Jos lapsi saa lähetteen psykiatrisiin tutkimuksiin, niin kuka sen lähetteen kirjoittaa?
Loogisempaahan olisi ensin saada lähete neurologisiin tutkimuksiin ja vasta sitten psykologisiin tutkimuksiin.
Loogisempaahan olisi ensin saada lähete neurologisiin tutkimuksiin ja vasta sitten psykologisiin tutkimuksiin.
Vastaukset 16
Vanhimmat
julkisella puolella reitin pitää aina kulkea psykiatrisen yksikön kautta? Mikä hiivatin sääntö se oikein on?
vahvana AS-epäilynä lähtevä lapsi lähetetään psykiatrian yksikköön, joka onkin sitten sellainen arvailuklinikka, että perheen kohtalo on todellakin siitä eteenpäin tuurin ja tähtien varassa.
Hyviä psykiatrian yksiköitä on, jotka toimivat tiiviissä yhteistyössä neuropsykologian puolen kanssa, mutta sitten on niitä lääkäripiireissäkin tunnettuja paikkoja, joissa neurologiset ongelmat kielletään täysin.
Viime mainituissa vanhempia ei kuunnella, pienestäkin näkemyserosta lapsen hoidon suhteen perhettä uhataan huostaanotolla! Lapsi leimataan paljon sairaammaksi kuin hän todellisuudessa on ja pahimmillaan pakotetaan väärään hoitoon tai kirjoitetaan lähete lastensuojelulaitokseen huostaanoton kautta, jossa hän jää täysin hoidotta. Ja näin tapahtuu aivan hyville perheille, joissa ei ole mitään vikaa vanhemmuudessa!
Yksi vaihtoehto on vielä se, että psykan yksikkö tekee lastensuojeluilmoituksen, jossa kehotetaan siirtämään lapsi "vakaaseen ja kasvua tukevaan ympäristöön", vaikka hänellä olisivat nämä kotonakin. Tarkempaa tutkimusta saatetaan suositella joskus hamaan tulevaisuuteen, "kun lapsi on kotiutunut uuteen kasvuympäristöönsä".
Psykiatri unohtaa tällaisessa tapauksessa sen, että AS-lapsen on erityisen vaikea irrottautua turvallisesta vanhemmasta, jota hän on aina tarvinnut kehityksensä tueksi ja tulkiksi oman itsensä ja ympäristönsä välille. Siis se kotiutuminen saattaa kestää loputtomiin tai lapsi alistuu väärään kohteluun, kuten eräs AS-lapsi kohtalostaan jälkeenpäin kertoi. Hän sanoi tunteneensa, että hän tahdoton robotti ja oli aivan sama mitä hänelle tapahtui. Oli siis sama yrittää esittää sopeutumista, vaikka hänen tunteensa tuntuivat kuolevan. Tällainen kohtelu on törkeä rikos lasta kohtaan!
Kun on epäily neurologisesta diagnoosista, lapsella pitäisi olla oikeus päästä suoraan neurologian yksikköön, ohi kaiken maailman arvailu- ja kidutusklinikkojen! Kun kerran jo Suomessakin on olemassa hyvää tutkimusta, hoitoa ja kuntoutusta autisminkirjon lapsille, ei KENELLÄKÄÄN ole oikeutta jättää heitä perustuslain vastaisesti ilman sitä!
Jos näistä nostetaan oikeusjuttuja, terveydenhoitoalan ihmiset osaavat kyllä kiemurrella irti kaikesta rikosvastuusta! Oikeutta ei ole, vaikka todellisuudessa valtio saisi korvata sievoisia summia näiden lasten väärästä kohtelusta ja hoidotta jättämisestä!
Monet laitokset saavat sulkia hattuunsa siitä, että vanhemmat huomaavat lopulta, että ainoa tapa saada huostaanotto puretuksi, on alkaa kehumaan laitoksen olemattomia hoitotuloksia. Pitää alistua kaikkeen, mitä vaaditaan, vaikka sisimmässään tietäisi koko touhun turhaksi ja pahimmillaan lasta kohtaan hirveän vääräksi.
