Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Tummaa purppuraa

    Muistot ovat värjäytyneet kullaksi
    muuttuneet kuitenkin kiveksi
    Sanat, jotka sanottiin
    elivät silloin
    Nyt ne ovat ajan patinoimat, ruostuneet
    jotka lausuessa natisevat

    Se, mikä oli ennen
    ei toimi enää
    Tunne, joka sisällämme virtasi
    on kuollut
    Jäljellä vain kaatopaikka
    jolla menneisyyden haamut tanssivat

    Minä tunnen, kuinka sinä epäilet
    vaikka olen jäätynyt jäävuoreksi,
    kovettunut rapakiveksi

    Silti minä joskus sinua ajattelen
    vaikka en osaa kaivata

    Tahtoisin...
    enkä enää tiedä, mitä tahdon
    Luulen, että tahtoisin vain unohtaa
    kaiken

    Olen oppinut olemaan
    Rakkaus sisälläni on kadonnut
    enkä minä sitä kaipaa
    sillä näin on parhain

    Jos sinä tahdot asua minussa
    asu vain, olen tottunut sinuun
    hiljaisiin sanoihisi
    Kuiskauksiin, jotka saavat minut
    epäilemään itseäni

    Ollaan vain ajan virrassa
    Paluuta ei ole
    eikä tulevaisuutta voi ennustaa

    Kuitenkaan en odota, en kaipaa
    Minulla on se, mitä tarvitsen

    Voi hyvin, ole onnellinen
    Aina joskus, ajattelen


    Elämä on, tummaa purppuraa.    
    0135
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset

    Vanhimmat

    Ei vielä vastauksia

    Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    pörröinen kirjoitti:

    Muistot ovat värjäytyneet kullaksi
    muuttuneet kuitenkin kiveksi
    Sanat, jotka sanottiin
    elivät silloin
    Nyt ne ovat ajan patinoimat, ruostuneet
    jotka lausuessa natisevat

    Se, mikä oli ennen
    ei toimi enää
    Tunne, joka sisällämme virtasi
    on kuollut
    Jäljellä vain kaatopaikka
    jolla menneisyyden haamut tanssivat

    Minä tunnen, kuinka sinä epäilet
    vaikka olen jäätynyt jäävuoreksi,
    kovettunut rapakiveksi

    Silti minä joskus sinua ajattelen
    vaikka en osaa kaivata

    Tahtoisin...
    enkä enää tiedä, mitä tahdon
    Luulen, että tahtoisin vain unohtaa
    kaiken

    Olen oppinut olemaan
    Rakkaus sisälläni on kadonnut
    enkä minä sitä kaipaa
    sillä näin on parhain

    Jos sinä tahdot asua minussa
    asu vain, olen tottunut sinuun
    hiljaisiin sanoihisi
    Kuiskauksiin, jotka saavat minut
    epäilemään itseäni

    Ollaan vain ajan virrassa
    Paluuta ei ole
    eikä tulevaisuutta voi ennustaa

    Kuitenkaan en odota, en kaipaa
    Minulla on se, mitä tarvitsen

    Voi hyvin, ole onnellinen
    Aina joskus, ajattelen


    Elämä on, tummaa purppuraa.    

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu