Haluaisin tietää millaista elämä oli sota-ajalla. Tuntuu että ei oikein tunne omaa historiaansa, olen siis vasta parikymppinen ja aina olen ollut kiinnostunut historian kulusta.
Kiitos kaikille, jotka viitsivät vastata.
Kiitos kaikille, jotka viitsivät vastata.
Vastaukset 6
Vanhimmat
saat kun etsit 80 v palstalta nimimerkki Kaliperin kirjoitukset, ota kaikki näkyviin. Sieltä löydät sota-aikaa paljon.
Minä voin kertoa sota-ajasta ainoastaan
keskenkasvuisen maalaistytön kannalta,asuimme
lähellä Joensuuta jokaoli jossain vaiheessa
käsittääkseni melko lähellä rintamaa koska meiilekin kuului tykin jyminä ja pimeinä iltoina läiskyvät loimotus taivaan rannalla, kaikki ruoka oli kortilla, maalla se ei merkinnyt koko totuutta koska oli mahdollisuus kasvattaa lihaa ja saada maitoa jos oli lehmiä, se pelko jota koettiin maallakin oli kouriin tuntuva, oli pelko desanteista siis vihollismaan sotilaista
joita oli metsissä ja polttivat muutaman talonkin ja ihmiset ammuttiin, aina piti olla varuillaan ja valvoa puheitaan koska ei tiennyt kuka on vakooja, toiseksi oli huoli isästä ja lähiomaisista jotka oli rintamalla koskaan ei tiennyt suruviestin tulosta, kirkossa oli joka pyhä rivi valkoisia arkkuja nuorista miehistä jotka ei koskaan palanneet,mielestäni se pelko ja huoli oli raskainta jonka koin liki lapsena
eikä se koskaan ole jättänyt muistoa valoisasta ja huolettomasta lapsuudesta ja nuoruudesta, on nyky ihmisen varmasti vaikea ymmärtää miten se vaikuttaa koko elämään tämä on lyhykäisyydessään
minun kokemukseni.
Lainasin kirjastosta juuri 2 dvd:tä. suomen sodat kesän -44 torjntataistelu ja jatkosota-41-44 osa 1. Oli tosi mielenkiintoista. Olen myös kiinnostunut kovasti,nainen 49v.
"sota-ajan lapset" tai jotain sinnepäin. Iso kirja, paljon kuvia. Kirjastoista löytyy lukemattomia sota-ajan historiaa kuvaavia kirjoja; romaanipuolelta esim. Laila Hietamiehen kirjoittama Lappeenranta-sarja, joka kertoo hyvin monipuolisesti sota-ajan elämästä, ensimmäinen taisi olla "Lehmusten kaupunki". Kokeile niitä!
Ystävää ei jätetty.Myö olttii vähä sammoo kaliperia,yhtä laihoja luuta ja nahkaa.Ku syötii hernerokkaa,lainattii kaveri tekohampaita,nii puolikovat pavut saip parree purtua rokassa ja mitä siellä lie muuta uinu.Sillo oliva tekohampaat lujia.Kun tarvittii myös rintamalla.Eikä valitettu,jos kitalaki vähä syövessä sattui.
Mie muistan vielä, kun myö syötiin kaikessa rauhassa, ja sitten yks' kaks' alkoi hälytys sireeni vonkumaan Ou Ou ou Ou niin silloin läksimme kiireesti väestön suojaan, ja äti huusi
ja itki kovasti, mutta sitten alkoi kuulumaan
pum pum pum kun venäläinen hävittäjä lentokone
alkoi tulittamaan meitä, kun oli talvi niin meidät näki niin selvästi. Ja ne luodit menivät ihan meidän ohitse viu viu viu, mutta heti kun päästiin väestön suojaan, niin se tulitus lakkasi,
mutta sitten se venäläinen kone pudotti pommin.
Ja se oli niin kova räjäys että ikkuna meni rikki,
Ja siihen meidän talon taakse tuli niin iso kuoppa
että siihen syntyi lampi.
Kova aikaa se oli. Mutta me pienet pojat nautimme siitä, kun pidimme sitä ilotulituksena.
Olavi2