välillä tuntuu että hän ei enää rakasta edes
minua. olen 18v ja käyn viimeistä vuotta aion
muuttaa heti pois kotoa kun pääsen läpi koulun.
mutta siihen asti joudun elämään äidin sääntöjen
mukaan.
minulla on tyttöystävä kesälomalla tapailin häntä
usein, mutta nyt näemme todella harvoin kun
asutaan eri paikkakunnilla, mutta olisihan meillä
mahdollisuus tavata viikonloppuisin, mutta äitini
pilasi tämänkin idean sillä se pisti säännöksi
että vain kerran 1½ kuukauden välein se on tosi
vähän suhteemme kärsii äidin takia haluaako se
että mulla menisi poikki tyttöni kanssa.
isäni on alkoholisti, mutta välittää silti
enemmän kuin äiti. veli muutti kesän alussa
muualle joten siitä en tukea saa jäin yksin tänne
helvettiin.
onko normaalia että äidit määräävät kaiken sain
kavereilta neuvon että menisin viikonloppuisin
vaan tapaamaan tyttöäni ilman lupaa, mutta
siitähän se syylllistäminen sitten alkaa äiti
leikkii mykkä leikkiä ja yrittää kaikkensa että
tuntisin itseni huonoksi ihmiseksi kun en
totellut. vituttaa tää eikö perheen pitänyt olla
tukena eikä esteenä mitä voisin tehdä.
PS:tyttöystäväni on ehdottanut että muuttaisin
niille, mutta opinnot jäisivät kesken mitä
ehdotatte.
minua. olen 18v ja käyn viimeistä vuotta aion
muuttaa heti pois kotoa kun pääsen läpi koulun.
mutta siihen asti joudun elämään äidin sääntöjen
mukaan.
minulla on tyttöystävä kesälomalla tapailin häntä
usein, mutta nyt näemme todella harvoin kun
asutaan eri paikkakunnilla, mutta olisihan meillä
mahdollisuus tavata viikonloppuisin, mutta äitini
pilasi tämänkin idean sillä se pisti säännöksi
että vain kerran 1½ kuukauden välein se on tosi
vähän suhteemme kärsii äidin takia haluaako se
että mulla menisi poikki tyttöni kanssa.
isäni on alkoholisti, mutta välittää silti
enemmän kuin äiti. veli muutti kesän alussa
muualle joten siitä en tukea saa jäin yksin tänne
helvettiin.
onko normaalia että äidit määräävät kaiken sain
kavereilta neuvon että menisin viikonloppuisin
vaan tapaamaan tyttöäni ilman lupaa, mutta
siitähän se syylllistäminen sitten alkaa äiti
leikkii mykkä leikkiä ja yrittää kaikkensa että
tuntisin itseni huonoksi ihmiseksi kun en
totellut. vituttaa tää eikö perheen pitänyt olla
tukena eikä esteenä mitä voisin tehdä.
PS:tyttöystäväni on ehdottanut että muuttaisin
niille, mutta opinnot jäisivät kesken mitä
ehdotatte.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kyllä ihan liika paljon kuullosti tutulta ja
etenkin tuo syyllisyydentunteiden
herättäminen.Siinä ovat todella mestareita.Itse
muutin pois kotoa heti kuin kynnelle kykenin
vaikka älä unta näe että se poistaisi
syyllisyydentunteet.Ei siihen auta kuin kova
opettelu ja aika,ikävä kyllä.
Yritä muistaa että et oo ainoa äidin mielivallan
alainen.
Sanoppa vaan että äläs äiti pelleile.
Jos tollanen jatkuu sä oot nössö koko ikäs.
Äitisi ei voi kieltää sinua lähtemästä, olethan
täysikäinen ihminen. Anna murjottaa vaan, sano että
lopeta iso ihminen tuollainen pelleily. Teet
karhunpalveluksen äidillesikin jos annat hänen
oikuilleen huomiota. Voit toki hakea
opiskellessasikin omaa asuntoa, jos tilanne menee
täysin lukkoon, opintoja ei sen takia kannata
keskeyttää. Opiskelijakämpässä pärjää moni muukin.
