Ruotsi juhlii lääkärin ja kasvitieteilijä Carl von Linnén 300-vuotis syntymää ensi viikolla. Ihmisen hyvinvoinnin kuusi perustetta hänen mukaansa ovat seuraavat: hyvä ilma, riittävä liikunta, uni, sopiva ravinto, luonnollisten eritteiden häiriintymätön kulku ja mielentila.
Jäin miettimään, olisiko tuohon mitään lisättävää tai siitä poistettavaa, niin modernilta nämä ohjeet tuntuvat?
Jäin miettimään, olisiko tuohon mitään lisättävää tai siitä poistettavaa, niin modernilta nämä ohjeet tuntuvat?
Vastaukset 38
Vanhimmat
Carl von Linnèn eläessä 1700-luvun alussa, olivat ihmisten perustarpeet luonnollisesti etusijalla.
Vasta paljon myöhemmin, 1900-luvulla, kun perustarpeet olivat tyydytetyt yhä useammilla ihmisillä, nostivat päätään muut tarpeet.
Menemättä sen pitemmälle esim. Maslow`n tarvehierarkiaan, otetaan tässä esiin vain yksi, nimittäin ”itsensä toteuttamisen tarpeet” tai toisin, pätemisen tarpeet.
Leimallista nykyajalle on juuri pätemisen tarpeen tyydyttämisestä aiheutuva kaikkinainen kilpailu yhteiskunnan eri lohkoilla.
Kilpailu on välillä niin ankaraa, että heikommat jäävät jalkoihin.
Mistä sitten kilpaillaan?
Eräs tyypillinen kilpailun kohde on auto. Se sopii senkin vuoksi esimerkiksi hyvin, kun auto alkaa olla jo ”joka talon pihalla”.
Nyt kilpaillaan siitä, kellä on isoin, komein, tehokkain, kaunein, kallein jne. auto.
Jos Linné eläisi nyt, luulen, että hänen tarvehierarkiansa olisi erilainen, kuin se, minkä Maalaismies esitti, lainkaan väheksymättä Linné`n merkitystä yhtenä todella merkittävänä tiedemiehenä maailmassa.
Otit esille tärkeän pointsin, autoilun. Jenkkilässä näytään yritettävän eroon sen mahdista hakeutumalla asumaan keskuksiin. Bensan hinta sielläkin vaikuttaa. Kiinassa ja nousevissa talousmaissa sen sijaan auto on merkittävä elintason mittari - ja meilläkin, kuten huomautit. Meillä lisäksi valtion verotuksen kiitollinen lypsylehmä.
Ilmasto-ongelmia lienee ollut Linnénkin aikana, koska hän asettaa ilman laadun ensimmäiseksi terveyslistallaan. Taisivat jäteongelmat olla melkoiset siihen aikaan - niin kuin nytkin.
Etusivu: Aihesivut: Henkinen hyvinvointi
Henkinen hyvinvointi
Henkinen hyvinvointi on kokonaisvaltainen kokemus. Siihen kuuluu tyytyväisyys elämään ja työhön, myönteinen perusasenne ja aktiivisuus, ja oman itsensä hyväksyminen. Henkisen hyvinvoinnin tärkeä perusta on työ, joka vastaa työntekijän tavoitteita ja ammatillisia kykyjä. Se antaa mahdollisuuden kanssakäymiseen ja luo elämälle mielekkyyttä ja taloudellista turvaa. Tyytyväinen työntekijä on motivoitunut ja sitoutunut.
Työ ei aina vastaa tätä ihannetilannetta ja voi aiheuttaa hyvinvoinnin ongelmia. Työtä voi olla liikaa, vaikutusmahdollisuudet voivat olla huonot tai työ ei vastaa tekijän tavoitteita ja odotuksia. Huonolaatuisessa työssä viihtyy huonosti. Joillakin työelämään kiinnittyminen voi jäädä heikoksi pätkätyösuhteiden vuoksi. Pitkiin työttömyyskausiin voi liittyä työelämästä syrjäytymisen vaara.
