lasteni isä ei eromme jälkeen ottanut lapsia kun vaan silloin kun se hänelle sopi.
aina hänen ehdoillaan. ja jos minulle ei sopinut niin ei ottanut ollenkaan. hän ei ole alkoholisti eikä muutenkaan väkivaltainen tms. ainoastaan HYVIN ITSEKÄS.
minä koin sen että lapset eivät olleet hänelle tärkeitä. että hän hylkäsi lapset. toivoin kuitenkin lasten puolesta että hän olisi tavannut heitä toistuvasti.
minua raivostutti kuitenkin että jouduin aina toimimaan hänen ehdoillaan saavuttaakseni lasten parhaan.
samoin se oli mielestäni kummallista että isällä ei enään ollutkaan velvollisuuksia lapsia kohtaan. ainoastaan oikeuksia. kukaan ei voinut häntä pakottaa lapsia hakemaan sovittuina aikoina jne. hän vain valitsi itse jos huvitti tulla tai ei.
yksi ihminen sitten eräänä päivänä sanoi minulle: "voithan sinäkin antaa lapset pois. ei sinuakaan kukaan pakota niitä pitämään. soita vaan sosiaaliin ja sanot luopuvasi niistä".
niin siis. aivan oikein. ketään äitiäkään ei voi pakottaa lapsiaan pitämään eikä niitä isiäkään. se on omasta halusta kiinni sekin.
nyt on lapseni jo aikuisia mutta heillä ei ole oikeastaan mitään kontaktia isäänsä. isänsä on joskus soitellut ja valittanut että lapset eivät ota yhteyttä. ja sitten ihmettelee vielä miksi?
aina hänen ehdoillaan. ja jos minulle ei sopinut niin ei ottanut ollenkaan. hän ei ole alkoholisti eikä muutenkaan väkivaltainen tms. ainoastaan HYVIN ITSEKÄS.
minä koin sen että lapset eivät olleet hänelle tärkeitä. että hän hylkäsi lapset. toivoin kuitenkin lasten puolesta että hän olisi tavannut heitä toistuvasti.
minua raivostutti kuitenkin että jouduin aina toimimaan hänen ehdoillaan saavuttaakseni lasten parhaan.
samoin se oli mielestäni kummallista että isällä ei enään ollutkaan velvollisuuksia lapsia kohtaan. ainoastaan oikeuksia. kukaan ei voinut häntä pakottaa lapsia hakemaan sovittuina aikoina jne. hän vain valitsi itse jos huvitti tulla tai ei.
yksi ihminen sitten eräänä päivänä sanoi minulle: "voithan sinäkin antaa lapset pois. ei sinuakaan kukaan pakota niitä pitämään. soita vaan sosiaaliin ja sanot luopuvasi niistä".
niin siis. aivan oikein. ketään äitiäkään ei voi pakottaa lapsiaan pitämään eikä niitä isiäkään. se on omasta halusta kiinni sekin.
nyt on lapseni jo aikuisia mutta heillä ei ole oikeastaan mitään kontaktia isäänsä. isänsä on joskus soitellut ja valittanut että lapset eivät ota yhteyttä. ja sitten ihmettelee vielä miksi?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Mun miehellä on lapsia minulla ei. Expuoliso on alkoholisti ym. Lapset kulkee hävettävän näkösissä vaatteissa ja haisevat aivan kuvottavalle. Me haluaisimme vaikka ottaa heidät meille kun on paremmat olo ym mutta niiden äiti ei anna niitä. Syy siihen ettei anna on ettei sitten saa rahaa. Hän ei ole koskaan tehnyt töitä päivääkään. Ja tietysti isommat lapset haluavat olla äitillä kun ei ole sääntöjä eikä kotiin tuloaikoja. Isä on sanonut isommille että kerta he eivät halua olla häneen yhteydessä ei tarvi koskaan tulla pyytämään mitään jos esim jotakin tekevät isä ei korvaa. Meillä siis asiat niin etteivät lapset saa olla yhteydessä isään kuin kahden viikon välein kun on tapaamiset. Heillä on yhteishuoltajuus mutta se ei näy merkkaavan mitään. Laitoimme lapsille puhelinliittymät ja ejdoksi että ottavat itse yhteyttä isään joka viikko ja niin he lupasivat ottaa yhteytta. On kulunut 5 kk eikä ole puhluja /viestejä kuulunut. Saldot kyllä menee.. Aion sanoa ne liittymät irti siinähän menee rahat tavallaan hukkaan. T: se paha äitipuoli
Kuin meillä.Äiti ei anna kun ei ole vara menettää tukiaisia.Meillä olisi antoisammat oltavat lapsille.
