kehotti uutta sheriffiä kuuntelemaan mitä esim. admatalla, x-vl:llä ja minulla on sanottavaa poistoista.
Sheriffi on nyt kuunnellut minua hetken ja tehnyt päätelmänsä: poistanut kritiikkini.
"Maailmassa" kutsutaan diktaattoreiksi niitä ihmisiä, jotka eivät kestä itsensä arvostelemista? Mikä nimi samanlaisilla ihmisillä lienee SRK-lestadiolaisuudessa?
Sheriffi on nyt kuunnellut minua hetken ja tehnyt päätelmänsä: poistanut kritiikkini.
"Maailmassa" kutsutaan diktaattoreiksi niitä ihmisiä, jotka eivät kestä itsensä arvostelemista? Mikä nimi samanlaisilla ihmisillä lienee SRK-lestadiolaisuudessa?
Vastaukset 11
Vanhimmat
entiseen tyyliin.
Nyt hän yritti olla ovela laittamalla galleriaan sukupuoleksi mies (eikö valehtelu olekkaan vl:lle synti?)
Onko moppi itse ylläpidossa töissä, kun tällainen pelleily onnistuu vuodesta toiseen?
Oliko tuo lause kirjoista luettu, vai joltaki opittu ulkoa. Tuli vaan tunne, että se on jompaa kumpaa.
Ootpas tänään täynnä itteäsi.
Mene välillä istuttamaan kukkia puutarhaan.
Ö-hömmm...
Olen Leenan kaveri ja yhtä täynnä. Mukavaa kun Bono mainitsi minutkin. Kiitos hänelle! Olen oikein iloinen. :D
että muutamat vakiokirjoittajat tällä palstalla ovat tosiaankin varsin vaativaisia.
Vasta-aikoihin vaatimalla kaksi teistä vaati Sointulaa jalkapuuhun siitä, ettei hän suoralta kädeltä kutsunut teitä sisarikseen. Aika paljon kyllä vaadittu aloittajalta, joka on julkisesti moittinut Sointulan liikettä.
Seurailin mielenkiinnolla, mitä tapahtuu, kun omantuntonsa kanssa asiasta painiskellut Sointula saatiin polvilleen. Ladyt hyvät kiittelivät kauniisti ja rietaantuivat entisestään.
Ajattelenkin, että tässä on kyllä nyt kyse muustakin kuin uskonnollisista ristiriidoista. Vähän nöyryyttä kehiin!
Mistähän arvelisit olevan kyse?
Ehkä viittaat minun henkilökohtaisiin ongelmiini? Kun ne on saatu selvitetyksi, niin sitten olisin tarpeeksi NÖYRÄ olemaan hiljaa?
Sinä siis tiedät, että Sointula joutui painimaan omantuntonsa kanssa ja sitten vastoin tuntoaan sanoi minua sisarekseeen. Voihan sen perua ja pyytää tekoaan anteeksi oikeassa foorumissa! Ei se korjaamaton 'vl-synti' ole.
Ei hoitokokousten vääryydet sillä poistu, että yksittäinen vl tekee vastoin omaatuntoaan tuollaisen myönnytyksen. Sanoistasi päätellen Sointula ei ollut edes tosissaan? Kuten itsekin epäilin koko ajan.
Annoit kyllä Sointulasta erittäin vastenmielisen kuvan. VL-mies, joka nöyristelee 'epäuskoisten' naisten, peräti ladyjen edessä?
Rietaantuminen on outo sana minulle, mutta ehkä tajuan, mitä se tarkoittaa tässä yhteydessä.
on kysymys - enkä yritä arvaillakaan. Käsitteellä "nöyryys" tarkoitan sitä, mitä sana nyt tavanomaisessa kielenkäytössä pitää sisällään. Erityisesti vietiketjun aloittaja tuntuu pitävän itseään täysin erehtymättömänä. Ja auta sitä onnetonta, joka uskaltautuu poikkiteloin.
Voin käsittää, että uskonyhteydestä erottaminen on raskas kokemus - jopa fataalinen joillekin. Keskitysleiriltäkin pelastuneista osa kuitenkin nousi elämään nimenomaan anteeksiantamisen avulla. Niin kauan kuin pitäytyy vihassaan, on sidoksissa vihansa kohteeseen. Viha ja rakkaus erottuvat toisistaan aivan ohuen rajaviivan välein.