Työntekijän henkistä hyvinvointia voidaan parantaa monin keinoin: työntekijän voimavaroja tukemalla sekä työyhteisöä, yhteistyötä ja työpaikan toimintatapoja kehittämällä. Näillä sivuilla kerrotaan tästä lisää.
Pyydän anteeksi, etten muiden tavoin osaa
esittää näkemystäni!
monessa tapauksessa ihan hyvä ,jos on hakenut tietonsa jostain ja kopioi sen sanatarkasti ,että ilmoittaa lähteen .
Tietoa saa täältä netistä ,kunhan vaan osaa sitä hakea. Ja näissä keskusteluissa on parempi kun tietää ,tai sitten sanoo epäilevänsä että asi on
"voi" olla niinkuin sen ajattelee.
Kuulin maija meikäläisen määrittelyn hyvinvointiin: löysä vatsa, paksu lompakko, huono muisti. Vaikuttaa yksilölliseltä.
Linnén luettelossa on kaikki perusasiat. Viimeiseen eli mielentilaan vaikuttavia yksityiskohtia voi etsiä yhtä hyvin henkiseltä kuin aineelliseltakin puolelta. Sen luettelon täydellisyys on ihmisen luonteesta ja myös elinolosuhteista riippuvainen.
Minäkin luulin vuosikymmeniä, että ilman autoa ihminen ei ole ihminen. Nyt en edes huolisi autoa (taloudelliseksi) riesakseni.
Helsingissä asuin vuosia metroradan varressa ja täällä pohjoisessa asun pienen kaupungin ydinkeskustassa. Nykyisin kaikki palvelut ovat kävelymatkan etäisyydellä.
Muutaman kerran vuodessa tulee mieleen, että nyt olisi hyvä omistaa auto, mutta niitä tilanteita varten olisi älytöntä pitää omaa autoa. Taksit tai autovuokraamotkin tulevat halvemmaksi, ellei ystäväapua saa. Tähän asti vielä olen saanut.
Ihmisillä on paljon tehtyjä tarpeita. Sitä vain luulee, että ilman tätä tai tuota ei tule toimeen. Juttu on vähän sama kuin huumaavien aineiden käytössä. Yksi on alkoholisti, toinen autonisti. Pahinta, jos on molempia yhtä aikaa!
Jumala loi maailman, Linné järjesti sen - näin sanotaan.
Elämänohjeet tuntuvat mielekkäiltä nykyihmisellekin,vaikka puhtaan ilman saavuttaminen ei ole enää kaikille itsestäänselvyys.Mielentilaakin kohennetaan yhä enemmän lääkkein.
Linnéhän kuvasi aikaansa nähden hyvin suorasukaisesti myös seksuaalista halua ja nautintoa hyvinvoinnin perustana.
Ihmisen yhteys luontoon ja toisiin ihmisiin sekä taide-elämykset ovat näiden lisäksi tärkeät hyvinvointilistallani, mutta varmaan ne sisältyvät tuohon mielentilaan.
Lueskelin hiihdon päävalmentajan Magnar Dalenin ajatuksia. Hän kiteyttää:"Sehän tiedetään, miten pitää harjoitella. Mutta miten hoidetaan palautuminen, miten pysyä terveenä, miten uskoa omiin kykyihinsä, miten motivoida itseään huonoinakin päivinä?"
Mielestäni nuo ajatukset sopivat myös meille ikäihmisille. Urheilija pyrkii parempiin saavutuksiin, me pyrimme parempaan terveyteen ja elämän laatuun ikävuosistamme huolimatta.
Mistä meille päävalmentaja, joka neuvoo, uskoo ja rohkaisee - niin, ja vaatii?
pilalla.
Esimerkkejä vaikka kuinka paljon, Matti Nykänen, Mika Myllylä, Juha Kankkunen...
Luetteloa voisi jatkaa.
Mielestäni vain kuntourheilu on oikeata urheilua,
sitä pitäisi valtionkin tukea.
Esim. golf, joka ei saa mitään tukea, vähentää valtion maksamia sairauskorvauksia todella paljon.