Jos mieheni maksaisi enempi elatusta ei olisi mitään takeita niiden käytöstä lapsiin,
Tää on jotenki kauhea oravanpyörä.
Jos ei ota lapsia niin on huono isä.
Jos ettaa niin ei saa...
Eli siis mitä pitäisi tehdä?
Oottako kokeillu lastensuojeluun ottaa yhteyttä?
että ei lapsiansa saisi jos haluaa. jos isä välittää lapsistaan niin kyllä ne lapset sen tietävät ja tajuavat.
mielestäni sinä nyt arvostelet lasten äitiä työttömyydestä ja muustakin.
koittaisit sinäkin tukea lapsia ja heidän äitiäänkin ehkä? pitäkää lapsista yhdessä huolta.
Tältä on tuntunut itsestänikin. Eron jälkeen etävanhempi voi valita tuleeko tapaamiseen vai ei. Voi tulla myöhässä tai olla tulematta kokonaan. Ilmoittaa perumisen etukäteen tai olla perumatta.
Mutta auta armias, jos on tapaamiset paperilla ja lähivanhempi soittaakin/ilmoittaa edellisen tapaamisen yhteydessä, että seuraava tapaaminen pitäisi siirtää esim. lomamatkan tms. takia! Tai vielä pahempaa, peruu tapaamisen vain koska lapsi ei halua lähteä, mutta on liian nuori kuultavaksi! Uhka sakko päälle ja johan lähivanhempi voi unohtaa omat ja yhteiset perheensä menot! Aina pitää hoitaa ensin tapaamisten onnistuminen, tuli etävanhempi paikalle tai ei.
Ihmettelen... Joo,elatusvastuuta ei pääse pakoon, mutta vanhemmuutta kyllä. Ja eron jälkeen etävanhempi voi tehdä niinkuin huvittaa, kunhan maksaa elatusavun tai ilmoittautuu varattomaksi. Ei ole uhkasakkoa tapaamattajättämiselle.
Ei ole mitään turvaa, että jos etä ei toistuvasti tule, ei lapsiakaan tarvitse tapaamisiin viedä tai tulevaan tapaamiseen suostua... Etä voi jäädä tulematta, mutta lähivanhemman on aina jaksettava ja joustettava.
Vuosia sitten tapaamiset lopettanut etä voi ykskaks vaatia niitä taas. Ja vaatia vielä päätä vadille, ettei lähivanhempi ole toteuttanut tapaamiskaavaa, vaikka itse olisi lopettanut tapaamisiin tulon ja tapaamisten vaatimisen jo vuosia sitten....
Itse olen lähivanhempi. Toivon, että exä vain lakkaisi olemasta! Niin rasittavaa on kun joka kolmas vuosi setvitään tapaamiset ja sitten hän ei taaskaan tule, soita, ole tavoitettavissa... taas kuluu vuodet ja alkaa neuvottelut uusista tapaamissopimuksista....
Plääh!
Kävin aikoinaan sos.johtajan puheilla samasta asiasta eli halusin,että hän pistää paperille,että isä ei tapaa lapsiaan juuri koskaan.ainoastaan,kun oli jotain juhlia.mihin piti näytteille viedä mm. hautajaisiin.
sos.johtaja sanoi minulle,että laki ei velvoita etä-vanhempaa tapaamaan lapsiaan,mutta lasten pitää tavata etä-vanhempaansa.
todella outoa minun mielestä..eikö tälläkin asialla leikitä lasten tunteiden kanssa.Eli pienen lapsen pitää,vaikka ei haluaisikaan mennä etä-vanhemman tykö.
Voi näitä suomen lakeja..
Onneksi omat lapset ovat jo aikuisuuden kynneksellä ja voivat itse olla menemättä tai sitten menevät.