Minulla ei ole mitään sisäpiirin tietoa Sointulan ominaislaadusta vl-miehenä. En epäile hänen vilpittömyyttään, mutta kovasti häntä kyllä pistettiin seinää vasten. Minua kiinnosti, millaiseksi keskustelu muuttuu sen jälkeen, kun teistä tuli kaikista veljiä ja sisaria keskenänne. Vaikutelmakseni jäi, ettei sisaruus todellakaan ollut se tavoite, vaan pikemminkin vanhoillisuuden erään edustajan nöyryytys, kun ei nyt koko putiikkia saatu kyykkyyn.
Yksi defenssimekanismi on arvon kieltäminen. Kun jonkun arvokkaana pidetyn asian saa tehtyä tyhjäksi, sen voi kuvitella selättäneensä, mutta näin ei aina käykään. Saattaakin seurata vain tyhjä olo, kun taisteltavaa ei enää ole.
Miksi ylipäänsä pitää taistella tuulimyllyjä vastaan? En oikeasti käsitä, miksi kärsineen (ja joidenkin myös kärsimyksestään voimaa imevien) täytyy pitää kiinni vanhasta ja kipeästä. Elämässä on myös uutta ja tuoretta, johon olisi kyllä ajan oloon syytä siirtyä. Ja tiedän siis, mistä kirjoitan...
Tottahan toki kirjoitamme siitä, mikä on itseämme lähellä ja syytämme toisia omista viostamme ja virheistämme. Omat heikkoudet näemmekin peilikuvan lailla toisissa.
Kumpi meistä on peili ja kumpi oikea, kun katsomme toisiimme ja näemme saman vallanhaluisen, toista mielellään kyykyttävän ihmisen? Minä näen sellaisen tiukkisveeällissä ja he ja sinäkin näet sellaisen minussa vastavuoroisesti. Kumpi siis heijastaa omaa itseään toisessa vai peräti molemmat?
Sinä ainakin yrität pysytellä sivummalla ja olet ottanut ylimmän tuomarin osan. Katselet viisaana ja viileänä peliä ja seuraat miten peli kehittyy. Nyt tarkkailit minun ja Sointulan peliä ja loppuottelun jälkeen sitä, miten meillä sisaruus kukkii. Et näe mitään sellaista, mitä luulet siitä seuraavaan, kun Sointula polvet verissä on nöytynyt eteeni. MINÄ en olekaan tarpeeksi nöyrä vielä, vaikka toinen on alistunut eteeni!
Sen verran se on vaikuttanut, että tuon jälkeen en puutu hänen sanomisiinsa, vaikka hän kuinka härnäten sanoisi epäuskoiseksi ja kutsuisi takaisin. Eikä siitä olisi mitään seurannut, vaikka hän ei olisi myöntynyt. Mitä olisi voinutkaan? Siispä se ei ollut pakkoratkaisu.
Milloinkahan yritän laittaa Bonon seinää vasten? Mitä arvelet? Tiedän, ettei hänkään pidä minua sisarenaan, mutta hän ei käytä sitä kiusoitteluun ja härnäämiseen. Minusta hän on asiallinen ja reilu, vaikka onkin vl.
ja teemme päätelmiä.
Ylituomarin roolin sijasta yritin löytää johtoa omiin pohdintoihini. Emme täällä nettipalstoilla tunne toisiamme, ja siksi observointi kuulostaa rottakoekatselmukselta ilman empatiaa. Siitähän ei ole kysymys. Jokaisella palstapölhöllä on varmaankin jokin omakohtainen kiinnekohta vl-liikkeeseen, johon näiden tarkkailujen, keskustelun ja pohdintojen kautta pyrkii saamaan selvyyttä.
Tässä Sointula-episodissa minua kiinnosti motiivi: miksi hänen arvionsa sinun tai nimellään kirjoittavan palstalaisen sieluntilasta oli tärkeä. Sointulahan on vain ihminen, joka ei oikeasti voi asiaa ratkaista. Sitten vain jäin miettimään, mitä tulee tapahtumaan, kun hän myöntää sisaruussuhteen.