Lasta pitää kannustaa peittämään pahanolon tunteensa esittämään henkilökunnan läsnäollessa reipasta. Yrittää kehottaa mukautumaan väärään hoitoon ja kohteluun, ja ainoa tapa saada lapsi pysymään henkisesti jotenkin kasassa, on terapioida häntä lyhyiden tapaamisten ja kotilomien aikana.
Mutta mitä järkeä tässä kaikessa on?
Kuka tästä on viime kädessä vastuussa, että pellepsykiatrit ohittavat kaikkki ihmisoikeudet ja suomalaisen lainsäädännön?
Ja mikä lienee lastensuojelun osuus tässä kaikessa?
Jos lapsi pääsisi suoraan neurologian osastolle, niin kyllä siellä mahdollinen lastensuojelun tarve tulee ilmi, jos siihen on TODELLISTA tarvetta. Nuo psykiatrin pellet pitäisi alistaa lapsineen samaan kohteluun, mihin ovat laittomasti vuosien ajan toisia perheitä pakottaneet!
Tuntui kun olisi lukenut kappaleen meidän sairaalan loppulausunnosta... Siirtäminen vakaaseen kasvuympäristöön... ja kotiutunut...
Jos en olisi hakenut lähetettä yksityiseltä neurologilta niin tuskin vieläkään olisi mitään tapahtunut. Paitsi ettei ihan vielä tapahdukkaan. Sanovat että pojan pitää ensin kiinnittyä perhekotiin ja n. 6kk päästä voi vasta aloittaa as-tutkimukset. Kysyin lääkäriltä koska olisi alkanut jos en olisi hakenut lähetettä, vastaus: jaa enpäs tiedä...
No jokatapauksessa jotain pitäisi tapahtua, ainakin näin toivon.
Taas on yksi asia mikä pitäisi vääntää minulle rautalangasta kun en tajua!!! Miksi poika tulee ensiksi (tärkein asia sanoi lääkäri) käymään psykiatrian puolella, miksi ei pääse neurolle??? Vaikka sinne on lähete??? Lääkäri myönsi pojassa olevan paljon as-lapsen piirteitä!!!
Onko kenelläkään kokemuksia PHK-S:n talosta???
Päijät-Hämeen keskussairaalaa?
Eipä ole tarkempaa tietoa, se ei kuitenkaan taida kuulua niille listoille, jotka ovat maineeltaan hyvässä valossa neurologian suhteen, mutta totta puhuakseni en muista sieltä mitään varsinaisen huonojakaan juttuja.
Kysymykseesi liittyvästä aiheesta erään sairaanhoitopiirin psykan ylilääkäri kirjoittaa näin s-postissaan:
"Asperger-erityisosaamista löytyy tästä maasta hyvin monista
lastenpsykiatrisista yksiköistä ja mm. Oulussa siitä on tehty
kansainvälisestikin ajatellen korkeatasoista tutkimusta.
Erityisosaamista on myös muilla yliopistopaikkakunnilla kuten
Tampereella (jossa on neuropsykiatrisiin häiriöihin erikoistunut
osasto), Turussa (neuropsykiatrinen yksikkö ja Kuopiossa. Myös
useimmilla keskussairaalapaikkakunnilla löytyy osaamista ja tietoa
Aspergerin oireyhtymän hoidosta. "
Kuitenkaan esim. Helsinki ei kuulu tuohon listaan, vaikka yliopistollinen keskussairaala paikkakunnalla onkin. Mutta täälläkin saattaa säästyä pahemmalta kun vain on puskaradiota osannut kuunnella etukäteen, että edes vähän tietää, mihin uskaltaa kääntyä ja mihin ei.
lapsia koskevien neurotutkimuksiin pääsyn suhteen.
Ja miksi pojan pitää ensin kiinnittyä! perhekotiin, jos kyseessä on edes epäily as-lapsesta.
