Tämä on julkinen palsta ja te kaikki täällä puukotatte itseänne jalkaan? Meillä hoitoalan työntekijöillä, siis koulutetuilla sellaisilla, on eettiset ohjeet. Kehoittavatko ne meitä mollaamaan hoitotyötä/hoitotyön tekemistä julkisilla palstoilla? Kehoittavatko ne meitä purnaamaan julkisilla palstoilla työoloista, potilaista, työoloista, toisista työntekijöistä, palkoista, muiden palkoista, riitelemään keskenämme toistemme koulutuksesta, syyttelemään ja arvostelemaan?
Miksi ihmeessä minä ymmärrän nuo ohjeet niin, että me kaikki olemme samaa alaa edustavia ja meidän tulisi tukea toisiamme, nostaa ammattiylpeyttä ja -tasoa esiintymällä korrektisti ja toisiamme tukien ja toistemme osaamista arvostaen. Minusta tulee sairaanhoitaja, joka arvostaa lähihoitajaa/perushoitajaa/apuhoitajaa/osastoapulaista ja tarttuu ihan kaikkeen työhön. Kaikki nämä työntekijät ovat osa hoitoketjua ja tarpeellisia, jokainen osan suorittaja koulutuksesta riippumatta on tarpeellinen. Joskus kuulee puhuttavan, että osastoapulainen on pohjan alimmainen, mutta itse miellän hänet tosi tärkeäksi ja arvostan suuresti. Hänhän tekee sitä työtä, jota suurin osa ei halua itse tehdä. Aikoinaan valitettiin, kun osastoapulaiset ovat kouluttamattomia ja aina voitiin purkaa kaikki negaatiot heihin, jos ei uskallettu myöntää, että oma työkaveri otti päähän. Nyt, kun lähihoitajille/perushoitajille on alettu kaavailemaan näitä tehtäviä siihen perushoitamisen oheen, on huomattu, kuinka tärkeitä nuo hiljaiset apulaiset ovat. Ei työelässä sh:n ja perushoitajan välillä ole kovinkaan leveää tehtäväväliä, molemmat hoitavat potilasta ja toivottavasti sydämellä. SH omaa ehkä enemmän hoitotieteellisiä, teoreettisia valmiuksia jatko-opiskeluun ja työharjoittelujen kautta systemaattisempaa näkemystä, mutta...ihan yhtä tärkeitä ovat jokaisen vaiheen edustajat.
Työ opettaa, sen tekeminen ja todellinen ammattitaito opitaan tekemällä. Jokainen työn kohde, ihminen, on omanlaisensa ja uutta sitä kautta tulee jatkuvasti eteen, hämillään on ihan jokainen aina joskus. Yhteistyötä, toistemme arvostamista ja eritoten, konfliktien välttämistä, sitä sen pitäisi olla. Koitetaan tulla toimeen ja arvostaa jokainen toisiamme. Muistetaan ne eettiset ohjeet ihan oikeasti, eikä vain kokeissa/tenteissä...ne pitäisi sisäistää osaksi omaa käytöstä. Palkoista sen verran, että ovathan ne ihan jokaisella meistä ehkä liian pienet, mutta verrattaessa niitä esim. hygieenikkojen palkkoihin, mitä valitamme. Siistijä koittaa tehdä työtänsä hirmuisessa rakosessa, ei ole aikaa, ei saa edes mahdollisuutta onnistua ja silti palkka on ihan minimaalinen. Muuten, monet akateemiset opiskelijat rahoittavat opintojaan siivoamalla...
Koitetaan edes hieman ja vedetään samaaa köyttä kaikki.On muiden etu, jos meidät saadaan riitelemään toistemme kanssa ja kiukuttelemaan omasta palkasta. Mitä rikkonaisempi on meidän yhteistyömme, sitä parempi muille, sillä yhteinäinen rintama on aina kaikkein vaarallisin, se ihan oikeasti voi saada edistymistä aikaan, sekä työn tekemisessä että palkoissa...ja puoluepolitiikka ei sitten kuulu tähän lainkaan...
