Kun itse erosin vl-yhteisöstä, sain havaita sen olevan vanhempieni kasvatustaidolle kova kolaus. He pitivät huolen siitä, varsinkin äitini, ettei minulla ollut mukava käydä kotona tai edes vastata heikäläisten puheluihin. Puhelimessa he solvasivat vaatteitani, partaani, harrastuksiani, "tanssi"kenkiäni, hiuksiani jne..
Jouduin heti muuttamaan kotoa, koska en voinut olla jatkuvasti pilkattavana. Minulle kerrottiin, etteivät he enää ikinä ilkeä liikkua kaupungilla koska ihmiset ovat nähneet minut ravintoloissa ja minulla on meikkaava tyttöystäväkin niin kaikki näkevät heidän epäonnistuneen kasvatuksessaan.
Kun en jaksanut kuunnella tuota ivaamista, panin välit poikki vuosikausiksi kokonaan ja vaihdoin paikkakuntaa. Sitten he alkoivat levittelemään sisaruksilleni juttuja "viinanhuuruisesta" elämästäni, jonka vuoksi en voi olla edes yhteydessä uskovaisiin. Nyt välit ovat parinkymmenen vuoden aikana parantuneet ja minuakin piddetään ihmisenä mutta ne loukkaukset ovat tabu. Anteeksi he eivät ole niitä pyytäneet eikä niitä saa ottaa puheeksi, koska he toimivat mielestään oikein... Surullista on tuollainen käytös omia lapsiaan kohtaan.
Jouduin heti muuttamaan kotoa, koska en voinut olla jatkuvasti pilkattavana. Minulle kerrottiin, etteivät he enää ikinä ilkeä liikkua kaupungilla koska ihmiset ovat nähneet minut ravintoloissa ja minulla on meikkaava tyttöystäväkin niin kaikki näkevät heidän epäonnistuneen kasvatuksessaan.
Kun en jaksanut kuunnella tuota ivaamista, panin välit poikki vuosikausiksi kokonaan ja vaihdoin paikkakuntaa. Sitten he alkoivat levittelemään sisaruksilleni juttuja "viinanhuuruisesta" elämästäni, jonka vuoksi en voi olla edes yhteydessä uskovaisiin. Nyt välit ovat parinkymmenen vuoden aikana parantuneet ja minuakin piddetään ihmisenä mutta ne loukkaukset ovat tabu. Anteeksi he eivät ole niitä pyytäneet eikä niitä saa ottaa puheeksi, koska he toimivat mielestään oikein... Surullista on tuollainen käytös omia lapsiaan kohtaan.
Vastaukset 33
Vanhimmat
surullusta.Tämä lähinnä on vanhenpiesi ymmärtämättömyyttä , sekä teidän yhteisen viestinnän puutetta.Uskoa en sotkisi tähän millään tavoin, sillä vanhenpiesi käyttäytyminen, kuten kerrot, on sopimatonta uskovaiselle.
Oletpa sinä kiero, kun kiistät uskonnon vaikutuksen.
Kyllä perheenjäsenen eristäminen ja leimaaminen perustuu juuri vl-vakaumukseen. Avaajan kuvaama menettely on melko tavallista vl-kodeissa. Juuri uskonnolla vanhemmat ja sisarukset lyövät toisenlaisen vakaumuksen valinnutta aikuista lasta. VL-sisarukset osallistuvat tähän monesti yhtä suurella voimalla tai jopa suuremmalla kuin vanhemmat.
VL-usko on hyvin suvaitsematon ja erilaisuus koetaan suurena uhkana sekä henkilökohtaisena loukkauksena. Erilainen hiustyyli ja meikkaaminen riittävät leimaamiseen. Ja selän takana aletaan haukkua vaikkapa alkoholoinkäytöstä vaikka asianomainen elää täysin viinatonta ja tupakatonta elämää. Haukkumisessa ei siekailla käyttää valheita.
Ymmärrän täysin sinua, itsekin eronneena. Vanhemmat eivät tosin olleet ihan noin tiukkoja kuin sinun, enimmäkseen kokivat olleensa huonoja kasvattajia.