Vain yhtenä esimerkkinä lajista, jonka maksut pitäisi saada verovähenteisiksi juuri e.m. syystä.
Miksi suomalaisille kilpailu on niin tärkeätä?
Itsekin muistan kouluikäisenä kilpailleeni juoksussa ja hiihdossa verenmaku suussa. Nykyisin on aivan eri asenne golf-kentällä: jos kaveri lyö kauniin kaaren keskelle väylää, kehun ja iloitsen, jos hänen lyömänsä pallo menee metsähallituksen puolelle, etsin sitä hänen kanssaan. Paremmuus ei ole meille tärkeätä. Ei enää.
Tarkoitukseni ei ollut ylistää huippu-urheilua, vaan tarkastella sen valmennusmetodeja. Olisiko niissä ohjetta meillekin vanhenemisessa vaikka emme paremmuudesta kilpailekaan?
Mainitsit joitakin huippu-urheilun jättäneitä, joilla on jatkossa ollut vaikeuksia. Poikkeuksiakin on Paavo Nurmesta Eero Mäntyrantaan.
Golfista erään toisen palstalaisen kanssa vaihdoimme samantapaisia ajatuksia toisaalla. Olen itsekin nyt eläkepäivien päästyä vauhtiin miettimässä harrastuksen aloittamista, lähistöllä on moniakin kenttiä.
Ikäihmisten urheilusta ja kaikenpuolisesta reippaudesta tulee mieleen ihailemani entinen kesänaapuri agronomi Margareta Thesleff-Sarvana, tunnettu hevosurheilun edistäjä ja yleisurheilija.Teräsmuori työnsi kuulaa vielä 92-vuotiaana, kuoli 95-vuotiaana muutama vuosi sitten.
Siiri Rantanen, Äitee, on jäänyt myös sympaattisena mieleen.
Olen harrastanut tanssia myös kuntoilumielessä, ja itämaista vatsatanssia en ainakaan jätä, se hoitaa selkääkin ja on itsensä Tasavallan presidentin suosittelema liikuntamuoto.Siihen ei onneksi tarvitse yhteiskunnan tukea, mutta mielellään samanhenkistä seuraa - kuten tuohon golfiinkin.
Onko golf urheilua - ikuisuuskysymys.
Monille golfkentille on tullut pakolliseksi golfauton käyttö, mikä vie kävelyn ilon, kuka sen iloksi kokee, ja liikunta vähenee.
Tietysti asialla on toinenkin puoli, koska heikkokuntoisellakin on silloin mahdollisuus
osallistua peliin.
Kyllä se kilpailuvietti on kaikilla ei vain suomalaisilla, mutta ikä rauhoittaa ja opettaa
hiljaa kävelemään.
Tuttu lääkärini kehottaa jokaista senioria irtisanomaan siivoojansa, kuka sellaista käyttää,
koska hänen mielestään siivous on parasta liikuntaa.
Minä aloitin painonnoston täytettyäni 60 vuotta.
Sain painot lahjaksi ystävättäreltäni.
Koskaan ei ole liian myöhäistä.
Golf on myös ikäihmisten laji, jossa liikunta pehmeällä alustalla, ruohokentällä, noin 4½ tuntia
per päivä suo hyvän mahdollisuuden kuluttaa voimia, saada raitista ilmaa, kehittää itseään pelissä, opetella omien virheiden sekä toisten virheiden hyväksymistä.
Se kehittää sinua myös toisten huomioon ottamisessa ja auttamisessa. Esim. jos kaverisi joutuu bunkkeriin ja pallon lyöminen sieltä ylös vähän kestää, voit tuoda hänenkin baginsä valmiiksi lähelle yms... Näitä tilanteita tulee minulle usein. Toisille niitä ei ehkä tule yhtä usein.
Kun reikä n:o 18 on ohitse, olo on todella hyvä,
maailmassa ei ole ongelmia.
