Mitä mieltä

Jos valehtelee, ei asia ole sillä hoidettu, että pyytää joltakin anteeksi, vaan asia on korjattava myös henkilölle, jolle valehteli.

Itselläni on vahvana periaatteena, että en koskaan valehtele enkä ole epärehellinen, koska on huomattavasti helpompaa jättää tekemättä joku asia kuin palata häntä koipien välissä sitä korjaamaan.

valehtelusta;
Ilm.21:
8. Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema."

Valehtelija on perkeleen talutusnuorassa! Perkele on valehtelija ja valheen isä!

Jos me tahallaan teemme syntiä, ei ole enäää sovitusta syntiemme edestä!

Ananias ja Safiira valehtelivat ja kuolivat!

Valehtelu vie katumattoman, parannusta valehtelusta tekemättömän kadotukseen!

Valhe
on totuuden tietoista vääristelyä ja sen tarkoituksena on johtaa toisia harhaan. Se on ylpeyden hedelmä. "V. haarautuu synnin koko maailmaan, sillä ei ole ainoatakaan syntiä, johon ei sisältyisi tietoista tai tiedotonta v:ta ja petosta" (Martensen).
V:n eri muotoja ovat väärä todistus lähimmäisestä, «Sananl. 6:19»; vrt. «2. Moos. 20:16», panettelu, «Ps. 52:4»; «Ps. 119:69», petos, «Ps. 119:118»; «Sananl. 21:6», ja uskottomuus, «Hoos. 4:2». Erityistä huomiota Raamattu kohdistaa turmeltuneen hurskauden v:seen: valheelliseen kirjanoppineisuuteen, «Jer. 8:8», saarnaan, «Jer. 20:6», ennustukseen, «Hes. 13:6»; «Sak. 10:2», harhaoppiin, «1. Tim. 4:2», ja nimikristillisyyteen, «1. Joh. 1:6», «1. Joh. 1:10»; «1. Joh. 2:4». Jumala on totuus, «4. Moos. 23:19»; «1. Sam. 15:29»; «Tit. 1:2»; «Hepr. 6:18»; «1. Joh. 1:10». Valhettelijasta on tullut saatanan lapsi, sillä saatana on v:n isä, «Ap. t. 5:3»; «Joh. 8:44»; «2. Tess. 2:9». Siksi uskottomuus Jumalalle kostaa itsensä yhä lisääntyvällä v:lla, «Jes. 59:13»; «Room. 1:25». Lopun aikoina v:n valta saavuttaa huippunsa, «Ilm. 13»; «2. Tess. 2»; «Matt. 24:24». Valhettelija on suljettu pois Jumalan kaupungista, «Ilm. 21:8»; «Ilm. 22:15». Kun ihminen syntyy uudesti, tulee hän osalliseksi totuuden Hengestä ja voi silloin panna pois v:n, «Kol. 3 : 9»; «Ef. 4 : 25».

Olen kuullut puhuttavan ns.nimellisistä synneistä erotukseksi muista matkan vioista. Voisko joku vähän valaista tätä asiaa?

Tällainenkin asia on ollut mielessä ja lienee tätä joskus tällä palstalla on käsiteltykin, nimittäin: joku on mielessään kieltänyt uskonsa mutta ei ole sitä syystä tai toisesta kertonut kellekään. Hän kuitenkin saarnaa syntejä anteeksi toiselle(vl:lle) "Jeesuksen nimessä ja veressä" ja hän uskoo ne anteeksi annetuiksi. Onko synnit annettu myös taivaassa anteeksi?

Ei sitä voi elää ja toimia niin, että sanoisit totuuden joka hetki.
On lukemattomia tilanteita, joissa asiaa ei voi sanoa täysin suoraan toiselle päin naamaa.
Pitää osata olla hienotunteinen, teeskennellä, mielistellä. Pitää olla tekosyitä, oveluutta ja krokotiilin kyyneleitä.
Nämä kaikki toteutuu myös uskovaisten kanssakäymisissä ja se on täysin normaalia, eikä se syntiäkään ole.

Kun et halua ottaa rauhanyhdistyksellä työvuoroa vastaan, keksit tekosyyn. Vetoat kiireisiin ja väsymyksiin ja olet lähdössä matkalle.

Olet vieraisilla ja et pidä jostain ruokalajista, mutta et kehtaa sanoa, se on pahaa. Keksit jonkin verukkeen olla koskematta siihen.

Olen monta kertaa pettynyt siihen, kun häissä on tarjolla joko poronkäristystä tai karjalanpaistia, joista kummastakaan en pidä.

No, mikäs sinulla on, kun ei tälläinen herkkuruoka maita, lautasellasihan on vain salaattia. Minulla on ollut vähän huonot ruokalystit viime aikoina, maha ei ole oikein kunnossa.
Olen SRK:n leirillä ja sapuskat ei maita ollenkaan.
Leirikaveri sensijaan ahtaa lautasensa kukkurilleen ja kehuu minulle, kuinka täällä ollaan lihapatojen äärellä.
Minulla on taas lautasellani vain pelkkää salaattia ja tuumaan, jotta pitänee ajaa illalla taas grillille. Miksi , eikö ruoka maita?
Ei vaan haluta.
Eikö ollutkin hyvä seurapuhe ja mahtavat suviseurat, tuumaa tuttavani minulle.
No jaa, siinähän ne meni. En kehtaa alkaa kertomaan negatiivisista seuratunnelmistani.