Sama on meillä,ei isä juurikaan kiinnosta,muuta kuin raha-pussina.
Mitä elatusmaksuihin ja huoltoon tulee,kyllä siitä voi livistää,eikä tarvitse maksaa senttiäkään.kun vain tietää konstit:minun exäni tiesi.
omaan lastenkasvatukseeni ja huolissani lasten arvomaailmasta, jos minun lapseni käyttäisivät ketä tahansa ihmistä vain rahan saamiseen.
Edes isäänsä, joka on alkoholin ongelmakäyttäjä, heillä ei ole tuollaista hyötysuhdetta.
Etävanhempi ei kyllä edes ole kovin vahvoilla näissä ketjuissa. Häntä ei olisi pakko lasten "tavata", mutta lähivanhemman suhteen lapsilla ei tällaista valinnanvaraa ole, vaan lähivanhempaa on tavattava kun hänen kanssa asuvat.
Eli lapsia ei saa muuten pakottaa myöskään mummolaan, eikä muihinkaan sukulaisiin, koska he eivät asu saman katon alla, niin heitä ei ole lasten koskaan pakko tavata.
Tässä tullaan niiden perimmäisten kysymysten äärelle, eli kuka saa määritellä lapselle tärkeät ihmissuhteet. Lapsiko, omien sen hetkisten mielihalujensa mukaan?
Saako lapsi myös päättää olla menemättä tarhaan, kouluun?
Kenen on vastuu pienen lapsen ihmissuhteiden ylläpitämisestä ja määrittämisestä ketä lapsen tulee tavata ja ketä ei, kuka on tärkeä, kuka ei?
tarhaan. Tarhaan lapsi menee kun lähi on töissä. Muistot tarhasta eivtä ole välttämättä mitenkään erityisen lämpimät. Siellä ei synny useinkaan sellaisia ihmissuhteita, että niitä kaivataan vanhempana. Useimmat lapset muistavat joitain ikäviä asioita ja äidin ikävän erityisesti.
Lapsen pakottaminen ihmissuhteisiin on vihonviimeinen keino tuhota koko suhde. Kyllä vain lapsen on annettava itse tuntea omat tunteensa ja luoda omat ihmissuhteensa. Isään suhteet kehittyvät yleensä myöhemmin ja teini-ikäinen ehtii erittäin hyvin luomaan hyvän suhteen isäänsä jos isä on sellainen, että suhteen voi luoda. Ei äidin pidä myöskään tehdä sellaista ratkaisua lapsen tahdon vastaisesti, että "isäsuhteen"nimissä pakottaa lapsen tapaamaan isää jota lapsi ei halua tavata.
Suomen laki vaan on sellainen, että lähivanhemman on pakotettava lapset tapaamaan etävnhempaa kun tapaamiset on paperilla. Muuten asiaan puuttuvat sosiaaliviranomaiset ja heillä on kyllä keinonsa painostaa ja ahdistaa. Erään ystäväni lapsi ei halunnut tavata päihdeongelmaista isäänsä. Isäpä otti yhteyttä viranomaisiin jotka selittivät lapsen vastentahtoisuuden äidin aivopesuksi. Isä oli tapaamisilla ollut vahvasti päihtynyt, huutanut ja raivonnut lapselle ja takavarikoinut rakkaita kotoa tuotuja unileluja kun lapsi ei käyttäytynyt toivotulla tavalla. Lapsi näki aina painajaisia ja sai pelkokohtauksia isänsä luona oltuaan. Että semmonen laki se tässä maassa on
joka niin vaatii, vaan sossut, jotka sitä laia omavaltaisesti soveltavat. On syytä turvautua niihin, jotka sen lain todella hallitsevat ja alettava vastahyökkäykseen. Lakituvissa on kuultu liikaakin niitä "äiti manipuloi lapsia", "äitiaivopesee lapsia"-juttuja. Kuinkahan monta sellaistakin eropearia on oikeudesta mennyt läpi, joissa isäntä sitkeästi vouhkaa että "äiti vaan makaa kotona " vaikka perheessä on lauma pieni älapsia katsottavana.. aika monta. Kyllä siellä tiedetään ne jutut. Sossut vain ovat vietävissä kun nyt on sellainen isibuumi meneillään.