Moilla on sitten se 19. reikä siellä klubiterassilla olutlasin äärellä. Silloin harvoin, kun olen ottanut tarjotut oluet vastaan, olen ollut melkein ajokelvoton. Minulle olut ei sovi.
Liikunta selvästi vähentää sairauksia, joten kansantaloudellista hyötyä siitä on paljon.
Hyvässä seurassa usein ylittää itsensä monella tavalla, se on sitä 'synergiaa' !
Kokeilkaapa!
Tunnen aina, että mieheni seurailee pilven päältä minun räpellystäni väylillä. Hänen kanssaan alotin harrastuksen.
Tämä tapahtui muutama vuosikymmen sitten, kun avasin suuni täysin väärässä paikassa.
Oli harrastukista puhe ja minä kerroin anoppini ja mieheni isoäidin olleen hyviä golffaajia ja
sain epäilevää tuijotusta ja hiljaisuutta vastaukseksi.
Nyt laji on tuttu, eikä tarvitse mennä kursseille ulkomaille, kuten aikoinaan oli tapana.
ihmisten elämä vaikeeta.
Kaiketi tämä painonhallintakin liittyy tähän otsikkoon - Linnén luonnonjärjestelmään ja itsensä motivointiin.
Joka tuutista tulee painonhallinnasta, ateriointia pidetään suorastaan mässäilynä, ilkamoidaan ruualla miten väärin eri ravintoaineita käytetään.
Ohjelmat on tarkoitettu kaikille ikäryhmille - joka on täysin väärin.
Vanheneville samat ohjeet kuin nuorille.
Varoittava esimerkki:
73v ikäisen miehen painoindeksi oli hiukan liian korkea, paasattiin mitä pitää syödä mitä ei, tietysti valistus meni perille. Ateria kokonaisuudet pienenivät minimiin, liikuntaa tuli lisää eläkepäivien piristykseksi.
Tilanne 2v kuluttua: Kakektinen siis kuiva.
Verenpaine heitteli, syke 40 -50, painonpudotus 12kg painoindeksi siis normaali, terveydentila heikkeni. Pahoinvoinnit joka aamuisia, aamupäivät meni rituaalilla, yritys syödä, pahoinvointia, lepoa....
Tänään todetaan heikon ravitsemustilan vuoksi yleistila huono ei voida operoida toistaiseksi....veriarvot alakantissa.....nyt tankkaamaan. Painon noustua yleistilan kohennuttua harkitaan lisätutkimuksia, mistä johtuvat ylävatsakivut.
Onko mitään järkeä paasata ikäihmisille painonhallintaa, kun iän mukana toiset laihtuvat siis kuivuvat.Kyllä näitä iän mukana tuomia kremppoja tulee ilman laihduttamistakin. Ojasta tullaan allikkoon mitä lyhyempi vyö sitä pienempi edessä oleva taival. Käytä omaa tervettä järkeäsi saadessasi akateemisilta elämänlaadun ohjeita.
Käsittääkseni valta-osa ihmisistä elää terveen järjen (so.oman päänsä) mukaan. Harvemmat tarkkailevat painoindeksiään. Silti kansan terveys ei ole kehuttava.
Kuvailemasi esimerkki on varmasti valitettavan tosi. Miksi häntä oli kehotettu pudottamaan painoa, ei käy selville. Taustalla lienee ollut jokin muu sairaus.
Yksinkertainen syy, lievästi ylipainoinen, painonpudotuksen etu terveen elämän säilyttäminen.Painohaarukka 85kg nyt 72kg.
Primäärisairautta, ellei alentunutta kuuloa oteta huomioon ei ollut. Lievä ylipaino otettin esille, hakeuduttua hakemaan apua kuulo ongelmaan. Että näin on marjat.
Usein ammattihenkilön tietämys menee ylitse oman arvion, silloin pitäisi panna jäitä hattuun, miettiä mikä on minun oman etuni mukaista. Vaikea se on jos ei ole itsellä kovaa tietoa asiasta ylittää asiantuntijan ohjeita ja tietämystä.
Kaikkihan me haluamme elää täysipainoista tervettä elämää hamaan loppuun saakka.