Miksi ihmeessä minä ymmärrän nuo ohjeet niin, että me kaikki olemme samaa alaa edustavia ja meidän tulisi tukea toisiamme, nostaa ammattiylpeyttä ja -tasoa esiintymällä korrektisti ja toisiamme tukien ja toistemme osaamista arvostaen. Minusta tulee sairaanhoitaja, joka arvostaa lähihoitajaa/perushoitajaa/apuhoitajaa/osastoapulaista ja tarttuu ihan kaikkeen työhön. Kaikki nämä työntekijät ovat osa hoitoketjua ja tarpeellisia, jokainen osan suorittaja koulutuksesta riippumatta on tarpeellinen. Joskus kuulee puhuttavan, että osastoapulainen on pohjan alimmainen, mutta itse miellän hänet tosi tärkeäksi ja arvostan suuresti. Hänhän tekee sitä työtä, jota suurin osa ei halua itse tehdä. Aikoinaan valitettiin, kun osastoapulaiset ovat kouluttamattomia ja aina voitiin purkaa kaikki negaatiot heihin, jos ei uskallettu myöntää, että oma työkaveri otti päähän. Nyt, kun lähihoitajille/perushoitajille on alettu kaavailemaan näitä tehtäviä siihen perushoitamisen oheen, on huomattu, kuinka tärkeitä nuo hiljaiset apulaiset ovat. Ei työelässä sh:n ja perushoitajan välillä ole kovinkaan leveää tehtäväväliä, molemmat hoitavat potilasta ja toivottavasti sydämellä. SH omaa ehkä enemmän hoitotieteellisiä, teoreettisia valmiuksia jatko-opiskeluun ja työharjoittelujen kautta systemaattisempaa näkemystä, mutta...ihan yhtä tärkeitä ovat jokaisen vaiheen edustajat.
Työ opettaa, sen tekeminen ja todellinen ammattitaito opitaan tekemällä. Jokainen työn kohde, ihminen, on omanlaisensa ja uutta sitä kautta tulee jatkuvasti eteen, hämillään on ihan jokainen aina joskus. Yhteistyötä, toistemme arvostamista ja eritoten, konfliktien välttämistä, sitä sen pitäisi olla. Koitetaan tulla toimeen ja arvostaa jokainen toisiamme. Muistetaan ne eettiset ohjeet ihan oikeasti, eikä vain kokeissa/tenteissä...ne pitäisi sisäistää osaksi omaa käytöstä. Palkoista sen verran, että ovathan ne ihan jokaisella meistä ehkä liian pienet, mutta verrattaessa niitä esim. hygieenikkojen palkkoihin, mitä valitamme. Siistijä koittaa tehdä työtänsä hirmuisessa rakosessa, ei ole aikaa, ei saa edes mahdollisuutta onnistua ja silti palkka on ihan minimaalinen. Muuten, monet akateemiset opiskelijat rahoittavat opintojaan siivoamalla...
Koitetaan edes hieman ja vedetään samaaa köyttä kaikki.On muiden etu, jos meidät saadaan riitelemään toistemme kanssa ja kiukuttelemaan omasta palkasta. Mitä rikkonaisempi on meidän yhteistyömme, sitä parempi muille, sillä yhteinäinen rintama on aina kaikkein vaarallisin, se ihan oikeasti voi saada edistymistä aikaan, sekä työn tekemisessä että palkoissa...ja puoluepolitiikka ei sitten kuulu tähän lainkaan...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sinä ja sinunlaisesi pilvessä elävän haihattelijan, joka luulee saavansa valmistuessaan kruunun, mitä voi alkaa kiillottelemaan, sen rintaman rikkoo.
Kyllä tuo aloittajan teksti oli tähän mennessä järkevimpiä kirjoituksia tällä palstalla. Sinunalisesi räyhääjä sen sijaan on esteenä kaikelle yhteistyölle ja samasta köydestä vetämiselle. Suurin ongelma koko hoitoalalla on, että suurin osa ainakin täällä kirjoittelevista hoitsuista on todella itsekkäitä.
Vähän semmosia "Mulle heti kaikki nyt" tyyppjä. Heitä ei kiinnosta faktat ja vertailut muihin palkansaajiin vaan se, että nuo pradan uusimmat kengät pitäis saada, mutta ku ei satu just nyt olemaan sen vertaa käteistä. Ahneus ja kateus ovat todella rumia luonteenpiirteitä.
Minä olen jo omani hoitoalan työpaikkani antanut muille. Muistissani on vieläkin se viimeinen hoitoalan lakko, eipä hyödyttänyt sekään. Ja niitä marttyyrejä ja rintoihinsa lyöjiä olen kyllä nähnyt tähän ikääni mennessä enemmän kuin rakentavaa arvostelua.
Saat mennä minun puolestani minulta vapautuneeseen paikkaan. Itse olen saanut muuta työtä, parempi palkka, päivätyö ja osaamistani arvostetaan.
"Muistetaan ne eettiset ohjeet ihan oikeasti, eikä vain kokeissa/tenteissä...ne pitäisi sisäistää osaksi omaa käytöstä."
Se vain on kuule niin, että vaikka kuinka olisit sisäistänyt ettiset ohjeet ja ne olisi sulla selkäytimessä, se ei yksin riitä. Jos resurssit hoitotyön tekemiseen on työpaikallasi viety niin tiukille, ettei sinulla ole mitään mahdollista tehdä hoitotyötä eettisten ohjeisen mukaisesti tai ainakaan niin kuin haluaisit, sinulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ottaa ja lähteä tai yrittää sopeutua. Ja ei yleensä työpaikoilla ole tällainen ristiriita työntekijöiden kesken. Se joistain syystä vain korostuu täällä.