masennus

Älä anna periksi tässä elämässä, katsotaan loppuun asti.Minua on piristänyt lukemalla lehtiä, joissa muut ihmiset kertoo elämästään. Minäkin ajattelin ollessani työttömänä, että teen itsemurhan, ellen pääse haluamaani työpaikkaan.Pääsin, joten unohdin ajatukseni. Ylioppilaskirjoitukset olivat myös masentavaa aikaa. Oli niin paljon lukemista. Mietin, että en halua elää. Mieleeni tuli äitini ja siareni. Mitä murhetta siitä koituisikaan heille. Vielä kerran: tee jotain mistä nautit oli se sitten autolla ajamista, juttelemista murheistasi jonkun kanssa. Älä jää yksin.

Mäki kärsin yksinäisyydest ja myös masennuksest, ainaski omast mielest...
Mä oon vast 15, eli aika kakara, mut elämä on koetellu niin paljon, että tunnen olevani henkisesti aikuinen.
Sama tunne, itsemurha, haluisin kuolla, mut sit kuolis kaikki perheeläisetki,ei ne kestäis...
Sisko tekee nimittäin hidast itsemurhaa, sairastaa anoreksiaa ja kaikki on sen takii lopussa ja ku on tapahtunu paljo muutaki.
Päivät ja yöt vaa itken,jos jaksan, mietin elämääni, haluisin kuolla, mut se ei vaa käy...

Itsemurha ei ole ratkaisu. Kehotan hakeutumaan lääkärin puheille, jotta pääsisit puhumaan ammattihenkilön kanssa asioista. Se auttaa. Kannattaa puhua myös omalle perheelle, vaikka se tuntuisi vaikealta. He varmasti välittävät sinusta ja haluavat auttaa. Älä jää yksin asioita miettimään, murheilla on taipumus vain paisua, jos niitä käsittelee vain omassa päässä. Muista myös tehdä asioita mistä pidät ja jos nyt ei mikään tunnu hyvältä, yritä etsiä jokin sellainen asia minkä haluaisit tehdä tulevaisuudessa.

Kaikki kääntyy vielä parhain päin.