Tuskin mistään puhutaan terveyskeskusteluissa niin paljon kuin ylipainosta ja sen aiheuttamista haitoista. Linnén terveysohjelmassa ei ylipainoa tunnettu eikä se tainnut silloin mikään erityinen ongelma ollakaan.
Itse kokeilin viime talvena painoindeksin vedättämisen alle 22 erään geriatrin ohjeistuksen mukaan. (Luin sen jostakin). Mitään sen kummempaa syytä ei ollut paitsi uteliaisuus ja kokeilun halu.
Se on tiukka taival. Seurasin tarkkoja ohjeita ettei aliravitsemusta päässyt tulemaan. Askel keveni ja lenkit pitenivät. Kokemukseni olivat siis myönteiset päinvastoin kuin kertomasi henkilön tapauksessa.
...tuntuu peli väylillä olevan !
Onko hyvä käytös ja kohteliaisuus golf-säännöissä,
vai jokaisen itse päätettävissä?
Tietenkin hyvä käytös myös "tarttuu", samoin kuin huonokin.
"Viha synnyttää vihaa, hyvyys tuo hyvyyttä".
Golf-säännöthän ovat ehdottomia, niistä ei jousteta.
Kentältä joutui kiukkuisena poistumaan henkilö,
jolla ei ollut kauluspuseroa. Hyvä niin.
Tietääkseni osteoporoosin eräs riskitekijä on laihuus, sopiva paino kuormittaa enemmän luustoa ja siten vahvistaa sitä.Myös jo nuoruudenaikainen liikunta suojaa taudilta.
Aliravitsemus on mahdollista myös lihavilla, koska he syövät usein yksipuolista ravintoa: paljon hiilihydraatteja ja rasvaa.
Suvussani on 2.tyypin diabetestä, joten on pakkokin hallita painoaan, jotta sairaudelta välttyisin.Painon hallinta onkin helpompaa kuin suuren ylipainon pudottaminen.Koska diabetesriskiä ja jo puhjennutta sairautta hoidetaan myös liikunnalla, painon pitää olla kohtuullinen, jotta jaksaa liikkua ja nauttiakin siitä. Onneksi tuohon painoindeksihaarukkaan sopivat myös naisellisen näköiset naiset.
On kuitenkin kohtuutonta, että lähes kaikkiin mahdollisiin vaivoihin etsitään syytä ylipainosta, ja käsittääkseni vanhoja ihmisiä ei enää niin suoraviivaisesti patisteta laihtumaankaan.
Terveydenhoito olisikin helppoa, jos olisi vain yksi ongelma. Kuitenkin käsittääkseni esim. terveyskeskuksen ottamat verianalyysit sisältävät olennaisista asioista selvät raja-arvot, jotka perustuvat tutkimuksiin ja kokemukseen.
Terve järki muuten on käsitteenä mielenkiintoinen. Sitä vailla ei ole kukaan, mutta mitä se on?
Joskus tuntuu, että painonpudotus on ratkaisu ongelmaan kuin ongelmaan! Eräs tuttavani oli saada hepulin, kun hammaslääkärikin kehottti laihduttamaan.
Tuohtuneena hän kertoi tapauksesta ja sanoi, että parturi on ainoa, joka ei vielä ole huomautellut ylipainosta. Tuttavani onkin klanipää ja käy parturissa vain parranmuotoilussa...
sellaista , ettei joka muoti jutun perään mene.
Kuten esim. tuo laihojen palvonta, mitä kaunista siinä luuviulussaon?
Myös noi ruokatottumukset, mikä se ruohon syönti on muuta kun muoti ilmiö.
Sairaita löytyy myös heistä luuloni mukaan vielä paljon enempi kun lihan syöjistä.
Ugh. Olen puhunut.
Meinaan vaan, että lääkärien tarkoittama laihuus ei ole sama kuin muodin tekijäin, vaikka samoilta voivat vaikuttaakin.
vanhuksilla lihasmassa katoaa, heistä tulee ruipeloita, heiveröisiä, nahkat roikkuu.Nuorempi on laihanakin kaunis ja varsinkin lihaksikkaana.