Voimia, älä anna VL-yhteisön lannistaa sinua!
Lämmin kiitos rohkaisusta! Välillä on ollut niin vaikeita aikoja että masennuin työkyvyttömäksi perheeni suhtautumisen seuraamuksena. Jaksan jo paljon paremmin, mutta aina uudestaan se oman rakkaan "lauman" suunnasta tuleva loukkaaminen haavoittaa syvältä.
tuo avaajan kuvaus on. Yhteisöstä eronneet lapset ovat kuin punainen vaate kasvatuksessaan epäonnistuneille vanhemmille. Minulta vanhempani alkoivt periä vuokraa siitä lähtien kun erosin yhteisöstä. Muilta lapsilta sellaista ei edes kysytty.
selän toisista uskovaisista takan on tärkeimpiä kotiäitien ajanviettotapoja. Puhelinlaskut ovat tähtitieteellisiä kun pitää juoruta toisten kotiäitien kanssa päivät pitkät. Näin on aina ollut ja on aina oleva.
Itse ainakin ottaisin käyttöön Skypen, jos olisin päivät pitkät puhelimessa. Useimmilla lienee laajakaistat sun muut, joten voisivat säästää pitkän pennin.
...ja puhua mielellään positiivista asiaa...
kuulostaa hätäiseltä ratkaisulta, jos se tuosta syystä tuli. Vanhemmat ovat kyllä varmasti poissa tolaltaan ja tekevät siksi varmaan typeriäkin ratkaisuja joskus, vaikka ei meillä tuollaisia ylilyöntejä ollut, tosin siskoni ei enää asunut kotona (eli juuri tuo vuokrajuttu ei olisi ollut edes mahdollinen)...vanhemmat haluavat, että lapsi pelastuu (siis taivas helvetin sijasta) ja huoli uskon kieltävästä on ihan kauhea. Täysin ulkopuolinen, joka näkee asian suvaitsevaisuuskysymyksenä eikä pelastuskysymyksenä, tuskin tuota vanhempien hätää ymmärtää. Monelle ihmisellehän on ihan sama, mihin uskoo vai uskooko mihinkään.
säkki päässä.Silti vl-uskokaan ei anna lupaa tuollaiseen omia lapsiaan eikä muitakaan lähimmäisiä kohtaa. Uskosta voi puhua, mutta on muistettava Rakkaus, joka on suurinta ja kalleinta jokaista ihmistä kohtaan.
Kun oma lapsi pettää, saa häntä kohdella miten tahansa...
vaikka voikukka. Ihan pelkkää panettelua ja parjausta. VL-kodeissa(kin) VOI käydä noin kuin aloituksessa kuvattiin, JA SE ON VÄÄRIN!!! Mutta ei VL -usko opeta niin. Kyseessä on yksittäisten (olipa niitä sitten vaikka kuinka monta) vanhempien/vanhemman henkilökohtainen ongelma. Trauma, kyvyttömyys kohdata epäonnistumista ja syyllisyyttä, jne...
On aivan järjetöntä ajatella, että näin Raamattu opettaisi toimimaan. Vanhemmat ovat tässä esimerkissä tehneet synnin, josta heidän on tehtävä parannus. Ei se sen ihmeellisempää ole.
Mutta: EMME ME OPETA KETÄÄN NÄIN TOIMIMAAN.
Päinvastoin.
on yleistä ja yhteisön taholta jopa pakollista vl-uskonnossa. Hoitokokousaikana ihmisiä piti SRK:n määräyksestä kohdella pakanoina ja publikaaneina sekä halveksia kuin ruttoa.
kun tällainen on sitä perinnäissäädösoppia! Turha kiistää, kun olen yli 50v seurannut.
Parannuksen teko on vain sitä kilven killoitusta.