Minusta se, ettei mitään tapahtunut, tarkoittaa, ettei hengellinen etsintä tässä ainakaan ollut keskeisintä. Muutoinhan olisi löytynyt joko vl-yhteisön hengenhedelmiä tai sitten jotakin muuta. Tämän ketjun aloittaja sai minut päsmäröinnillään provosoitumaan - sinuun viittasin ensisijaisesti Sointula-episodin toisena asianosaisena. En siis ole tyynenviileä.
Sieluntilan tuntee mielestäni itse kukin tunnossaan - Pyhä Henki todistaa meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia. Ei siihen Sointulaa tarvita. Vl-joukon hyväksyntä ja sen tarve liittyy jotenkin ryhmädynamiikkaan ja vallankäyttöön.
Kaikkea hyvää!
eli kaikkea hyvää sinnekin!
Yhden asian sanon vielä omasta kohdastani. Olen sen monta kertaa täällä toistanut.
Sisaruuskysymys ei ole minulle taivasasia eikä sieluntilani positiivinen vl-määrittely ole tae sinne pääsystä. En uskaltaisi yhtään laittaa sen varaan uskomistani, että vl:t minut sinne lupaisivat. Niinhän he tekivätkin ennen kuin minut sidottiin! Minähän olin vl-taivaskelpoinen. Mutta sitten en enää ollutkaan.
Minä en ollut muuttunut tuossa välissä lainkaan! Sen tiesin itse tasan tarkkaan. Uskoni perusta ei ollut ennen sitomistakaan vl-seurakunta ja SRK-huoneenhallitus. Sieluntilani kanssa sillä ei ole tekemistä!
Eikä siis nytkään kenenkään veeällän tunnustus siitä, että minun sieluni kelpaa Jumalalle, merkitse mitään. Ei Sointulankaan. Tilanne ei siinä mielessä aiheuta muutosta eikä olalle taputtelua, toistensa kehumista, veljinä ja siskoina.
Mutta tuo tuomitseva asenne näkyy tiukkisveeällillä koko heidän suhtautumisessaan eli tällä maallisella tasolla. He eivät itse siitä häiriinny, mutta MINÄ ITSE olen vaivautunut siitä, enkä halua olla tekemisissä. Jos se on kyykyttämistä, niin olkoon.
Sen tein Sointulankin kohdalla. En viitsi heittää vitsiä enkä asillisiakaan viestejä, jos toinen muistuttelee siitä, että minä olen eri laumassa, eri tiellä ja eri paikkaan menossa. Sitä ei tarvitse sanoa kuin kerran, niin minä uskon sen ja väistyn sellaisen ihmisen lähettyviltä. Miksi minun pitäisi osoittaa nöyryyttä siinä tilanteessa ja hampaat irvessä hymyillä ja vitsailla. En pysty siihen, se on liian hapokasta!
Kun vastapuoli tunnustaa minut sisarekseen tai on neutraali sen suhteen, tuollaista maallista estettä ei minun kanssakäymisessä ole. Tosin se ei välttämättä tee välejä lämpimiksi, jos ei muuten synkkaa. Mutta tuo jäynä jää kuitenkin pois väliltä.
Puhun koko ajan itsestäni. Puhun siitä, miten itse koen laumarajaavan veeällän tekstit. Se on pelkkä ihmissuhdeasia minun puoleltani. Mutta sekin on tärkeä.
Minä olen vaativa siinä mielessä, että en leiki ystävää, jos en sitä ole siinä merkityksessä kuin itse ymmärrän ystävä-sanan.
Olet siis oikeassa: olen todella vaativa. Valitettavasti. Mutta haitanneeko tuo sinua?
Mainitsin esimerkkinä nimimerkkejä, jotka ovat olleet täällä pitkään, kirjoittavat johdonmukaisesti ja samalla nimimerkillä (kai?. He ovat vähintään yhtä tervetulleita palstalle sanomisineen kuin kuka tahansa rauhanyhdistysläinenkin.
En ole seurannut, mitä täällä on poisteltu, mutta kova työ sefulla joka tapauksessa on, eli onnea siihen puuhaan.Sheriffihän saa poistaa itseään koskevat keskustelut S24-sääntöjen mukaan, mutta fiksu sheriffi kai selittää tekemisensä kysyttäessä.
Tämän ketjun ikävät välihuudot lukeneena sefu tuntuu vieläkin tervetulleemmalta. Toivottavasti hän on oikeudenmukainen.