Ja kuka tätä kiinnittymistä perhekotiin perustelee, sossu vai lääkäri (että "kiinnittyminen" pitää lapsella olla ennenkuin voidaan as -epäilyn vuoksi edes tutkia!)
Toniak. Oletko ollut Autismi- ja Aspergerliittoon yhteyksissä, mitä mieltä siellä ollaan teidän tilanteestanne?
Ja olisiko heillä ketään "as-tukihenkilöä" Lahden ympäristössä jakamassa tietoa sossuillekin ja koululle.
Projekteissa liitolla on tälläinen mielenkiintoinen "Aune"
josta voisi mahdollisestikin teillekin ehkä olla edes jotain apua ja tukea....
Ote liiton sivuilta:
".......
VALTAKUNNALLINEN PÄÄ-AUNE
Projektin tavoitteena on saada Autismi- ja Aspergerliitto ry:hyn valtakunnallinen autismin osaaja eli Pää-Aune. Hänen tehtävänään on edistää palveluiden tasalaatuisuutta Suomessa ja parantaa niiden saatavuutta asuinpaikasta riippumatta.....
.....................
Pää-Aunen toimenkuva
* Aune-verkoston kartoittaminen ja kokoaminen
* verkoston johtaminen ja koordinoiminen
* verkoston koollekutsuja
* yhteistyön vetäjä
* aktivoija ja koulutuksen organisoija
* alue-Aune-toiminnan kehittäminen............."
http://www.autismiliitto.fi/index.phtml?s=15
sen verran, että kysehän on täysin epäonnistuneesta flopista, sillä 3 kuukauden hoitotakuu käsittää vain sen, että lähete on tehty ja saapunut ja mahdollisesti käsitelty kolmessa kuukaudessa, siis pelkkä paperi. Potilasta ja sitä, koska tämä fyysisesti lopulta pääsee sinne hoitoon, takuu ei käytännössä koske.
Toisinsanoen, jos lähete tehty kolmenkuukauden sisällä hakemisesta, hoitotakuu täyttynyt, aika testeihin tai hoitoon voikin tulla sitten puolenvuoden, vuoden, kolmen vuoden....kuluttua.
Mutta pääasia, että paperi on käsitelty tietyssä ajassa, niin hoitotakuu täyttyy ja päättäjillä hyvä omatunto.
perussairauden osalta ja niistähän saisi ihan romaaninkin aikaiseksi.... Eli noin neljän vuoden edestakaisen "pomppimisen"; terveyskeskus, yksityiset Lahdessa, ja lähetehän molemmista tehtiin aina PHKS:ään, olivat todella, todella ikävät.
Apu tuli vihdoin Helsingistä yksityiseltä puolelta ja yhdeltä maan parhaista lapsia hoitavista lääkäreistä.
Mutta nämä tutkimukset ovat todella "halvat ja kevyet ja helpot" tehdä, millä perusteella sitten saadaan lapsen terveydentila kartoitettua (ne vaan "jäivät" joka kerta PHKS:ssä jostain syystä tekemättä....).
Olen assin sivuille kirjoittanut nimimerkillä Monkero. Sieltä löytyy pari minun kirjoittamaa juttua. Ensimmäinen: Saimmekohan oikean diaknoosin ja riitaa sijoituspaikan kanssa, auttakaa. Olen saanut sieltä todella hyviä neuvoja.
Mitä "kiinnittymiseen" tulee, sitä minulle on hokenut lääkäri (syy: testit eivät näytä totuutta ennenkuin vanhemmat antavat pojalle luvan "kiinnittyä" uuteen kotiin)ja soskun väki. Luulen syyksi meidän vauhdikasta perhettä. Muita lapsia on vielä kolme, 8-v todettu ADHD ja 4-v tytöllä on "duracel" vauhti (epäilen ADHD:tä) ja hännän huippuna 2-v poika joka matkii kaikkea. Meillä kun on aika erikoinen perhe, mutta koskaan ei ole tullut kotioloista tullut mitään sanomista. Vain pojan koulusta.