Laihuus on kai lähinnä rasvakerroksen vähyyttä.Vaaka ei kerro totuutta, peili paremminkin.
Ikäihmisen on ehkä vaikea hoitaa painoaan, jos kantaa geeniperäistä lihavuutta. Moni toteaa lapsistaan, että sukuunsa ovat tulleet. Lohtu kuitenkin se, ettei kaikkien lastenlasten ole pakko ylipainoa kantaa. Heille joutuvat täsmälääkkeet tarjolle.
jotka vaihtelevat paljon suvuittain,
---vai geenit?
luin tänään erään lehden etusivulta kissankokoisilla
kirjaimilla kirjoitettuna.
Ihmisten pitäisi ottaa vastuu terveydestään.
Liikunta polttaa pois tauteja ja masennusta,
on totta, että se vähentää sairauskuluja yhteiskunnassa.
että liikalihavuus on enemmänkin nurempien ongelma nykyään. He kun tykkäävät "roskaruuasta" .ja mutustavat kokoaika jotai Limpsaa menee litrakaupalla päivittäin ruuan korvikkeena.
Me ikäihmiset laitetaan itse ruokamme, meillä kun on aikaa ja kiinostustakin ,useimmilla.
Moni sitten vaan unohtaa syödä,ja ei aina maitakkaan tarpeeksi ,minusta on siinä enemmänkin uhka että ei tule jokapäivä syötyä "kunnon" ruokaa.
Kyllä varmasti on paljon ruokatottumuksista kiinni. Vanhempani olivat molemmat ikänsä hoikkia, samoin heidän sisarukset ja myös me lapset nuorena. Myöhemmällä iällä siskon perhe paisui kuin pullataikina, omani taas on aina ollut laihahkoja. Ruokatottumukset ovat meillä siskoksilla täysin erilaiset, geeniperimä sama.
Varmasti on myös lihavuuteen taipuvaisia sukuja. Katselin tänään bussissa naapuritalon äitiä ja tytärtä, äiti siinä viisissäkymmenissä ja tytär parikymppinen. Molemmat niin lihavia, että eivät enää mahdu kenenkään viereen istumaan bussissa, vaan varaavat koko penkin. En tiedä kärsivätkö siitä. minä ainakin siinä tilanteessa olisin vaivautunut.
Olen kuullut lääketieteen opiskelijoiden jossakin opintojensa vaiheessa kauhistuvan ihmisen monimutkaisuutta. Kuinka sellainen "laite" ylipäätään voi toimia? Yksi geenivirhe suistaa tasapainosta.
Luin uudelleen nuo Linnén kuusi elämän ohjetta. Siinä ne ovat suurin piirtein ihmisen keinot elämästä selviytymiseen. Olen minä ajatellut sitäkin, että mahdammeko elää turhan vanhoiksi.
Linnèn elämänohjeista viimeisenä on mielentila.
Tässä voisi esittää kysymyksen katekismuksen tyyliin, mitä se on?
Pitäisikö asiaa lähestyä käytännön läheisesti, vai filosofisesti pohdiskellen.
Jos tarkastelle asiaa käytännön läheisesti, niin etsimättä tulee ajatelleeksi nykyajan erästä suurta pulmaa, nimittäin ihmisten psyykkisiä ongelmia.
Alituinen kilpailu ja kiire sekä varsinkin työpaikoilla vallitseva tuloksen tekovaatimus ovat johtaneet siihen, että ihmisten mielentila järkkyy.
Se näkyy myös siten, että ongelmat kulkeutuvat myös koteihin ja siitä seuraa se, että koko perhe saattaa "sairastua" ns. elintasosairauteen.
Linnè oli kaukaa viisas, vaikka tuskin tiesi, minkälainen maailma tulee olemaan noin 300 vuotta hänen jälkeensä.
Mielentila liittyy mielestäni läheisesti aiemmin esittämääni tarvehierarkiaan.