Noinhan se usein menee. Lisäisin vielä omalla kohdallani ollet perheen sisällä pidetyt hoitokokoukset ja hengellisen painostuksen.
ei ole tällä hetkellä uskomassa. Tapa jolla saimme tietää asiasta oli aika shokeeraava. Jotenkin pitkään hän oli ollut jotenkin vaikea ja ahdistuneen oloinen. Mielestäni tällä hetkellä välimme ovat hyvät. Hän on alaikäinen ja asuu kotona. Hänellä oli paljon kysymyksiä siinä vaiheessa kun mietti ratkaisuaan. Osaan en yksinkertaisesti osannut vastata. Esim, hiusten värjäys, korvakorut jne. Viikoittain juttelemme uskon asioista. yritän kuunnella häntä ja hänen ajatuksiaan. Yritän olla tuputtamatta hänelle ajatuksiani ainoina ja oikeina. Erään kerran hän tuumasi että:"äiti ei viimeisenä päivänä ole mitään merkitystä sillä onko jollain korukorvassa vai ei. Ainoastaan se uskooko on merkitystä." Kysyin häneltä että uskooko hän. Sanoi uskovansa. Eli jollain tavoin hän uskoo kuitenkin. Yleensä aloite keskusteluihin tulee häneltä. Joskus on oikein epätoivoinen olo kun ei aina jaksaisi jutella.Varsinkin jos satumme olemaan kahdestaan kotona hän hivuttautuu lähelle ja heittää jotain ajatuksiaan.
Välillä vitsailemmekin vähän. Hän juuri pyysi rahaa että voi ostaa korvakuulokkeet. Lupasin sillä puheella että niillä saa kuunnella vain virsiä ja siionin lauluja. Häntä nauratti.
Jotenkin sekin että kun hänen kanssa ei ole mitään ongelmaa muuta kuin se että ei usko kuin me. En halua nostaa siitä haloota. Hänellä menee koulussa hyvin, ei käytä päihteitä, on hyviä kavereita uskovaisia ja ei-vlliä, hyvät harrastukset ja muutenkin oikein mukava poika. Varmaan tulisi enemmän ongelmia jos itse käyttäytyisin erilailla. Kuitenkin hän tietää varmasti meidän arvomme ja uskomme.
Tottakai sitä isekkin mietti että mitä minä olen tehnyt väärin kun lapsi ei halua uskoa. Ja eniten kai sitä kokee olevansa niin huono esimerkki itse.
Ja arvostan poikani rehellisyyttä. Hän on aidosti se mikä on. Hän monesti sanookin minulle että tietäisitpä äiti kuin paljon tuttujen lapsia on päihtyneenä kaupungilla ja vanhemmat ei tiedä mitään. Itsekkin ihmettelee miten toiset nuoret voivat elää niin että vanhemmille esitetään toista mitä todellisuudessa on. "Seuroista ryyppäämään" tyyliin.
Tämä on enempi kristityn hengen mukainen toimintatapa. "Kun uskon perusteita kysytään, olemme valmiita vastaamaan".
Ei ole kenenkään edun mukaista olla jatkuvasti toitottamassa vasten kuulijan tahtoakin "tee parannus" tyyliin, koska kyllähän vl-perheessä kasvaneella on erityisen paljon tietoa Raamatun mukaisesta uskosta ja elämästä. Jos ratkaisunsa tehneelle kokoajan ollaan tuputtamassa uskonasioita, niin kauemmaksihan uskovaisista se vain on viemässä.
suuresti erään tuttumme sanominen kun hän tuumasi että vaikka Jeesus oli paras kasvattaja niin silti oli opetuslapsissakin kieltäjä joka kielsi Jeesuksen. Niinpä niin. Luulisi että olisi uskonut kun näkikin Jeesuksen.
kyselisi! Muuten hän antaisi palttua koko asialle!
Mutta, lapsesi ei halua uskoa kuten sinä ja teidän muodostamanne, vajaan 100 000 hengen yhteisö.
Anna hänelle se vapaus, ja arvosta ja ole iloinen hänen uskostaan! Lestadiolaisuudessa on aiemmin ollut ovet paljon avarammat kun lukee sen historiaa.
