toisenlainen tärkeysjärjestys elämässä.
kehottaisin lukemaan tuolla toisessa viestiketjussa olevan keskustelun. Otsikko 'Nuori ongelmallinen aikuinen'.
Nyt vaikuttaa näin sivusta seuranneena siltä, että näissä tarinoissa on paljon yhteistä. Ihan vaan voisi miettiä, haluaako toimia ns. äitihahmona aikuiselle miehelle. Tämä on taas tällainen ylikriittinen kommentti. Haluan vaan saada ajatuksia heräämään teissä, jotka hyyssäätte alkoholisteja.
Päihderiippuvuuden tunnusmerkit:
- sietokyvyn kasvu päihteen suhteen
- vieroitusoireet silloin, kun päihteiden käyttö keskeytetään
- himo tai pakonomainen tarve ottaa päihdettä
- kyvyttömyys hallita päihteen käyttöä
- päihteen käytön muodostuminen elämän keskeiseksi asiaksi
- päihteen käytön jatkaminen huolimatta sosiaalisista haitoista
- päihteen käytön jatkaminen huolimatta siitä, että asianomainen todennäköisesti tietää päihteen käytöstä aiheutuneen toistuvia tai pysyviä fyysisiä tai psyykkisiä ongelmia
Riippuvuus on korjautumaton sairaus, josta voi toipua, mutta hyvin pienellä todennäköisyydellä, ja silloinkin vain täydellisen raittiuden avulla.
Jos alkoholi on mennyt sinusta ohi, et millään toimenpiteillä pääse ykköspaikalle, jos ei kaveri itse totea tilanteen vaativan täydellistä raittiutta ja ala toimia itse itsensä eteen.
Kuinka eroaminen onnituisi näin pitkän seurustelun jälkeen? jo päivän yksinolon jälkeen tunnen oloni hieman yksinäiseksi. Toki minulla on hyvä ystävä piiri, heiltä saisin varmasti tukea.
Masentaa ajatella tulevaisuutta päivääkään pitemmälle, kun takaraivossa on tieto miehen alko-ongelmasta.
Kuinka saisin miehen raitistettua että joisi vain kerran viikossa? eikä pe, la ja muut vapaa päivät (pekkaset yms).
Kiitos kovasti jo erukäteen
sulle kirjoitettu ja selailemalla palstaa taaksepäin löydät saman ongelman ja se vastaus kysymykseesi on lähes jokaisessa vastauksessa ymmärrettävissä, jos haluaa ymmärtää.
laitan sen vielä ihan suoraan: et mitenkään.
voit tulevaisuudessa ainoastaan pahentaa tilannetta hyysäämällä, paapomalla, peittelemällä ja mahdollistamalla. ja silloin se vie sinutkin mukanaan aina vaan syvemmälle paskaan. happi loppuu siellä kokonaan, kun nyt jo pistää haukkomaan.
sulla on siis vastakkain nainen ja järki.
kumpi vie voiton ?
pientä miä mä oon joutu kokemaan.Mulla on menny ainaskin 10 työpaikkaa juomisen takii.Sitten tapasin nykyisen vaimoni,joka oli myös alkoholisti olemme olleet 10v naimisissa ja meillä on 8 wee tyttö,joka
on otettu huostaan jo kolmannen kerran olemme siis ryssineet todella pahasti vaimoni oli samassa työpaikassa 30vuotta ja sai kenkää juomisen takii..
Nyt hän asuu jonkun ystävän luona ja mä oon yksin kotona .Tässä varmaan aika paljon aihetta mihin viina voi johtaa...
Eräs tuttavani joi hyvin paljon. Kaikki vapaat jne. Työpaikka vitutti ja siksipö joi lisää. Työtä täytyi silti tehdä. Vaimo opiskeli ja asuntolaina painoi. Loppujen lopuksi ajatui työpaikalla riitaan ja sai potkut. Ryyppäys loppui ja uusityö alkoi. Hänen vaimonsa kesti miehen ongelmia ja mies on antanut vaimolleen monia asioita anteeksi. Molemmat loistavia henkilöitä ja nyt kun vanhasta työstä on päästy eroon ja osittain viinapirusta, niin kaikki näyttää aurinkoiselta. Joitain vuosia se kesti, mutta asiat voivat muuttua joskus positiiviseenkin suuntaan, Toisin hyvin harvoin ,mutta niinkin voi käydä joten koska meistä ei kukaan tiedä sinun tilannettasi kokonaisuudessaan niin eropäätöksen suora suostuttelu tulisi kyseenalaistaa, mutta harvoissa kerroissa on onnistumiset. Ainoa mitä voin sinulle antaa on halauksen ylitse vuorien näin tietotekniikan verkossa ja toivoa jaksamista. Ihminen tottuu kaiken näköiseen vaikka se olisi paskaa ja ilman sitä tuntuu oudolta, joten älä yksinäisyyttä pelkää. Se ei kai ole ikuista ja se voi avartaa. Kaikkea hyvää mitä ihminen voi toiselle toivottaa toivotan minä sinulle ja jokaiselle tuskailevalle.
Kuullostaa niin tutulta...
Olen ollut yhdessä ukkoni kanssa n. 10 vuotta ja suhteen alku kuullostaa kuin olisi omasta elämästäni.
Aina näihin päiviin saakka on jaksanut käydä työssä ja hoitaa hommansa suht kunnolla, mutta viime kuukausina on tahti alkanut kiihtyä. Meillä harrastetaan "pihatöitä" (=lue: pihalla liiterin takana naukkailua) kaikki vapaapäivät. Tässä kuussakin juoppopäiviä on ollut jo 15. Eilen viimeksi haki kesken päivää sairaslomaa "rintalastan takaisen määrittelemättömän ahdistuksen tunteen" takia.
Kotityöt ei meilläkään ole miesten heiniä, saan yksin hoitaa oman duunin lisäksi lapset, ruuan, siivouksen ja taloremontin kun äijä vain makaa !autotallin!!! sohvalla karhunsa kainalossa.
Saa aikamoisen kolauksen kokea ennen kuin havahtuu todellisuuteen. Ongelmaa miehelläni ei alkoholin käytössä tietenkään ole, se on meillä muilla perheen jäsenillä ja tuttavilla (joita hän ei vielä ole saanut onneksi ihan kaikkia karkotettua luotamme) AA on vain juoppoja varten.Antabustakin on painostuksestani kokeillut, mutta pilleri on niin helppoa ilman vahtimista jättää ottamatta...
Olen yrittänyt ymmärtää ja tukea siippaani hyvinä hetkinä turhaan. Syy löytyy aina, eikä koskaan tietenkään itsestä. Minä heräsin muutama viikko sitten; olin ollut lauantain töissä ja tulin iltapäivällä kotiin. Ukko makasi pihanurmella sammuneena ja kolme lastamme olivat sinnitelleet keskenään. Onneksi vanhin on jo 6 ja osaa edes antaa 2W kaksosille kaapista leipää ja maitoa... Nyt on ero vireillä ja talo myynnissä. Muuttopäivä häämöttää mutta ukko sen kuin porskuttaa...
Näin meillä. Miettisin Sinun asemessasi kaksi kertaa miten vakaa ja syvä suhde on ja jaksatko hoitaa puolisoasi kuten minä: neljäntenä alle kouluikäisenä ja yrittää yksin pitää koko pakkaa kasassa...