Meillä on kaikilla tarve tulla huomioiduiksi eli pätemisen tarve, sen jälkeen, kun ns. perustarpeet on tyydytetty.
Jos pomo ei huomioi meitä riittävästi, me turhaudumme ja mielentilamme järkkyy enemmän tai vähemmän.
Esimerkkejä voisi luetella vaikka kuinka paljon, mutta jääköön toiseen kertaan.
Hyvinvoinnin yksi tärkeä peruste tämän päivä länsimaalaiselle ihmiselle on eittämättä mielentila, ehkäpä kaikkein tärkein.
kehui pohojosen mies, puhas ilima, hyvä vesi,
eikä siellä ole työtä.
Elämän ohjekin siinä tuli.
joutuu oppimaan alaluokilta alkaen muiden kansojen kieliä, intonaatiota, idiomeja, sanoja...
Muiden maiden kulttuuria ja tapoja...
Kun tänne tulee turisti, me osaamme hänen kieltään,
me kysymme, mitä hän ajattelee meikäläisistä...
***
Entä oma kieli, oman maan historia, oma itsetunto?
Epävarmuus näistä vaikuttaa mielialaan aivan pienestä alkaen. Aina ihmettelemme, miksi ranskalaiset eivät halua puhua tai ymmärtää englantia tai saksaa. Se johtuu juuri siitä, että he haluavat varmuuttaa itsensä ja lapsensa mielentilan!
Murteiden korostaminen aggressiivisesti hajottaa meitä lisää. On sääli Suomi-lasta!
Otit esille nykyajan perheitä koettelevan ongelman: työelämän vaatimukset. Jos isä ja äiti ovat molemmat urakeskeisiä, lapset usein jäävät vaille riittävää vanhempiensa huomiota, vaikka päivähoito onkin Suomessa hyvin tukemassa työelämää.
Jos mies tai vaimo matkustaa paljon, tekee pitkää työpäivää ja tuo työmurheet vielä kotiinkin, hän voi olla kotiin tultuaan fyysisesti läsnä, muttei jaksa paneutua enää perheensä jokapäiväisiin asioihin eikä vastata puolisonsa tarpeisiin. En usko ollenkaan siihen , että ns.laatuajan viettäminen korvaisi jokapäiväisen, arkisen yhdessäolon. Aikaahan perheiltä varastaa myös tv, tietokone ja joskus liiat harrastukset.
Mielentila on kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin perusta, kuten sanoit. Mielenrauhaksi sitä myös kutsuisin, sopusointu ihmisen ja ympäristön kesken, tilit selvitetty ainakin läheisiin nähden. Ihmisen on lupa etsiä onneaan , kunhan se ei vahingoita muita. Myös varttuneella iällä löytää uusia, antoisia ihmissuhteita ja aika on nyt armollisempi : ei tarvitse tuntea syyllisyyttä esim. lasten menettämästä ajasta.
Hyvä motto onkin: Elä ja anna toistenkin elää!
'Kultaiset langat kulkevat taivaasta maahan',tuli mieleen edelläolevia luettuani, vaikkei ole aikaa aiheesta kirjoittaa.
Ryhdyn onnittelemaan vaikeista perheoloista lähtenyttä tyttöä, joka USAssa sai pukea päälleen mustan viitan ja nelikulma tupsulakin. Iloitsen Suomen tytön saavutuksesta vieraalla kielellä
kuulehan, muittenkin maitten lapset joutuvat opiskelemaan muita kielia ja tapoja.
Meidan lapset aloittivat koulunkaynnin 3vuotiaina ja opiskelu oli heti kahdella kielella ja siihen parin vuoden kuluttua lisattiin yksi kieli lisaa,lapset oppiva kielet helposti.
Lapseni ovat opiskelleet kolmessa erimaassa,Suomessakin,kieli ei ollut probleema.
Engalti,Saksa ja Ranska eivat ehka halua puhua toistensa kielta,kyse on ylpeydesta.
Parisissa ei ollut vaikeuksia vaikka puhuin englantia, olinhan suomalainen.