Pojallasi on Jumala, niin kuin sinullakin. Jos hän uskoo Jumalaan hivenen eri tavalla kuin sinä, siinä ei ole mitään ongelmaa! Ongelma piilee siinä, että sinut on aivopesty uskomaan vain yhdellä ainoalla, SRK:n johtomiesten määräämällä tavalla!
kovisteli aina minua että olen "synnin teillä", ja täysi hulttio (olin arka, ujo nuori tyttö, normaaliin tapaan kiinnostunut pojista ym. kuten pitääkin).
Minua kuvaannollisesti mätkittiin Raamatulla päähän ja itkettiin olevan menossa helvettiin. Kuitenkin olin kaiken aikaa säilyttänyt jonkinlaisen lapsen uskon.
Sama, joskin lievennetyssä muodossa jatkui aikuisiälläni. Koetin joskus sanoa, että toki uskon Jumalaan, jopa rukoilenkin.
Uskoani ei kuitenkaan hyväksytty. Olin edelleen "synnin teillä", koska poltin tupakkaa ja joskus käytin alkoholia.
Näin lapsellisesti voi ajatella dominoiva ihminen! Eihän taivaan portilla todellakaan kukaan kysele, onko korvissasi renkaat tai montako olusta olet eläissäsi nauttinut!
Ole sinä viisaampi kuin minun äitini. Älä särje nuoren herkän poikasi uskoa vain siksi ettei hän usko ja ajattele juuri sillä tavoin kuin sinä!
On hirvittävää omahyväisyyttä ja dominoivuutta vaatia, että kaikki muut ajattelisivat ja kokisivat asiat juuri samalla tavoin, ja että jos näin ei ole; he automaattisesti ovat huonoja ja kelvottomia.
mietityttääkin,kun kaikki tietysti ajattelevat nyt ettei poikani ole uskovainen kun hän ei "täytä" uskovaisen "ulkonäkö kriteereitä". Voinko minä väittää ettei hän ole uskovainen jos hän sanoo uskovansa Jumalaan ja että Jeesus on kuollut hänenkin puolesta? Tosi vaikeita asioita ja on pistänyt minutkin miettimään. Monesti hän kysyy jotain ja en osaa vastata heti paikalla vaan jäämme pohdiskelemaan asiota itseksemme. Sit voi kulua pari päivää ja hän kertoo mitä on ajatellut miten joku asia voi olla. Usein olemme ajatellet vähän saman suuntaisesti. Kumpi opettaa muna vai kana?
Huomaan myös hänen nappaavan Päivämiehen kainaloonsa ja lueskelevan sitä. Joskus kommentoi juttuja sieltä. Joskus voin antaa jonkun jutun sieltä luettavaksi jos olemme vaikka pähkäilleet jotain asiaa ja Päikkärissä on kirjoitus ko. asiasta.
Hän uskoo. Älä painosta häntä jättämään uskoaan vaikka hän ei SRK:hon uskokaan. Jumala on enemmän kuin SRK:n säännöt. Paljon enemmän. Usko pois.
mutta todellakin, mitä ulkopuolisten mielipiteiden pitää tähän kuulua? He ovat erehtyväisiä ihmisiä.
Ainut tärkeä on, mitä Jumala näkee ihmisen sydämessä. Ulkoinen olemus voi olla mitä on, eikä tarvitse apinoida muita.
SRK on julkituonut tietyt ulkonäkökriteerit, eikä niiden rikkojat pääse taivaaseen.
Kukahan tässä on julma? Äiti toimii harvinaisen viisaasti. Monien vaatimusten välissä jaksaa kysellä avoimesti yhdessä lapsensa kanssa. Liian paljossa toimitaan niin että ikäänkuin painostetaan jättämään uskonsa samalla kun jättää vl liikkeen säännöt. Tämä on tosi surullista.
napanuora. Kun 18 tulee täyteen, lähtee vl:sta kuin kuppa Töölöstä! Näin ainakin naapuristossa on käynyt ja vanhempien arvostus kasvattajina on kuulemma mennyt yhteisössä-vl-ihmistä kun arvotetaan tekojen tai mammonan kautta. Sairasta!