Ensi hätään kannattaa istuttaa äiti alas, kysyä
ihan suoraan miksi hän kohtelee sinua niin, mitä
hän uskoo itsensä ja sinun siitä hyötyvän, mitä hän
pelkää (sinun aikuistumistasiko?) ja tehdä selväksi
että jos ei ääni muutu kellossa, se vaikuttaa
erittäin vahingollisesti teidän väleihinne
tulevaisuudessa. Kuulostaa siltä että äidillä on
vaikeuksia päästää irti ja hyväksyä aikuistumisesi
sekä luoda sinuun suhdetta aikuisena ihmisenä.
Menemällä mukaan tähän lapselliseen käyttäytymiseen
pahennat vain asiaa. Koettakaa kahden aikuisen
kesken keskustellen luoda uudet pelisäännöt
suhteeseenne ja koeta vakuuttaa hänet siitä ettet
ole enää lapsi eikä hän voi enää tehdä päätöksiä
puolestasi. Älä huuda, älä murjota, älä kiroile,
älä syyllistä, älä anna hänelle aihetta ajatella
että "nämä ovat vain niitä lapsen oikkuja". Kyllä
täyspäisen aikuisen pitäisi järkipuhetta ymmärtää.
Toivottavasti saatte välinne jonkinlaiseen kuntoon.
Mulla oli myös (tosin molempien vanhempien
kanssa) tollasia ongelmia sillon kun mä olin 14-
15 vuotias. Nyt sen ymmärrän miksi vanhemmat ei
olisi päästäneet mihikään.
Sitten mä oli 17-vuotias kun tapasin elämäni
miehen. Esittelin hänet kotona vanhemmilleni ja
sen jälkeen kaikki sujui. Muutin kotoa
virallisesti pois vasta 20-vuotiaana, mutta
kaiken aikaa asuin kuitenkin poikaystäväni luona.
Kotonani vain vierailin ja hain lisää vaatteita...
Asiat alkoivat kuitenkin sujua vanhempieni kanssa
vasta kun otin etäisyyttä ja hekin tiesivät missä
ja kenen kanssa olin. Täytyy saada luotua
luottamusta.
Olen samaa mieltä kuin toinenkin äiti, itselläni
on 3 aikuistuvaa lasta, jotka valitsevat itse
tiensä, olen antanut " juuret ja siivet"- menkööt.
Panin merkille , että isäsi on alkoholisti, se
selvittänee ehkä jotakin.
Tälllaisissa tapauksissa äiti ottaa ikäänkuin
"puolisokseen ja tukijakseen" oman lapsensa-
sinut.
Hänen pitäisi ymmärtää olevansa isäsi kanssa
naimisissa ja tukea aikuistumistasi.Olla
onnellinen ja luottaa, jos et käytä päihteitä ja
olet muutenkin kelpo poika- ymmärrät itsekin ,
että olet ajatuksinesi oikeassa. Mikäli tässä oli
vähääkään järkeä , lue jokin kirja
läheisriippuvuudesta. Onnea rakkaussuhteellesi
:), muista että suhdetta pitää vaalia, ketään ei
voi omistaa , ja jos rakkaus tuntuu loppuvan,
siitä selviää ajan kanssa ja vahvistuu ihmisenä
-joka kriisistä- elämä ei siihen lopu.
toivoisin kommenttiasi , tuntuuko olevan tässä
mitään järkeä.
Onko hän ehkä toiminut näin?
En ole koskaan lukenut mitään ällöttävämpää
kirjaa kuin tommi hellstenin kirjan
virtahepohepo..!!! Siinähän
tuota 'läheisriippuvuutta' säpelletään..Sen
kirjan opit ja ajatukset ja 'ohjeet' ovat.. hm..
en keksi sanaa!! Sitähän kirjaa luettiin ja
jonotettiin 90-luvun alussa! Ja miltä nyt
näyttää? Ei mitään tulosta! Kailkilla , niin
äiteillä kun lapsilla on aina vaan pahempi olla.