Pojalle emme ole kertaakaan sanoneet mitään tästä "tappelusta" testien ja sijoituspaikan suhteen. Emme halua sekoittaa pojan päätä. Siitä sain kiitosta lääkäriltä...
Olen lukenut siitä Aunesta ja taidan ottaa yhteyttä maanantaina. Kaikki neuvot ja vinkit ovat tervetulleita.
lapselle niin yritin alan lehden kautta ilmoitella (siihen maailman aikaan kun ei ollut netistä tietoakaan) ettö onko kellään vastaavaa, luin varmaan kaiken saatavilla olevan sairauteen liityvän kirjallisuudenkin.
Ja soittelin toiselle puolelle Suomeakin yhdelle alan lääkärillekin, joka olisi heti ottanut meidät potilaakseen mutta välimatkan vuoksi suositteli että lähempi lekuri parempi.
Jossain vaiheessa soitin myös alan liiton neuvontapuhelimeen, josta sitten annettiinkin parin suomen alan huippuja olevan lääkärin nimet. Ja meille tuli tämän hyvän lääkärin kautta kyllä "pelastus".
Kaiken näköistä "p..a" on kyllä perusterveydenhuollosta sen jälkeenkin vielä saanut silmilleen, mutta meillä oli onnena kaikessa se, että oli tämä yksityinen lääkäri aina auttamassa ja konsultoimassa tarvittaessa perusterveydenhuoltoa.
Ihanpa kyyneleet tulee silmiin kun ajattelee miten kiven takana se avun saanti lapselle aikoinaan oli ja kuinka ilkeitäkin osa lääkäreistä vastaanotoillaan olivat. Mutta nyt ollaan jo täysi-ikäisiä reippaita "bilettäjiä" (onneksi) siinä missä muutkin ......
Olen lukenut noita as lapsia koskevia sivuja ja niin on samanlaiset fiilikset olleet meidänkin perheessä, että!
lapsi ei saanut lähetettä eikä apua ennen kuin hänen asiat menivät todella pahasti solmuun, useamman vuoden yrittämisestä huolimatta.
Ratkaisu oli yksityinen neurologi ja neuropsykologi sekä perhetuttu lääkäri joka kirjoitti kiireellisen lähetteen testeihin.
Kurja juttu, mutta tässä maassa mikään ei toimi, ei edes lapsen etu, ilman suhteita ja naurettavaa byrokratiaa ja ihme venkoilua.
Epätasa-arvo on suurin ongelma, vain rahalla saa tarvitseman avun,oli kyseessä sitten lapsi,aikuinen tai vanhus.
Monesti ainoa tapa pelastaa lapsi laittomalta huostaanotolta, on tosiaan siirtyä käyttämään yksityisiä palveluita. Sinne ei varpuilua ole lastensuojelusta ujutettu ja perheitä kohdellaan järkevästi oikeaa apua ja eri vaihtoehtoja miettien, eikä pelkästään vanhempia syyllistävästä näkökulmasta silloinkin kun siihen ei ole todellista aihetta.
Köyhäksi siellä tietysti äkkiä pääsee, jos ei satu sitä ennestään olemaan. Ja raivostuttaa se, että jokaisella pitäisi olla Suomessa oikeus terveydenhoitoon myös julkisella puolella. Mutta monesti tosiaan ainoa tapa pelastaa lapsi väärältä kohtelulta ja hoidotta jäämiseltä, on siirtyä privaattipalvelujen asiakkaaksi.
Niin meilläkin kävi, Mandariininen, että vuosia yritin hakea lapselle apua, saatu hoito oli täysin tehotonta, kunnes tilanne kärjistyi aiheettomaan huostaanottoon muka sairaalapaikkojen puutteen takia. Olisin varmasti siirtynyt yksityiselle puolelle, jos olisin tiennyt, mitä on edessä. Mutta en kuolemaksenikaan olisi voinut uskoa, että tässä oikeusvaltioksi luulemassani lintukodossa lasta voidaan lääkäreiden ja sosiaaliviranomaisten taholta kohdella niin väärin!