Lapsia pakotetaan tosiaan näihin tapaamisiin.Minulle myös sanottiin eron yhteydessä,että yksinhuoltajuutta ei kannate hakea ja minähän tietenkin uskoin,kun sos.puolelta noin neuvottiin.
Jälkikäteen moni taho on ihmetellyt,että miksi en ole yksinhuoltaja,vaikka olen sitä totaalisesti.
Mies osallistuu muutaman päivän vuodessa,lapset olivat hänen tykönään yhden yö noin vuosi sitten.
eli olen samaa mieltä,miksi käytetään lapsia hyväksi,että he joutuvat pönkittämään huonojen etä-vanhempien elämää.Tarkoitan myös naisia.
Todella julmaa ja sydäntä raastavaa monelta taholta katsottuna.
Miettikää itse,miltä tuntuisi viedä itkevä ja pelkäävä lapsi toiselle vanhemmalle..
Myös sos.puolen pitäisi miettiä näitä asioita.
Lapset vastaan aikuiset.
Muistan sairaala ajalta asioita,että esim.pieni vauva annettiin narkkari-äidille periaatteella,että jospa lapsi onnistuisi muuttamaan äidin elämän.
Kyllä Suomi on surkea näiden asioiden kanssa.
Katselin juuri Voimala-ohjelman ja siellä tuli täyttä faktaa tästä yhteiskunnasta.Tätä pyörittää vain raha..raha ja vain RAHA
liian usein törmää sossuissa mielivaltaan ja suoranaiseen vallanhaluun. Sossun asiakkaathan ovat alempaa kansaluokkaa, ainakin sossujen mieelstä. heille voi yrittää tehdä mitä vain. Jos joku sitten pistääkin hanttiin ja perustelee oikeutensa oikeilla argumenteilla, silleä ei ole mitään vastaan sanomista. Ryömivät hiljaa koloihinsa häpeämään. Eisossuilla ole mitään sellaisia pakkokeinoja, joita he voivat oikeasti käyttää jos vastassa on asiansa tunteva ja oikeutensa tietävä vanhempi. Tässä hommassa tieto on valttia. Kokeilkaapa. Huomaatte kuinka helppoa on saada sossut ojennukseen mutu-juttujensa kanssa.
Huoltajuusmuodolla(yhteis- tai yksinhuoltajuus) ei ole mitään tekemistä tapaamisten kanssa. Tapaamiset ovat oma, erikseen sovittava asiansa, riippumatta huoltajuusmuodosta.
Sinulla ei ainakaan ole ollut ongelmaa näköjään sen suhteen, että lapsia pakotettaisiin tapaamisiin koska eivät isäänsä tapaa kuin muutaman päivän vuodessa.
loppujenlopuksi, siis kuka voikaan määritellä mikä on lapsen parhaaksi. Kyllähän se niin on ettei siihen kovin suuria aivosoluja tarvita miettimään, mikä on lapselle hyväksi ja mikä ei. Koulusta ei tietenkään voi jäädä pois omien mielihalujen takia, sehän on _kiinteä osa_lapsen arkea, eikä koulukaan kiellä lasta tulemasta. Taas sellainen vanhempi, joka ei välitä ajatella lasta itseään vaan hakee tätä pari kertaa vuodessa em. tavoin lähinnä ulkopuolisille esitelläkseen, ei oikein aja tuota lapsen perusturvallisuuden etua. Siinä on kyse aikuisen omasta edusta ensisijalla, ei lapsen. Vai kuinkako moni etä ajattelee että lapsen oman edun takia on hyvä tulla hautajaisiin saattamaan sukulainen jota ei oikein edes tiennyt, vaiko niin että lapsi haetaan mukaan koska niin on tapana tehdä ja se näyttää hyvältä? Luulen että noissa tapauksissa jälkimmäinen toteutuu.
Lapsi tarvitsee ihmissuhteita, siteitä juuriinsa. Mutta jos ne itse juuret eivät ymmärrä omaa merkitystään lapselle vaan kohtelevat tätä lähinnä vain omien mielitekojensa perusteella, voi tosiaan miettiä, kenen etu siinä toteutuu.