että poikani on alaikäinen ja on "lähtenyt vl:sta kuin kuppa Töölöstä!" Mitä tuo sitten tarkoittaakaan? Hän asuu edelleen kotona, asuu kenties opiskelujen takia vielä vuosia. Enkä ole valmis päästämään häntä ihan heti omille siivilleen vaikka hän sitä haaveileekin jo. Olen sitä mieltä että hän tarvitsee vielä meitä kuitenkin niin paljon. Enkä minä koe sitä kun hän on kotona mitenkään ongelmallisena.Odotan jopa sitä kun hän tulee koulusta kotia ja keittelemme kahvit ja juttelemme niitä näitä. Ja miten hän välittääkään pinemmistä sisaruksista! Pyöräyttää päätä mennessään ja tuumaa on ne semmosia vesseleitä!
Olinhan sitä huuli pyöreenä että miten sitä suhtautuu kun hän ratkaisunsa teki. Kun ei ole mitään ohje kirjaakaan että sano noin ja tee niin... Jotenkin sitä menee päivän kerrallaan ja katsoo mitä tuleman pitää.
Ja mietti sitäkin miten muut meihin suhtautuu. Hävettikin vähän. Olisi niin kiva olla oikein malli uskovainen perhe. En minä kyllä ole kokenut että arvostus on mennyt vl-yhteisössä. Ja toivottavasti vl-ihmistä ei arvoteta tekojen ja mammonan kautta. Jos näin on on peiliin katsomisen paikka. ja en kyllä edes koe näin olevan.
itse toimisit ko asiassa?
Kauniisti puhut pojasta, eikä hänelläkään ole varmaan pahaa äidistään sanoa. Muistat vaan rakastaa ja sen pojalle osoittaa. Niin koti ja kodin usko saa pysyä turvapaikkana. Paljon tuntuu pojalla olevan ajatuksia tästä lestadiolaisesta kulttuurista ja sen ilmiöistä, ja olet itsekin joutunut niitä pohtimaan. Niin kuin kaikki yhteisöt myös vanhoillislestadiolaisuus koostuu monista ihmisistä, ja kaikissa ihmisissä synti vaikuttaa. Paratiisissa olisimme jos ei lestadiolaisuudessa olisi lieveilmiöitä. Armolla saat itseesi suhtautua ja poikaasi, ja kuten luin saat kuten kaikki päivä kerralaan elää ja rukoilla pojan ja itsesi pouolesta. pyhä henki meitä neuvoo oikein toimimaan ja meissä ymmärrystä lisää. Siihen saa turvata ja luottaa.
sellainenkin asia, että jos se onkin vanhempi joka kieltää uskon. Näitäkin tapauksia on. Miten siihen perhe suhtautuu? Toki se aiheuttaa kärsimystä jos tulee avioero jne. Mutta jos elämä jatkuu kuitenkin suht normaalina niin hyvä niin. Usko on niin omkohtainen juttu. Ei sitä ainakaan rähinät paranna. Ja ketä lämmittää jos joku tekee "pakkoparannuksen", että ympäristö on tyytyväinen? Kenenkään ei ole pakko uskoa.
ylpeyden synti ja vain me -oppi voivat pahimmillaan saada aikaan...
Yhteisön hyväksynnän vuoksi ovat vl-vanhemmat joutuneet hylkäämään lähimmäisiään -jopa omia lapsiaan ainakin 70-luvulta saakka!
alkoi täyttyä näistä "onnettomista"; parhaimmillaan siellä taisi olla puolet vl:iä!
Siinä onkin srk:lla rahallisesti korvaamista mielenterveytensä menettäneille, kun hoitokokoustapaukset puolueettomasti tutkitaan?
Sanotaan tapahtumia vaikka lestagaustiksi, ne eivät ihmisoikeusrikkomuksina edes vanhene, eikä Etelä-Afrikan kaltaista sovintotuomioistuinta tarvita. Sanktiot vaan kehiin: raha ei paranna, se helpottaa.
70- ja 80-lukujen tekemisistään. Tai kertoo, ettei tiedä yhtään mitä sen lähettämät ja kustantamat hoitomiesjulmurit matkoillaan tekivät.
Miksi SRK lähetti heitä jos ei tiennyt mitä ja miksi he matkoileen lähtivät?