Täällä on usein puhuttu, kuinka vasta yksityisellä on saatu oikea hoito ja diagnoosi. Eikös nämä lääkärit saa kuitenkin saman koulutuksen, mikä selittää sen, että ne yksityisellä puolella osaavat paremmin hommansa?
jo tämä tapahtunut.
että esimerkiksi meidän sairaanhoitopiirin alueella diagnosoitiin keskimääräistä vähemmän kyseistä sairautta (lääkekustannuksien seuranta koko maata kattavasti..).
Siihen maailmanaikaan oli "vallalla" kaksi koulukuntaa (tuntuu olevan edelleenkin)
toisessa koulukunnassa aloitettiin lääkitys heti sairauden toteamisen jälkeen ja toisessa ei haluttu diagnosoida sairaudeksi, mieluummin niin että luonto "hoitaisi ja parantaisi" lapsen pitkällä aikavälillä.
Mutta meille sellainen "luontosuuntaus" ei kyllä sopinut, kun lapsi oli jo todella huonossa kunnossa. Meille hoettiin julkisesta terveydenhuollosta vuosien varrella, että seurataan, seurataan vielä .......
(meillä ei psyko eikä neuro puoli)
Ja lääkäreiden samasta koulutuksesta;
toisella kokemus kolmekymmentä vuotta sitten lääketieteellisessä ja toisella alta kymmenen (tiedon tuoreus...)
tai toinen on yleislääkäri ja toinen on erikoistunut kyseiseen sairauteen jne .......
että menemme jatkossa yksityisille terapiaan, kiireellinen huostaanottohan tehtiin ja sosiaalilautakunnan lapsiasiainjaostokin irvistelee että sitten kuin tämä on ohitse voitte mennä terapiaan, ja vielä etta yritetään ensin saada lapsi voimaan huonommin ja äidille tuotettua surua,, tämä tapahtui Espoossa! sitten vielä naureskelevat että olisit kaapannut lapsen ulkomaille! ja vaaralliseksikin diagnosoivat kun sain valituksilla useita viranhaltijoita putoomaan... niinpä niin
nuo ns. psykodynaamisen koulukunnan kannattajat ovat niitä lääkäreitä, jotka näkevät lapsen kaikkien ongelmien johtuvan pelkästään vanhemmista ja ovat nimenomaan vanhempien aikaansaamia. En itse ymmärrä sitä, miten he pystyvät mitätöimään toisen lääketieteen alan selkeät tutkimustulokset, joita jo jopa suomalaisistakin tutkimuksista on saatu.
Fiksummat psykiatrit toimivat yhteistyössä neurologian yksiköiden kanssa, eivätkä he voi hyväksyä väärin toimivien psykiatrian yksiköiden kantaa. Asioihin ovat kuulema muut lääkärit yrittäneet vaikuttaa, mutta laihoin tuloksin.
AS-lapsen kannalta on kamalinta se, että heidän perinnöllisen oireyhtymänsä oireet muistuttavat erehdyttävästi psykologiassa tunnetun kaltoinkohdellun lapsen oirekuvaa. Pahinta, mitä lapselle voi tapahtua on se, että häntä hoidetaan psykiatrisena potilaana, jolloin valittu terapiamuoto on As-lapselle sopimaton, voi aiheuttaa jopa hallaakin. Ja haittaa tehdään lapsen voinnille myös noilla aiheettomilla huostaanotoilla, jonka As-lapsi kokee vielä voimakkaammin kuin ns. tavallinen lapsi.
Käsittämätöntä on myös se, että vaikka lapsella olisi miten vahva As-epäily tahansa, niin minkä ihmeen takia hänet aina ohjataan psykiatrian yksikköön? Miksi ihmeessä ei lähetetä suoraan neurologian osastolle?
Yksityisellä puolella ei tuota ongelmaa ole, vaan vanhemmat saavat lapsensa suoraan neurologin vastaanotolle ilman mitään käsittämättömiä välikäsiä.