Poikakaveri

Mä kerroin noin kuukaus sitten mun poikaystävälle et ennen oksentelin, mut lopetin ku muutin uudelle paikkakunnalle. Mua pelotti hirveesti kertoo sille, koska muistan miten jotku reagoi ku sai vahingos tietää. Se reagoi kuitenki tosi hyvin ja lopult uskalsin jopa kertoo sille et oon oksennellu viel pari kertaa sillonki ku ollaan seurusteltu.

Mul nyt ei oo ihan sama tilanne ku sulla, sillä mä en oksentele enään. Se halus et mä lupaan sille ettten oksetele ja se kans luuli et tein silleen koska mun ei ollu hyvä olla sen kans ja se koitti ettii syytä. Välillä se on maininnu sen sivulausees mikä osottaa et se vielki miettii sitä, mut siit ei muuten puhuta.

Riippuu tosi paljon siitä millanen sun poikaystävä on. Mun poikaystävä on itekki tosi laiha ja tääl mis nykyää asun syömishäiriöt on jotenki hyväksytympii ku siel mis ennen asuin. Eli riippuu kans luultavasti siit kuinka "tottunu" sun poikaystävä on syömishäiriöihin. (Vaik siis älä käsitä väärin 'tottunu' ei oo sama asia ku tuntea. Mun poikakaveri ei tiiä ees eroo bulimial ja anoreksial!Enemmänki tottunu siihen et tytöt tekee kaikkensa laihtuakseen)

Sua luultavasti vois auttaa jakaa tää jonku kans.
Kannattaa koittaa, voit yllättyy siit miten ymmärtäväinen sun poikaystävä voi olla.

Ite sanoin sille eka et mul on tosi tärkeet kerrottavaa ja pelottelin sitä vähä, sillee et se odotti jotain ihan kauheet ja oli sitlopult helpottunu ku kuuli sen.

Mä kerroin poikakaverilleni siinä vaiheessa kun tajusin sairastavani. Siitä on nyt joku vähän yli puoli vuotta.

Kulta otti asian tosi hyvin, yrittää auttaa ja ollaan sovittu esimerkiksi, että käydään yhdessä kaupassa, syödään samaan aikaan ja hän katsoo että syön suhteellisen normaalin määränkin, jolloin mulle ei tule niin hirveä himoa ahmia. Joskus huonoina päivinä annan jopa lompakon poikakaverilleni, jos joudun olemaan päivän yksin, etten syöksy kauppaan hamstraamaan mässättävää.

Tää syömisen kanssa pelleily on tietysti se, mistä tapellaan eniten. Ja huonot päivät, jolloin olen aivan maassa ja en ollenkaan hallitse syömistä, on tietty poikakaverillekin tosi rankkoja.

Mutta parempi on poikakaverille kertoa, kuin kestää yksin. Kyllä sunkin poikaystävä varmasti tahtoo auttaa sua pääsemään tuosta eroon tai ainakin tukea, kun on vaikeaa.

eli siis tuli sitten överi humalas paljastettua. Ku säikähdin itsekin sitä ku läträsin viinan kanssa samalla tavoin kuin ruoanki kanssa. En pystynyt hillitsemään sitä.
Poikaystäväni ihmetteli et mikä mulla on. Olin välillä niin kauhean äkäinen ja maissa. Noh,kerroin sit tosiaan humalas ja seuraavana päivänä pirusti pelotti ja toivoin ettei hän muistais. Mutta muisti ja halusi tietää kaiken. Kerroin itkusilmässä kaiken. Hän sanoi olevansa erittäin huolissaan asiasta ja pyysi lupaamaan etten oksenna enään. Ja pyysi että jos heikko hetki tulee, tuen häneen. Ja sanoi että hän haluaa auttaa mut pois siitä helvetistä. Eli suhtautui aivan uskomattoman ihanasti!! Hän alkoi seuraamaan syömisiäni ja huomautti reilusti jos en syönyt tarpeeksi oikein! Mutta luottaa myös minuun kun lupaan etten oksenna :) Rehellisyyttä ja avoimuutta!! Kyllä hän ymmärtää ja haluaa auttaa, jos sinua rakastaa :) tsemppiä ja rohkeutta!!