Kehuskelu kuuluu uskovaiseen kielenkäyttöön.
Uskoa ja seuroja pitää kehua ja seurapuhe on aina oltava antoisa, koskaan et saa arvostella seurapuhetta, vaan ainoastaan todeta, että kylläpä oli hyvä seurapuhe.
KIcki tuolla kehuu kovasti ruotsin suviseuroja, mutta minä kuulisin mielelläni yksityiskohtaisia tapahtumia, oliko siellä nuuskaajia ja miten nuoriso käyttäytyi.
Uskovaiset siis liioittelee paljon ja kehuu, sekä kaunistelee. Päivämies lehti ei valehtele, mutta siellä ei kerrota mitään varjopuolia ja totuudenmukaisia seuratuntemuksia. Lehtikirjoittajat toistelee, että olipa mukavaa tavata matkaystäviä, paistettiin makkaraa ja kahvikin maistui ja ennenkaikkea, Jumalan sana ravitsi köyhää sielua.
Koskaan se laitapuolen kulkija ja epäuskoinen ei esiinny seuroissa epäilyksineen ja katkeruuksineen, vaan aina vallitsee seuroissa täydellinen harmonia.
Tupakan vetäjää et koskaan näe päivämiehen kuvissa.
Muistan nuoruudestani, kun minua ei huolittu iltakyläpaikkaan, vaan kaverit lähti sinne salaa ja varkain tai keksivät jonkin tekosyyn, etten voinut tulla mukaan.
Taistelu tytöistä oli niin kovaa, ettei liikaa uroksia halunneet tyttöjen kämppiin.
Myös tytöt olivat ronkeleita, ja koettivat salaa pyydellä kiinnostaviksi tuntemiaan poikia kämppiinsä iltakylään ja ne tavikset saivat jäädä seisoskelemaan Helsingin ry.n eteen kylmän koleaan yönsyliin.
Sama oli tietysti kohtalo monella muullakin.
Kyllä myös pojat toimivat ovelasti, ettei kaikkia epäkelpoja tyttöjä saanut päästä mukaan.

Kerran kuitenkin sain selville iltakyläpaikan ja päätin kutsua sellaisen Heikko Veikon mukaan.
Veikon lisänimi tuloi siitä, kun hän oli mieleltään heikko ja häntä viimeksi kukaan halusi samaan kyläpaikkaan.
No, minä otin Heikko Veikon kyytiin ja seurasin samaan paikkaan meneviä autoja, jotka selvästi koettivat eksyttää.
Painoin kaasua pysyäkseni perässä ja päästäkseni samalla oven avauksella sisään.

Illasta tuli farssi, sillä Heikko Veikon höpötyksiä kuunneltiin kyllästynein ilmein ja huokaisuin. Supistiin, kuka se tuon Veikon tänne oikein kutsui.
Osaatko sinä Veikko olla edes hetken aikaa hiljaa, sanoi joku vieraista.
Veikko vaan puhua pälpätti ja minä nauroin mielessäni vahingoniloista naurua.

että Vl ihminen on kaiketi rehellinen, siis penkkiläinen, mutta kun puhumme VL- sisäistä asioista, tai vastapuolella on ”silmäätekevä” on aika harvoin kun kuulee mitään todenperäistä.

Noin kaksi kuukautta sitten eräs ystäväni osti yritystoimintaan sopivat tilat Oulun läänin etelä- osista VL mieheltä, kaiken piti olla OK. liikeideasta asti, joka tuli mukana. Mikään ei pitänyt pakkaansa, ei mikään, ainoa seikka joka piti paikkansa oli se, että hän ihmetteli, ettei koskaan ollut käyttänyt ulkopuolista konsulttia, ei varmaankaan.

Tämä on suuri syy, miksi esitä usein kritiikkiä lahkoa kohtaan, sileällä valhe on sama meitä kuolevia kohtaan kun islamissa, joskin myös naista kohtaan. Järjestö ei voi olla Jeesuksesta. Kristitty ei valehtele. Te olette epäluototettavaa porukkaa. Jos palstalla vois kertoa tapahtumista, olisi VL liikemiehistä suuri osa linnassa.

Ja kun kysymys oli, mitä mieltä, sanon sen vielä kerran, valehtelun palkka on vai kadotus, ei taivas.

Näin se vaan on.

"Hänen opetuslapsensa kysyivät ja sanoivat hänelle, "Haluatko meidän paastoavan? Kuinka meidän tulisi rukoilla? Pitäisikö meidän avustaa köyhiä? Minkälaista ruokavaliota meidän tulisi noudattaa?"
Jeesus sanoi, "Älkää valehdelko, äläkä tee sellaista mitä inhoat, sillä kaikki asiat paljastetaan taivaan edessä. Kaiken jälkeen, ei ole mitään salattua mitä ei paljastettaisi, eikä mitään ole peitetty siten, että se jäisi salatuksi."
Evankeliumista tuomaan mukaan:
http://iportti.net/Johan/Kirja/thomas/suomennos.htm

Eli valehtelu on epärehellisyyttä ja pettämistä itseään kohtaa, eikä muita kohtaan harjoitettua petosta tai vilppiä. Kaikki tämän maailman petokset ja vilpit ovat pieniä verrrattuna siihen, kuinka ihmiset pettävät ja valehtelevat itselleen. Myöntää ja tietää pahuuden itsessään on tosi rehellisyyttä. Sillä sen minkä näen toisissa, löydän myös itsestäni: " Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa omassa ... Sinä ulkokullattu, ota ensin malka omasta silmästäsi, sitten sinä näet ottaa" ..., sanoo Jeesus.