Ainoo jonka ongelmat ratkesivat oli hellstenin
rahahuolet, kuten hän itsekin tastulan punaisessa
langassa kehui. Että silleen. Olen
erittäin 'läheisriippuvainen`* ja se on hyvä asia!
Lapset ja vanhemmat ovat kautta
aikojen 'ottaneet' yhteen ja jotkut ovat
käyttäneet omiin päämääriinsä tätä juttua.. Eilen
katselin hitlerin nuorisokasvatusta, sekin vetosi
tuohon ikiaikaiseen kamppailuun eri sukupolvien
välillä ja se tehosi. Kuka siitä hyötyi? Suomessa
on laskettu, että oli noin puoli miljoonaa
alkoholistia sotien jälkeen.. mitä heistä on
tullut, siis heidän lapsistaan ja lapsen
lapsistaan on aivan älytön kysymys.. Munkin isä
oli alkoholisti.. ja paljon muuta! Voi itku.
Aivan roskaa koko 'teoria' läheisriippuvuudesta..
Vihan lietsontaa.. yäääkkk! roskaa!!
Tuo vertaus alkoholisti-isän lapsesta
äidin 'aviopuolisona' on suoraan hell-stenin
kirjasta!! Tällaisissa vertauksissa tulee aina
esiin ideologia ja mnaipulointi, eli tuntomerkit
taivuttelusta : taivuttelu vertauksen lausujan
puolelle (tukemaan hänen muitakin väitteitään),
ja tunteisiin vetoaminen (äidin poika äidin
aviopuolisona) insestisellä viittauksella..
Tällaiset 'vertaukset' herättävät lukijassa
väistämättä vastenmielisyyttä 'äitiä' ja
hänen 'sitovuuttaan' kohtaan. Hassuinta on että
sama hell-st väittää toisessa kirjassaan,
että 'loppujen lopuksi insestistä pitää kiittää
jumalaa'..Nyt olikin puhe
todellisesta 'insestistä'?? Että silleen.. Tästä
oli joskus jossain täällä juttua vaikka kuinka..
Oot varmaan lukenu hell:n jutut ja mennyt
halpaan.. voe-voe 'Suomen kansan rakastama
terapeutti'????
Vaikka multa et kysynytkään, niin mun mielestä
noissa jutuissa ei ole mitään järkeä
Hei ei pitäisi kommentoida toisten vastauksia,
antakaa kukin PAREMPIA NÄKÖKULMIA ALKUPERÄISELLE
KYSYJÄLLE.
Tämä on keskustelupalsta, antaa kaikkien kukkien
kukkia vaan....
Siis asiaan!!!
Ihan totta sulla on oma elämä elettävänäsi. Pidä
ennenkaikkea huolta itsestäsi. Jos teet aina
äitisi mielen mukaan, et pääse itsenäistymään.
Kyllä tuo kuulosti äitisi ripustautumiselta
sinuun. Seurauksena voi olla läheisriippuvuus.
Puhun omasta kokemuksesta, minulla on aivan
samanlainen tausta. Älä ihmeessä lyö laimin omia
toiveitasi, kunhan pidät järjen mukana. (Ammatti
olisi hyvä hommata)Lue vaikka jotain kirjoja
läheisriippuvuudesta, että ymmärrät mistä on
kysymys.
Tuo vanhempien ripustautuminen on saanut aikaan
jo aivan tarpeeksi vanhojapoikia ja
vanhojapiikoja! Mutta siitä ei vain puhuta!
Pidä pääsi ja etsi itsellesi parempi elämä, kuin
mitä olet saanut kotonasi!
Onnea!
