Nahkainen säie hiersi rannettani. Tuikeailmeisen vartijan tuikea katse porautui haavojakin syvemmälle, viilsi ja puistatti.
Painauduin lautan reunaa vasten, kohti aaltoja. Haavoihin roiskuva vesi kirvelsi piirtäen ranteitteni jatkoksi kehon. Ikuisen kosteuden mädättämät kansilaudat antautuivat kavioitteni alla jauhautuen hiljalleen saniaiselta tuoksuvaksi höytyväksi.
Neidon käsi. Höyhenellinen pyhyyttä pakanamaan ytimessä. Viileä, suloinen. Kosketus ruokki toivoa, jonka järki nopeasti näännytti kituvaksi kaiuksi. Neidon hiusten tuoksussa lauloivat kaukaisten maiden linnut, liekö laakeripuun lehvä nokassaan. Sävel kantoi kypsyneen tähkän lupausta.
Vartija hätkähti hereille liian pian, huomasi neidon aikeet.
Soturien tyttären katse ei väistellyt kohtalon edessä. Amorin kaaret kohosivat aavistuksen, inhoa ja halveksuntaa oli liiaksi jotta ne olisi voinut kokonaan sulkea ilmeistä. Mutta pää ei painunut eikä kuolemaa tervehditty kirkunalla, kun Ataloneen viimeisen tyttären sielu ja ruumis erkaantuivat toisistaan.
Rangaistukseni oli yllätyksetön, mutta yksityiskohdat jäivät tajunnan toiselle puolelle. Tiedottomuudessa Atalone tervehti minua, voiteli vartijan kourien ja piiskan jättämiä jälkiä. Neito ei paljastanut kasvojaan, sieluaan vasta punnittiin.
***************************************************
Mitä sanotte tästä alusta?
Faunin hahmo on vaivannut mieltä jo jonkin aikaa, tässä pikainen tarinan alun hahmotelma.
Jatkanko vai onko parempi haudata ajatus?
Painauduin lautan reunaa vasten, kohti aaltoja. Haavoihin roiskuva vesi kirvelsi piirtäen ranteitteni jatkoksi kehon. Ikuisen kosteuden mädättämät kansilaudat antautuivat kavioitteni alla jauhautuen hiljalleen saniaiselta tuoksuvaksi höytyväksi.
Neidon käsi. Höyhenellinen pyhyyttä pakanamaan ytimessä. Viileä, suloinen. Kosketus ruokki toivoa, jonka järki nopeasti näännytti kituvaksi kaiuksi. Neidon hiusten tuoksussa lauloivat kaukaisten maiden linnut, liekö laakeripuun lehvä nokassaan. Sävel kantoi kypsyneen tähkän lupausta.
Vartija hätkähti hereille liian pian, huomasi neidon aikeet.
Soturien tyttären katse ei väistellyt kohtalon edessä. Amorin kaaret kohosivat aavistuksen, inhoa ja halveksuntaa oli liiaksi jotta ne olisi voinut kokonaan sulkea ilmeistä. Mutta pää ei painunut eikä kuolemaa tervehditty kirkunalla, kun Ataloneen viimeisen tyttären sielu ja ruumis erkaantuivat toisistaan.
Rangaistukseni oli yllätyksetön, mutta yksityiskohdat jäivät tajunnan toiselle puolelle. Tiedottomuudessa Atalone tervehti minua, voiteli vartijan kourien ja piiskan jättämiä jälkiä. Neito ei paljastanut kasvojaan, sieluaan vasta punnittiin.
***************************************************
Mitä sanotte tästä alusta?
Faunin hahmo on vaivannut mieltä jo jonkin aikaa, tässä pikainen tarinan alun hahmotelma.
Jatkanko vai onko parempi haudata ajatus?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Voi tulla hyvä tarina.
Varo, että ei tule liian hienoa kieltä. Taidat tykätä hienoista sanoista?
Hyvin kirjoitettu, ainakin jos vertaa useimpiin tänne työnnettyihin teksteihin. Minä en pidä fantasiasta, mutta tulin ajatelleeksi jaksatko itse kirjoittaa moista korukieltä kymmeniä tai jopa satoja sivuja?
Kuten aivan kaikesta, jonka eteen kirjoittaja vain on valmis näkemään vaivaa. Tämä pätkä on vielä kovin heppoinen arvioinnin kohteeksi, mutta mutta minua ainakin alkoi heti kiehtoa faunin henkilöhahmo. Utuisia, välähdyksenomaisia kuvia, joiden keskipisteessä kyhjöttää mitä merkillisin, maailman ruhjoma olento. Kiinnostavaa. Parin kolmen virkkeen kappaleilla et kuitenkaan pääse pitkälle. Lisää syvyyttä. Sanatoistoon kiinnitä huomiota. Etenkin korviini särähti "tuikeailmeisen vartijan tuikea katse". Tuikeailmeinen tarkoittaa itsessään jo jotakuta, jolla on tuikea katse. Mieti sanoille muutenkin vivahteikkaita synonyymeja. Jos lukija alituiseen kompuroi samoihin ilmauksiin (rannettani - ranteitteni, haavojakin - haavoihin), puolet tarinan viehätyksestä katoaa yritykseen olla huomaamatta kielen jäykkyyttä. Harkiten rakennetut, koristeelliset rakenteet ovat kivoja pieninä annoksina. Välillä lukijalle on annettava hengähdystauko vaikkapa sujauttamalla väleihin muutamia yksinkertaisia päälauseita.
Olen samaa mieltä Hessu-Kissan kanssa sanoista! Enemmän vaihtelua...
Muuten kaunista ja ihanaa...itse haluaisin lukea lisää ja pitempää kappaletta olisi helpompi arvostellakin, ei kiinnittäisi niin paljon huomiota pieniin yksityiskohtiin (ainakaan minä). =)
Tarina kuitenkin jatkoi elämistä mielessäni...Mitä tapahtuu seuraavaksi? Mitä on tapahtunut?
Laita lisää esille, jos tarinaa syntyy.
helposti luettavaa ja mielenkiitoisesti kerrottua.
Paitsi ihmisellä ei ole kavioita, vaan sellaiset on esim. hevosella.
Eli taina kai kertoo otsikon mukaisesti faunista. Vai miten muut sen lukivat?