Joo, kannattaa kuunnella oman sisäisen lapsen
ääntä ja totella sitä! Kannattaa olla spontaani
eikä kontrolloida itseään, sano suoraan
äidillesi, mikä julmuri hän on! Tosta järjen
käytöstä Suomen johtava
läheisriippuvuusajattelija on kylläkin sitä
mieltä, että ihmiset ei tajua, että järkeä on jo
ihan liikaa käytetty, siitä pitää uskaltaa
luopua.. Äitisi käyttää sinua hyväkseen!
Sadistista. Lähde heti kotoasi, kyllä elämä
kantaa. Olet itse vastuussa ratkaisuistasi.
Toisaalta tämä läheisriippuvuusajattelija on sitä
mieltä, että vanhempien syyttäminen on vastuun
siirtämistä väärään osoitteeseen.. Ajattele siis
vain itseäsi, ja rakasta itseäsi sellaisena kuin
olet ja käännä virtahepoloille selkäsi.
Yhteiskuntakin nyt on se mikä se on ja sitäkään
ei saa syyttää. 'Elämässä tulee uskaltaa
ryvettäytyä'.. nämä olivat ajatuksia eräästä
läheisriippuvuuskirjasta, suosittelen!!!! Varmaan
et jää vanhaksi, levitä siipes vaan! Hyvä että
joku vihdoin ottaa puheeksi jonkun asian, mistä
ihan liikaa vaijetaan!
Ei äitisi julma ole. Hän yrittää vain suojella
sinua ja taata sinulle opiskelurauhan. Ehkä hän
alitajuisesti kokee kipua siitä, että oma
pikkupoika alkaakin olla jo iso mies ja muut ovat
tärkeämpiä. Äitinä voisin ajatella asioita näin.
Tosin oma poikani on vasta 10, mutta millaiset
mahtanevat tunteeni olla, kun olen äitisi
asemassa. Toivoisin ainakin, ettei sydänsurut ja
ison maailman murheet koskettaisi lainkaan
lastani. Toisaalta pitää voida myös irrottautua
ja toivoa lapselleen parasta. Tunnut olevan
vastuullinen nuori mies, koska kannat huolta
opintojesi keskeyttämisestä, mikäli muutat
tyttösi luokse. Äitinäsi olisin iloinen tästä
piirteestäsi ja löysäisin vähän "valjaita". Ethän
voi noin vain pyyhkäistä tyttöäsi näkymättömiin,
koska hän on jo osa elämääsi. Tunnesiteet on
solmittu ja äitinäsi olisin huolissani millaisen
trauman ja ikävän muiston hän itsestään sinulle
aiheuttaa. Tarvitset tuen ja kannustuksen
opiskelullesi, siihen kuuluu myös yksityiselämä.
Yritä huomioida äitisi tunteet. Hän on ehkä
syyttä huolestunut, mutta kaikesta päätellen
rakastaa sinua. Liiallisella huolehtivaisuudella
me vanhemmat aiheutammekin ehkä tarpeetonta
tuskaa , mutta emme voi tehdä kuin parhaamme. On
myös mahdollista, että jokin tytössäsi ei
miellyttä äitiäsi. Elämäntavat! Harkitse
itsekkin onko tarpeen sitoutua hirveesti nuorena.
Onko tyttösi todella sellainen, jonka kanssa
voisit ehkä mennä joskus naimisiin. Me emme ole
kukaan täydellisiä, anna etusija opiskelullesi ja
yritä saada äitisi ymmärtämään, että tajuat
hänenkin näkökantansa.
Muuta ja jätä opinnot toistaiseksi. Olet jo iso
ihminen. Parempi on opetella olemaan itsenäinen.
Ammatin ennätät hankkia myöhemminkin. Ole nyt
mieluummin onnellinen kun olet tyttäöystävänkin
saanut. 1 ja 1/2 kuukauden välein tapaaminen ei
varmasti riitä ja on ihan kohtuuton rajoitus.
Perusteetonkin!